14.11.2008 klo.00.12 syntyi tähän maailmaan ihmeellinen, pikkuinen poika...Se on miun tuleva kummipoika..Sain heti yöllä kuvan "Eetusta", ihmeellistä tämä nyky tekniikka!=) Viikonloppuna pääsinkin sitten vierailemaan sairaalaan ja katsomaan häntä...Hänen isänsään piti häntä sylissä, se oli niin luonnollinen näky..En olisi voinut uskoakkaan sitä...Sain miekin häntä pidellä sylissä, pelkäsin vaan rikkovani hänet vähintään....Mutta ei hän mennytkään rikki,miulla vaan "lenteli roskia silmiin",siitä syystä alkoi kyyneleet vuotamaan silmistä...=) Olen miekin hömppä...Itken jonkun vauvan takii...Sekasin kuin seinäkello...Tai no ei vaan on niin ihana vauva...Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!!=)
Ei sitä vaan ymmärrä kuinka pieni se on kun on juuri syntynyt, siis aivan uskomatonta!! Niin se vaan elämä muuttuu ja ihmisistä tulee vanhempia, toisista ensimmäistä kertaa ja toisista monetta kertaa!=) Ehkä miustakin joskus sitten...
Kyyneleet valuu välillä vieläkin kun ihastelen pikkusen kuvia, ei vaan tuu loppua...Pitää varmaan piilottaa ne ni ei tule jäätyä koukkuun niihin...=)
Mutta nyt pois koneelta ja tenttikirjan kimppuun!
maanantai 17. marraskuuta 2008
tiistai 28. lokakuuta 2008
Painajaisista....
Viime yönä heräsin ihan hiestä märkänä klo.01.10...Olin nähnyt kauheaa painajaista..Painajainen koski miekkosta kenestä nyt satun välittämään jonkin verran...Unessa suhteeseemme oli tullut kolmas osapuoli,nainen...Siis ihan kauheaa, näin oman käytökseni unessa. Kun heräsin se tuntui kuin se olisi ollut totta...Hetken aikaa herättelin itseäni,totesin sen vain olevan unta..Onneksi en ole pitkään aikaan nähnyt painajaisia, ne ovat jotenkin niin todentuntuisia, niitä pelkää...
Juuri ennen nukkumaan menoani eilen illalla mietin tuntemuksiani, sitä miksi en oikeen ole pystynyt luottamaan häneen. Tulin siihen tulokseen, pelkään vieläkin jollain tasolla hänen tekevän saman kuin viime talvena. Tai nimenomaan sen mitä hän ei tehnyt ja mitä hän jätti sanomatta...
Se tilanne kun minä koitin puhua hänelle ja saada jotain yhteyttä häneen. Siinä hän vain oli, ei sanonut mitään sen kummempaa,oli välinpitämätön ja kylmä. Se sattui, se sattui niin paljon. Mutta jälkikäteen hän on kyllä katunut käytöstään ja jollain tavalla osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Silti joka kerta kuin käy jotain vähänkään huonomman tapaista, olen ihan paniikissa. Mie tiiän, se ei ole hyvä homma. Mie tiiän miun pitäisi luottaa häneen...Voiko koskaan kuitenkaan luottaa toiseen osapuoleen kokonaan, 100%? Mutta mie vaan olen sellainen ihminen, elän tunteillani..En sille voi mitään. En kuitenkaan ole valmis luovuttamaankaan, koska niin paljon edistystäkin on tapahtunut.
Juuri ennen nukkumaan menoani eilen illalla mietin tuntemuksiani, sitä miksi en oikeen ole pystynyt luottamaan häneen. Tulin siihen tulokseen, pelkään vieläkin jollain tasolla hänen tekevän saman kuin viime talvena. Tai nimenomaan sen mitä hän ei tehnyt ja mitä hän jätti sanomatta...
Se tilanne kun minä koitin puhua hänelle ja saada jotain yhteyttä häneen. Siinä hän vain oli, ei sanonut mitään sen kummempaa,oli välinpitämätön ja kylmä. Se sattui, se sattui niin paljon. Mutta jälkikäteen hän on kyllä katunut käytöstään ja jollain tavalla osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Silti joka kerta kuin käy jotain vähänkään huonomman tapaista, olen ihan paniikissa. Mie tiiän, se ei ole hyvä homma. Mie tiiän miun pitäisi luottaa häneen...Voiko koskaan kuitenkaan luottaa toiseen osapuoleen kokonaan, 100%? Mutta mie vaan olen sellainen ihminen, elän tunteillani..En sille voi mitään. En kuitenkaan ole valmis luovuttamaankaan, koska niin paljon edistystäkin on tapahtunut.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Pitkästä aikaa....
Aika on taas vierähtänyt, enkä ole totta puhuen edes muistanut kirjoittaa....
Syysloma alkoi tänään virallisesti. Aamulla "raahauduin" kampaajan tuoliin puoliksi nukuksissa mutta se oli kyllä mukava aloitus viikolle. Olen tyytyväinen tukkaan muuten, vielä uusi väri kun tulee niin sitten se on hyvä taas hetkeksi. Kaikki sanovat kampaajani olevan kallis, onhan se. Kuitenkin olen joka kerta ollut tyytyväinen tulokseen ja miksi en maksaisi siis laadusta? Enkä käy kuitenkaan ihan niin usein, että talouteni kaatuisi siihen. Jos se kaatuu niin siihen kyllä vaikuttaa niin monet muutkin tekijät.
Viime viikkojen aikana olen käynyt läpi todella ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita. Koulu on tänä syksynä vienyt odotettua enemmän aikaa ja hermot ovat kiristyneet siltäkin suunnalta. Samalla valmistuminen koulusta käy yhä lähemmäksi ja jälleen pitäisi alkaa miettimään koulunjälkeistä elämää. Mitä ihmettä sitä touhuaa sen jälkeen? Mihin ihmeeseen sitä suuntaa? Joko se perhe pitäisi perustaa? Lapsia hankkia?
Voin kyllä myöntää, olen kärsinyt viimeisen 6kk todella "kuumasta" vauvakuumeesta. Kaikki ihmiset ympärilläni tuntuvat olevan raskaana ja lasketutajat sen kun lähenevät. Ei mene viikkoakaan etteikö eräs ystäväni soittaisi ja kyselisi raskauteen liittyviä asioita, koska olenhan sairaanhoitajaksi opiskelemassa. Tottakai minun täytyy tietää juuri hänen raskauteen liittyvät asiat!!!Hän tuntuu pitävän miuta jollain tapaa henkilökohtaisena sairaanhoitajanaan. (PRKL) Enkä todellakaan sitä ole!!!Ei miun tarvitse tietää kaikkea, sitä varten on olemassa kätilöt ja terveydenhoitajat neuvoloissa, jotka kertovat kyllä kaikki raskauteen liittyvät asiat!!No onneksi kaikki odottavat äidit eivät ole samanlaisia...=) Hyvänä esimerkkinä tulevan kummipoikani äiti, hänen kanssaan lähinnä olen oppinut raskauden edetessä asioita ja olemme yhdessä tehneet miun koulutehtäviä yms. Kertaakaan hän ei ole soittanut kiukkuista puhelua ja vaatinut miulta vastausta ongelmaansa!!=)
Omalla tavallaan välillä olen kuitenkin tuntenut ahdistuksen tuntemuksia ympärilläni olevista tulevista vauvoista, vaikka kukaan ei miuta kehotakkaan hankkimaan lasta mutta silti tulee sellainen olo...Nyt pitäisi hankkiutua raskaaksi ja muodostaa perhe...Ohhoh, okei noi mie vaan tunnen...Vaikka kuinka voisinkin yhden lapsen ottaa tähän, en kuitenkaan koe olevani vielä ihan valmis siihen...No se lapsista...
Toinen ahdistus ja kiukun aihe on ollut tuo ihana parisuhteeni...Eilen illalla kiukustuin ihan turhasta, en tosin purkanut kiukkuani siihen ukkeliin...Sadattelin vain itsekseni, koska olin ihan tyhmä...On vaan jotenkin ollut normaalia enemmän ikävä sitä ukkelia. Helpotusta ikävään ei ole kuitenkaan luvassa, molempien aikataulut tuntuvat olevan niin "kiireisiä"!!Toinen kun asuu toisaalla niin se on astetta hankalampaa välillä sopia yhteistä aikaa...Voin kyllä sanoa, en ole itse ollut kovinkaan aktiivinen sen suhteen mutta voisi hänkin välillä koittaa tulla puolitiehen vastaan. Sitä tässä varmaan vähän odottelenkin! Kaukosuhde on välillä perseestä!!=)
Samalla olen kyllä miettinyt suhteen vakavoitumista...Ohhoh, toivottavasti ei vielä vähään aikaan!En ehkä kuitenkaan ole valmis mihinkään vakavampaan, vaikka toisaalta olisinkin. Pää tuntuu vain olevan niin sekaisin tällä hetkellä. Ei puhettakaan yhteenmuuttamisesta tms. ( sen puoleen ei hätää, en usko hänen sitä edes harkitsevankaan) Sinäällään voin kyllä huokaista helpotuksesta...Tai sitten en...
Tämä kaikki sekavuus taitaa johtua siitä, että kohta pitää taas alkaa ihan oikeasti miettimään, mitä tapahtuu koulun jälkeen. Mihin suuntaan? Sen tiedän että tänne Kouvolaan en kyllä jää!!Toisaalta haluaisin kuitenkin lähteä johonkin kauemmaksi töihin, siis tarkoitan nyt Suomen ulkopuolelle...Ja vielä Ruotsiakin pidemmäksi..=) Haluan kokea vielä, ennen kuin asetun aloilleni. Ehkä pitäisi vain luottaa siihen aikaan, se tuntuu näyttävän mitä tapahtuu kuin malttaisi vain odottaa...Ääh, siinä mie en ole koskaan ollut hyvä..Siitä saankin välillä kärsiä! Kesällä osasin vain ajatella itseäni ja mennä niin kuin huvitti, liikoja ressaamatta. Mutta nyt sekin taito on hävinnyt?! Kuka osaisi opettaa miut taas siihen??Halukkaita???
Noh ehkä joku vielä joskus sen miulle opettaa...Näihin sanoihin....Nyt aloitan syysloman vieton tai no töiden teon, huomisesta alkaen...=)
Syysloma alkoi tänään virallisesti. Aamulla "raahauduin" kampaajan tuoliin puoliksi nukuksissa mutta se oli kyllä mukava aloitus viikolle. Olen tyytyväinen tukkaan muuten, vielä uusi väri kun tulee niin sitten se on hyvä taas hetkeksi. Kaikki sanovat kampaajani olevan kallis, onhan se. Kuitenkin olen joka kerta ollut tyytyväinen tulokseen ja miksi en maksaisi siis laadusta? Enkä käy kuitenkaan ihan niin usein, että talouteni kaatuisi siihen. Jos se kaatuu niin siihen kyllä vaikuttaa niin monet muutkin tekijät.
Viime viikkojen aikana olen käynyt läpi todella ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita. Koulu on tänä syksynä vienyt odotettua enemmän aikaa ja hermot ovat kiristyneet siltäkin suunnalta. Samalla valmistuminen koulusta käy yhä lähemmäksi ja jälleen pitäisi alkaa miettimään koulunjälkeistä elämää. Mitä ihmettä sitä touhuaa sen jälkeen? Mihin ihmeeseen sitä suuntaa? Joko se perhe pitäisi perustaa? Lapsia hankkia?
Voin kyllä myöntää, olen kärsinyt viimeisen 6kk todella "kuumasta" vauvakuumeesta. Kaikki ihmiset ympärilläni tuntuvat olevan raskaana ja lasketutajat sen kun lähenevät. Ei mene viikkoakaan etteikö eräs ystäväni soittaisi ja kyselisi raskauteen liittyviä asioita, koska olenhan sairaanhoitajaksi opiskelemassa. Tottakai minun täytyy tietää juuri hänen raskauteen liittyvät asiat!!!Hän tuntuu pitävän miuta jollain tapaa henkilökohtaisena sairaanhoitajanaan. (PRKL) Enkä todellakaan sitä ole!!!Ei miun tarvitse tietää kaikkea, sitä varten on olemassa kätilöt ja terveydenhoitajat neuvoloissa, jotka kertovat kyllä kaikki raskauteen liittyvät asiat!!No onneksi kaikki odottavat äidit eivät ole samanlaisia...=) Hyvänä esimerkkinä tulevan kummipoikani äiti, hänen kanssaan lähinnä olen oppinut raskauden edetessä asioita ja olemme yhdessä tehneet miun koulutehtäviä yms. Kertaakaan hän ei ole soittanut kiukkuista puhelua ja vaatinut miulta vastausta ongelmaansa!!=)
Omalla tavallaan välillä olen kuitenkin tuntenut ahdistuksen tuntemuksia ympärilläni olevista tulevista vauvoista, vaikka kukaan ei miuta kehotakkaan hankkimaan lasta mutta silti tulee sellainen olo...Nyt pitäisi hankkiutua raskaaksi ja muodostaa perhe...Ohhoh, okei noi mie vaan tunnen...Vaikka kuinka voisinkin yhden lapsen ottaa tähän, en kuitenkaan koe olevani vielä ihan valmis siihen...No se lapsista...
Toinen ahdistus ja kiukun aihe on ollut tuo ihana parisuhteeni...Eilen illalla kiukustuin ihan turhasta, en tosin purkanut kiukkuani siihen ukkeliin...Sadattelin vain itsekseni, koska olin ihan tyhmä...On vaan jotenkin ollut normaalia enemmän ikävä sitä ukkelia. Helpotusta ikävään ei ole kuitenkaan luvassa, molempien aikataulut tuntuvat olevan niin "kiireisiä"!!Toinen kun asuu toisaalla niin se on astetta hankalampaa välillä sopia yhteistä aikaa...Voin kyllä sanoa, en ole itse ollut kovinkaan aktiivinen sen suhteen mutta voisi hänkin välillä koittaa tulla puolitiehen vastaan. Sitä tässä varmaan vähän odottelenkin! Kaukosuhde on välillä perseestä!!=)
Samalla olen kyllä miettinyt suhteen vakavoitumista...Ohhoh, toivottavasti ei vielä vähään aikaan!En ehkä kuitenkaan ole valmis mihinkään vakavampaan, vaikka toisaalta olisinkin. Pää tuntuu vain olevan niin sekaisin tällä hetkellä. Ei puhettakaan yhteenmuuttamisesta tms. ( sen puoleen ei hätää, en usko hänen sitä edes harkitsevankaan) Sinäällään voin kyllä huokaista helpotuksesta...Tai sitten en...
Tämä kaikki sekavuus taitaa johtua siitä, että kohta pitää taas alkaa ihan oikeasti miettimään, mitä tapahtuu koulun jälkeen. Mihin suuntaan? Sen tiedän että tänne Kouvolaan en kyllä jää!!Toisaalta haluaisin kuitenkin lähteä johonkin kauemmaksi töihin, siis tarkoitan nyt Suomen ulkopuolelle...Ja vielä Ruotsiakin pidemmäksi..=) Haluan kokea vielä, ennen kuin asetun aloilleni. Ehkä pitäisi vain luottaa siihen aikaan, se tuntuu näyttävän mitä tapahtuu kuin malttaisi vain odottaa...Ääh, siinä mie en ole koskaan ollut hyvä..Siitä saankin välillä kärsiä! Kesällä osasin vain ajatella itseäni ja mennä niin kuin huvitti, liikoja ressaamatta. Mutta nyt sekin taito on hävinnyt?! Kuka osaisi opettaa miut taas siihen??Halukkaita???
Noh ehkä joku vielä joskus sen miulle opettaa...Näihin sanoihin....Nyt aloitan syysloman vieton tai no töiden teon, huomisesta alkaen...=)
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Riita puhdistaa ilmaa...
Juu, viikonloppu alkoi aika myrskyisästi..Mutta onneksi loppu ei kuitenkaan ole yhtä myrskyinen..=)
Eilen aamulla tapahtui ensimmäinen kunnon riitamme...Nyt sitä voi ajatella ihan hymysuin mutta sillä hetkellä tuntui kuin pommi olisi räjähtänyt keskuudessamme tai no ainakin minussa..Monia asioita tuli sanottua mutta mitään en tule katumaan..Anteeksi, en pyydellyt eikä hänkään mutta "hyvityksiä" tuli kun hän kävi Venäjällä tankkaamassa..=)Se taitaa olla hänen tapansa pyytää anteeksi, menkööt nyt tämän kerran sitten..=) Joskus on kuitenkin opittava sanomaan se maaginen "anteeksi", otetaan ajan kanssa..Molemmille tuntui tekevän hyvää olla omissa jutuissaan, itse vietin aikaani alkuillasta kummipoikani syntymäpäivillä ja samalla suoritin pakollisen sukuloinnin. Takaisin tultuani täällä odotti aivan toisenlainen mies minua, hyväntuulinen ja se sellainen söpöliini niin kuin hän normaalisti onkin. Sain ihan fyysistä hyvittelyäkin, ei siitä kuitenkaan sen enempää. Paljon on vielä juteltavaa ja asioita mitä pitää puhua mutta antaa niiden tulla sitten ajan kanssa vastaan.
Mitä kuka tahansa muu sanoisi,mielestäni riita kuitenkin puhdistaa parisuhteen ilmaa. Vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin maailmaa kaatavalta asialta niin silti, sen jälkeen on taas paljon helpompi hengittää!!=)
Mutta nyt on aloitettava pakkaaminen,taidan jättää "vahingossa" tänne muutamia asioita. Ei tarvitse sitten aina rahdata niitä edes takaisin tätä väliä. Tulee varmaan kuitenkin käytyä täällä, toivon mukaan ainakin...Sitten kohti kotia!!JEE!=)
Eilen aamulla tapahtui ensimmäinen kunnon riitamme...Nyt sitä voi ajatella ihan hymysuin mutta sillä hetkellä tuntui kuin pommi olisi räjähtänyt keskuudessamme tai no ainakin minussa..Monia asioita tuli sanottua mutta mitään en tule katumaan..Anteeksi, en pyydellyt eikä hänkään mutta "hyvityksiä" tuli kun hän kävi Venäjällä tankkaamassa..=)Se taitaa olla hänen tapansa pyytää anteeksi, menkööt nyt tämän kerran sitten..=) Joskus on kuitenkin opittava sanomaan se maaginen "anteeksi", otetaan ajan kanssa..Molemmille tuntui tekevän hyvää olla omissa jutuissaan, itse vietin aikaani alkuillasta kummipoikani syntymäpäivillä ja samalla suoritin pakollisen sukuloinnin. Takaisin tultuani täällä odotti aivan toisenlainen mies minua, hyväntuulinen ja se sellainen söpöliini niin kuin hän normaalisti onkin. Sain ihan fyysistä hyvittelyäkin, ei siitä kuitenkaan sen enempää. Paljon on vielä juteltavaa ja asioita mitä pitää puhua mutta antaa niiden tulla sitten ajan kanssa vastaan.
Mitä kuka tahansa muu sanoisi,mielestäni riita kuitenkin puhdistaa parisuhteen ilmaa. Vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin maailmaa kaatavalta asialta niin silti, sen jälkeen on taas paljon helpompi hengittää!!=)
Mutta nyt on aloitettava pakkaaminen,taidan jättää "vahingossa" tänne muutamia asioita. Ei tarvitse sitten aina rahdata niitä edes takaisin tätä väliä. Tulee varmaan kuitenkin käytyä täällä, toivon mukaan ainakin...Sitten kohti kotia!!JEE!=)
perjantai 3. lokakuuta 2008
Tää helpottaa vähän tätä tilaa...Muistellen kesää...
Well ah you dawned on me and you bet I felt it
I tried to be chill but you're so hot that I melted
I fell right through the cracks
And now I'm trying to get back
Before the cool done run out
I'll be giving it my bestest
Nothing's going to stop me but divine intervention
I reckon it's again my turn to win some or learn some
But I won't hesitate no more, no more
It cannot wait, I'm yours
Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find love love love
Listen to the music of the moment people dance and sing
Were just one big family
It's our god-forsaken right to be loved loved loved loved loved
So I won't hesitate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
[Scat]
Do you want to come on, and scoot/schooch
On closer dear, and I will nibble your ear
Oh oh oh
I've been spending way too long checking my tongue in the mirror
And bending over backwards just to try to see it clearer
But my breath fogged up the glass
And so I drew a new face and laughed
I guess what I be sayin is there ain't no better reason
To rid yourself of vanities and just go with the seasons
It's what we aim to do
Our name is our virtue
But I won't hesitate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find the sky is yours
So please don't, please don't, please don't
There's no need to complicate
Cause our time is short
This oh, this oh, this is our fate, I'm yours
So I won't hesatate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
Please don't hesatate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
- Jason Mraz, I´m Yours-
I tried to be chill but you're so hot that I melted
I fell right through the cracks
And now I'm trying to get back
Before the cool done run out
I'll be giving it my bestest
Nothing's going to stop me but divine intervention
I reckon it's again my turn to win some or learn some
But I won't hesitate no more, no more
It cannot wait, I'm yours
Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find love love love
Listen to the music of the moment people dance and sing
Were just one big family
It's our god-forsaken right to be loved loved loved loved loved
So I won't hesitate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
[Scat]
Do you want to come on, and scoot/schooch
On closer dear, and I will nibble your ear
Oh oh oh
I've been spending way too long checking my tongue in the mirror
And bending over backwards just to try to see it clearer
But my breath fogged up the glass
And so I drew a new face and laughed
I guess what I be sayin is there ain't no better reason
To rid yourself of vanities and just go with the seasons
It's what we aim to do
Our name is our virtue
But I won't hesitate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find the sky is yours
So please don't, please don't, please don't
There's no need to complicate
Cause our time is short
This oh, this oh, this is our fate, I'm yours
So I won't hesatate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
Please don't hesatate no more, no more
It cannot wait I'm sure
There's no need to complicate
Our time is short
This is our fate, I'm yours
- Jason Mraz, I´m Yours-
svärord....
Jos ei tämä viikko ole ollu helppo, ei ole tuleva viikonloppukaan!!!
Tämä viikko on menny kirjaimellisesti pitkin puita,nätisti sanoakseni!!!
Tuo ukko, ei ole päässyt top-listalle nyt!!Se on niin idiootti ja jästipää, ei ole toista samanlaista taas tullut vastaan...Paitsi tässä on erona se että tällä kertaa mie en aio luovuttaa, en todellakaan!!Me molemmat tiedetään että ollaan väärässä mutta mie olen jo kertaalleen pyytänyt anteeksi ja toista kertaa en sitä tee!!!!!!!!Asia josta ollaan riidoissa, on kuitenkin niin pieni, tällä viikolla ihmiset tuntuvat tekevän kärpäsestä härkäsen!!!Kaikki prkl:een asiat tuntuu suurentuvan!!Saakelin APINAT!!!!Mitähän vielä tapahtuu??????????
En edes muista millon viimeeksi olen ollut näin suutuksissa?!Koitan purkaa tätä turhautumista kaikin tavoin, mutta edes itkukaan ei tule...Toisaalta hyvä, ei se tätä tilannetta paranna kuitenkaan ja en varmasti näytä heikkouttani tällä kertaa....Toivon että saataisiin asiat selvitettyä mutta mie en aio tehdä sitä aloitetta tällä kertaa, miuta pitää myös kunnioittaa!!!!
Tämä viikko on menny kirjaimellisesti pitkin puita,nätisti sanoakseni!!!
Tuo ukko, ei ole päässyt top-listalle nyt!!Se on niin idiootti ja jästipää, ei ole toista samanlaista taas tullut vastaan...Paitsi tässä on erona se että tällä kertaa mie en aio luovuttaa, en todellakaan!!Me molemmat tiedetään että ollaan väärässä mutta mie olen jo kertaalleen pyytänyt anteeksi ja toista kertaa en sitä tee!!!!!!!!Asia josta ollaan riidoissa, on kuitenkin niin pieni, tällä viikolla ihmiset tuntuvat tekevän kärpäsestä härkäsen!!!Kaikki prkl:een asiat tuntuu suurentuvan!!Saakelin APINAT!!!!Mitähän vielä tapahtuu??????????
En edes muista millon viimeeksi olen ollut näin suutuksissa?!Koitan purkaa tätä turhautumista kaikin tavoin, mutta edes itkukaan ei tule...Toisaalta hyvä, ei se tätä tilannetta paranna kuitenkaan ja en varmasti näytä heikkouttani tällä kertaa....Toivon että saataisiin asiat selvitettyä mutta mie en aio tehdä sitä aloitetta tällä kertaa, miuta pitää myös kunnioittaa!!!!
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Hemma igen...
Juu, vihdoinkin taas kotona?! Viikon mittainen reissu Etelä-Karjalaan sai päätöksensä tiistai-iltana...Oli niin kiva tulla taas kotiin, olin jo kaivannut kotia...Vaikka viikonloppu olikin aivan ihana mutta silti...
Aika kyllä saa siivet alleen reisuissa, tuntuu että vastahan sitä lähti ja sitten onkin jo kotona...Viikonloppu meni lähinnä tavaten kamuja ja leikkien lasten kanssa..Lauantain iltapäivä varsinkin meni tosi nopeesti, kummipoika ja hänen siskonsa olivat meillä kylässä..En muistanutkaan kuinka energisiä leikki-ikäiset lapset ovat, olin niin poikki heidän lähdettyään. Tuntui kuin olisi ollut päivän töissä..Ei siinä, hauskaa oli ja nautin heidän seurastaan ihan täysillä!!
Sunnuntaina lähdinkin kohti Lappeenrantaa, siellä odotti tuleva kummipoikani...Joka on tosin vielä mahan sisässä...=) Mutta sain nähdä Sarin mahan ensimmäistä kertaa sitten kevään...Uuh, se oli niiiiiin ihana!!!Tuli itselleenkin "vähän" vauvakuume!!Sain tunnustella masua ja tuntea hänen liikkeensä siellä sisällä...IHANAA!!!En jaksaisi odottaa että pääsen tapaamaan hänet, siis alahan tulla jo ulos sieltä, kummi ei jaksa enää oottaa!!!=) No ei siihen enää pitkä aika ole, taitaa olla kutakuinkin noin seistsemisen viikkoa?!Laskettuaika on 31.10!!!!JEE!!!!!Sitten toivon mukaan putkahtaa maailmaan, ihanin poikalapsi ikinä!!!=P
Aloitin jumppakauden eilen, rantakuntoon 2009-projekti...Paikat on ollut tänään enemmän kipeänä kuin ikinä mutta mahtava olo oli eilen jumpan jälkeen!!!=) Koulu on alkanut suhteellisen rennosti, vaikka ei koulussa ole tullut istuttua niin verkkokurssit painavat päälle, niitä pitää tehdä koko ajan...Nykyajan koulunkäynti tuntuu olevan niin tietokoneella istumista, ilman sitä olisi kovin hankalaa...En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono asia?!
Mutta nyt jatkan taas kotiaskareiden tekemistä...
Palaillaan!
Aika kyllä saa siivet alleen reisuissa, tuntuu että vastahan sitä lähti ja sitten onkin jo kotona...Viikonloppu meni lähinnä tavaten kamuja ja leikkien lasten kanssa..Lauantain iltapäivä varsinkin meni tosi nopeesti, kummipoika ja hänen siskonsa olivat meillä kylässä..En muistanutkaan kuinka energisiä leikki-ikäiset lapset ovat, olin niin poikki heidän lähdettyään. Tuntui kuin olisi ollut päivän töissä..Ei siinä, hauskaa oli ja nautin heidän seurastaan ihan täysillä!!
Sunnuntaina lähdinkin kohti Lappeenrantaa, siellä odotti tuleva kummipoikani...Joka on tosin vielä mahan sisässä...=) Mutta sain nähdä Sarin mahan ensimmäistä kertaa sitten kevään...Uuh, se oli niiiiiin ihana!!!Tuli itselleenkin "vähän" vauvakuume!!Sain tunnustella masua ja tuntea hänen liikkeensä siellä sisällä...IHANAA!!!En jaksaisi odottaa että pääsen tapaamaan hänet, siis alahan tulla jo ulos sieltä, kummi ei jaksa enää oottaa!!!=) No ei siihen enää pitkä aika ole, taitaa olla kutakuinkin noin seistsemisen viikkoa?!Laskettuaika on 31.10!!!!JEE!!!!!Sitten toivon mukaan putkahtaa maailmaan, ihanin poikalapsi ikinä!!!=P
Aloitin jumppakauden eilen, rantakuntoon 2009-projekti...Paikat on ollut tänään enemmän kipeänä kuin ikinä mutta mahtava olo oli eilen jumpan jälkeen!!!=) Koulu on alkanut suhteellisen rennosti, vaikka ei koulussa ole tullut istuttua niin verkkokurssit painavat päälle, niitä pitää tehdä koko ajan...Nykyajan koulunkäynti tuntuu olevan niin tietokoneella istumista, ilman sitä olisi kovin hankalaa...En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono asia?!
Mutta nyt jatkan taas kotiaskareiden tekemistä...
Palaillaan!
perjantai 12. syyskuuta 2008
Syksy on tullut!!!
Oih, ihanaa syksy on tullut taas!!!
Eilen illalla näin vanhaa ystävääni lenkkeilyn merkeissä...Kierrettiin tunnin lenkki, tosin vauhti ei ollut kovinkaan nopea, Riku tykkäsi pissailla ja nuuskia joka paikkaa....Lenkkikaverit saatettuani, kävelin hetken matkaa yksin kotiin...Alkoi olla jo hämärää, kuu alkoi näkyä taivaalla..Kävelin harjun päällä, samalla katselin maisemia...Olin unohtanut miten kauniille Imatra näyttää illalla, kaikki katuvalot eivät olleet päällä vielä mutta melkein ja läheinen tehdas muistutti hajuillaan olemassa olostaan...=) Venäjän puolen valot näkyivät myös, en muistanutkaan miten lähellä rajaa olen nyt...Nenääni tunkeutui syksyn eri hajuja,ilma oli raikkaan kirpsakka ja pellolla makaavat lampaat toivat omat tuoksunsa, joku lämmitti puusaunaa..Oih, nuo kaikki hajut toivat minulle kotoisan olon.En ollut muistanutkaan miltä syksy tuoksuu, olen niin syksyn lapsi.
Aamulla herätessäni, lämpöasteita oli vain +6, työnsin kuitenkin nokkani ulos ovesta ja tunnustelin ilmaa. Aurinko paistaa, puutarhan pihlajapuun marjat ovat kypsiä, tuulee hieman..Aivan mahtava päivä tulossa jälleen!!!Ihanaa olla pitkästä aikaa vanhempien luona!!=)
Nyt on kuitenkin alettava touhuamaan, vielä on monet tapaamiset edessä tälle viikonlopulle..Eniten odotan huomista, kummipoikani tulee siskonsa kanssa kylään meille!!JEE!!!
Palataan,
Nauttikaa syksystä!!!
Eilen illalla näin vanhaa ystävääni lenkkeilyn merkeissä...Kierrettiin tunnin lenkki, tosin vauhti ei ollut kovinkaan nopea, Riku tykkäsi pissailla ja nuuskia joka paikkaa....Lenkkikaverit saatettuani, kävelin hetken matkaa yksin kotiin...Alkoi olla jo hämärää, kuu alkoi näkyä taivaalla..Kävelin harjun päällä, samalla katselin maisemia...Olin unohtanut miten kauniille Imatra näyttää illalla, kaikki katuvalot eivät olleet päällä vielä mutta melkein ja läheinen tehdas muistutti hajuillaan olemassa olostaan...=) Venäjän puolen valot näkyivät myös, en muistanutkaan miten lähellä rajaa olen nyt...Nenääni tunkeutui syksyn eri hajuja,ilma oli raikkaan kirpsakka ja pellolla makaavat lampaat toivat omat tuoksunsa, joku lämmitti puusaunaa..Oih, nuo kaikki hajut toivat minulle kotoisan olon.En ollut muistanutkaan miltä syksy tuoksuu, olen niin syksyn lapsi.
Aamulla herätessäni, lämpöasteita oli vain +6, työnsin kuitenkin nokkani ulos ovesta ja tunnustelin ilmaa. Aurinko paistaa, puutarhan pihlajapuun marjat ovat kypsiä, tuulee hieman..Aivan mahtava päivä tulossa jälleen!!!Ihanaa olla pitkästä aikaa vanhempien luona!!=)
Nyt on kuitenkin alettava touhuamaan, vielä on monet tapaamiset edessä tälle viikonlopulle..Eniten odotan huomista, kummipoikani tulee siskonsa kanssa kylään meille!!JEE!!!
Palataan,
Nauttikaa syksystä!!!
torstai 11. syyskuuta 2008
Ja taas vuotta vanhempana....
Eilen oli se päivä kun täytin vuosia...Vanhenin taas vuoden...Toivoin ettei kukaan olisi muistanut sitä, mutta toisin kävi..Jo ennen aamu klo.09 oli kolme tekstaria saapunut puhelimeen ja juuri ennen 7 sain ensimmäisen synttäritoivotuksen...Se oli kyllä mieluinen ja toivottu mutta muut olisivat voineet unohtaa vanhenemiseni...=) Päivän kohokohta oli kun pääsin viettämään isi-tytär laatuaikaa. Isäni haki miut tästä pistetaloilta ja mentiin kaupunkiin. Siellä katseltiin,ostettiin ja kahviteltiin...Oli niin ihanaa olla isin kanssa ihan kahden vain...=) Myönnetään, olen niin isintyttö...Enkä muuksi muutu...
Iltapäivä menikin sitten koulutehtävää tehdessä ja hermoja kiristellessä...Vaikka lähiopetusta ei olisikaan, ei se tarkoita sitä ettei tarvitsisi tehdä mitään...Todellakin verkko-opetuksessa riittä pähkinää purtavaksi kerrakseen...
Siinä sivussa latailin koneelle myös Ruotsissa kuultua musiikkia ja fiilistelin kesää...Oih, on niin kova ikävä ettei kukaan voi kuvitellakkaan...En oikeen osaa millään olla täällä syksyisessä Suomessa, on vaan niin outoa...Jos alkaisin koputtelemaan seiniin täällä, naapurini varmaan alkaisivat pitämään miuta suhteellisen hulluna...Haha...Mutta niin me Marian kanssa tehtiin koko kesä...Niin ja sitten Tony, oih...Toivon että meidän kaveruus jatkuisi hänen kanssaan ja voitaisiin höpötellä niitä näitä ilman sen kummempia ahdistuksia..Juu, kyllä se onnistui pistämään miun pään pyörälle vielä netistä käsinkin,pakko myöntää...Taisi ollakin hänen tarkoituksena kun kävi höpöttelemään sellaisia tunnejuttuja...Mutta ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä, mie olen kuitenkin täällä ja miulla on joku jonka kainalossa olla, joku joka tuntuu aivan ihanalle...Joku jota kaipasin kuitenkin koko kesän...Mikä siinä sitten on kun Tony onnistuu saamaan miulle vatsaan perhosia, aina kun jutellaan???
Vielä muutama päivä täällä Etelä-Karjalassa ja sitten kotiin...Tänään suuntaan vanhemmille pariksi yöksi ja sunnuntaina kohti Lappeenrantaa moikkaamaan muutamia kavereita....
Men vi hörs!
Iltapäivä menikin sitten koulutehtävää tehdessä ja hermoja kiristellessä...Vaikka lähiopetusta ei olisikaan, ei se tarkoita sitä ettei tarvitsisi tehdä mitään...Todellakin verkko-opetuksessa riittä pähkinää purtavaksi kerrakseen...
Siinä sivussa latailin koneelle myös Ruotsissa kuultua musiikkia ja fiilistelin kesää...Oih, on niin kova ikävä ettei kukaan voi kuvitellakkaan...En oikeen osaa millään olla täällä syksyisessä Suomessa, on vaan niin outoa...Jos alkaisin koputtelemaan seiniin täällä, naapurini varmaan alkaisivat pitämään miuta suhteellisen hulluna...Haha...Mutta niin me Marian kanssa tehtiin koko kesä...Niin ja sitten Tony, oih...Toivon että meidän kaveruus jatkuisi hänen kanssaan ja voitaisiin höpötellä niitä näitä ilman sen kummempia ahdistuksia..Juu, kyllä se onnistui pistämään miun pään pyörälle vielä netistä käsinkin,pakko myöntää...Taisi ollakin hänen tarkoituksena kun kävi höpöttelemään sellaisia tunnejuttuja...Mutta ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä, mie olen kuitenkin täällä ja miulla on joku jonka kainalossa olla, joku joka tuntuu aivan ihanalle...Joku jota kaipasin kuitenkin koko kesän...Mikä siinä sitten on kun Tony onnistuu saamaan miulle vatsaan perhosia, aina kun jutellaan???
Vielä muutama päivä täällä Etelä-Karjalassa ja sitten kotiin...Tänään suuntaan vanhemmille pariksi yöksi ja sunnuntaina kohti Lappeenrantaa moikkaamaan muutamia kavereita....
Men vi hörs!
Tilaa:
Kommentit (Atom)