Aamu....

"Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin
siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein
Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain....
Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin
Näin aloittaa mä päiväni tahdonkin
Ja syttyä sun kanssasi näin päivääni päin hiljalleen....."

Ote Pepe Willbergin laulusta Aamu...Kertoo tämän hetken tuntemuksista todella hyvin. Vaikkakin huomenaamulla herään yksin, voin mielessäni muistaa tämän(kin) aamun ja hetken kun toinen "varasti" peittoni, "tahdoin vain siut tähän lähelleni"...
Joo, elän jossain 7- taivaassa, vaaleanpunaisessa pilvessä... Siihen pilveen kuuluu minä ja hän, ei ketään muuta...Me, arki, tutustuminen, tämä hetki, huominen...Kaikki, ne pienet hetket, joilla hän näyttää olevansa minun ja minä näytän olevani hänen...
Stressi on poissa, outoa, mutta se on poissa..Minun ei tarvitse pohtia,missä hän on tai mitä hän tekee.Ei tarvitse miettiä, miten hän käyttäytyy tai tulee käyttäytymään. Olen turvassa hänen kanssaan...
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta enää en pelkää katsoa sitä silmiin ja elää sitä. Kaikki tämä on todella sen arvoista! <3

Yön mietteitä...

Pitkääkin pidempi yö alkaa olla voitonpuolella...Huoh, muutamia tunteja vielä ja sitten pääsee kotiin nukkumaan. Yön aikana on ollut kuitenkin aikaa miettiä ja pohtia, lähinnä itseäni.

Viimeisen kuukauden aikana olen läpikäynyt lähestulkoon kaikki tunnetilat, vihaa ja pettymystä lukuunottamatta. Viimeeksi tänään "sterssikäyräni" lähti jälleen nousuun kun hän ei vastannutkaan tekstiviestiin ihan niin nopeasti kuin ajattelin hänen vastaavan. Toinen oli kuitenkin ollut viime yön töissä...Kröhöm...Tiedän, ihan turhaan stressasin. Sillä tunnin kuluttua, hän soitti ja tuli ja menimme yhdessä uimaan läheisille kallioille. Mikä olikin, aika ihanaa...Sanoisinko... <3>

Se mistä "stressikäyräni" johtuu, on epävarmuus ja itseluottamuksenpula. Epävarmuus, siitä onko hän kaiken tämän arvoinen? Entä jos käy hassusti? Itseluottamuspula, siitä entä jos en olekkaan tarpeeksi hyvä hänelle? Kaikki nämä liittyy toisiinsa. Järjellä ajateltuna kaikki nämä asiat on "hoidettavissa", koska kuitenkin omaan suhteellisen hyvän itseluottamuksen/itsetunnon mutta juju kai onkin siinä, että minulla on tällä kertaa itselläni tunteita pelissä. Lähes vuoteen, en ole tuntemut mitään tai no "mitään" on ehkä väärä sana mutta hyvin vähän kuitenkin. Ja sitten kun sitä vähiten odottaa, tapahtuu jotain tällaista....Ai kauheeta! Siis, ihan käsittämätöntä. Pah, niin se kait vain menee..

Monet ystävistäni ovat kehoittaneet minua, olemaan stressaamatta liikaa ja ajattelematta liikaa. Mutta minkä minä luonteelleni voin? Tai voin, kehittää..Siihen tarvitaan vain luottamusta itseen ja häneen. Jälkimmäinen on vielä hankalampaa, kiitos exien...Mutta jälleen, järjellä ajateltuna...Mikään ei synny hetkessä, ei myöskään luottamus. Joten uskoisin ajan kanssa(jos sitä on jäljellä) sen parantuvan. Ja siihen pelkoon, että onko hän kaiken tämän arvoinen...KYLLÄ! Syteen tai saveen, ei siinä muu auta!

"Tänä yönä en aio olla oma itseni, minä olen Valeria...

Ja minun työnä on painua sun mieleesi ja valua hunajaa..."(soinut päässä koko yön)

N

Suukko..

Voi ei!!!!!! hihihi...Eilen se tapahtui, no mikä? Julkinen suukko!!!!!!Leijailin koko loppuillan ihan täysin yläilmoissa!!!Pakko kait se sitten on myöntää...Olen ihastunut ihan täysillä, ei sille enää voi mitään...Tässä sitä nyt mennään, kohti tuntematonta...Täysillä...APUA!!! hihi...<3
Suukko ei ollut mikään iso, eikä kitalakea tavoitteleva...Vaan pieni ja soma ja nopea...Pienet asiat, ne merkitsee... <3 <3 <3

Hätäisiä johtopäätöksiä/luovuttaminen...

Ei ole kuin tunteja aikaa, siitä kun meinasin tehdä totaalisen luovuttamisen ja puhaltaa pelin poikki kertalaakista. Viimeisten päivien ahdistuneet tunteet pääsivät valloilleen ja puhelun tarkoitus oli puhua suuni puhtaaksi. Noh, puhelun alettua jähmetyin ja "tyhmänä" lepertelin ja hihittelin hänen jutuilleen. Enkä missään vaiheessa saanut sanaa ulos suustani, vaikka vatsassa velloi ja päässä jyskytti. Sain vain järjestettyä uuden tapaamisen...Miten siinä niin kävi? Miunhan piti puhua suuni puhtaaksi, eikä missään nimessä uutta tapaamista sopia...heh...Jälkikäteen ajateltuna, oikein hyvä kun en saanut sanaryöppyä suustani ulos!

Illalla nukkumaan käydessämme, kuitenkin avasin suutani ja puhuin asioista, jotka ahdistivat/ahdistavat, jotka pohjautuvat entisiini. Minkä takia mie käyttäydyn kuin käyttäydyn..Kyllä helpotti! Ja mikä vielä parempaa, huomasin vierellä makaavan ihmisen olevan todella ymmärtäväinen ja puhua palatti samalla tavalla kuin mie! Ilman erinäistä kiukkuamista tai mitään muutakaan tulistumista tai kylmyyttä! (kuten exät) Oloni on niin helpottunut ja tuntuu kuin olisimme samalla aaltopituudella, molemmat haluaa samoja asioita ja samalla "tahdilla". Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta nyt tämä hetki tuntuu hyvälle ja haluan elää tässä hetkessä!

I'm crazy for you
Touch me once and you'll know it's true
I never wanted anyone like this
It's all brand new, you'll feel it in my kiss
I'm crazy for you, crazy for you...