Hemma igen...

Juu, vihdoinkin taas kotona?! Viikon mittainen reissu Etelä-Karjalaan sai päätöksensä tiistai-iltana...Oli niin kiva tulla taas kotiin, olin jo kaivannut kotia...Vaikka viikonloppu olikin aivan ihana mutta silti...
Aika kyllä saa siivet alleen reisuissa, tuntuu että vastahan sitä lähti ja sitten onkin jo kotona...Viikonloppu meni lähinnä tavaten kamuja ja leikkien lasten kanssa..Lauantain iltapäivä varsinkin meni tosi nopeesti, kummipoika ja hänen siskonsa olivat meillä kylässä..En muistanutkaan kuinka energisiä leikki-ikäiset lapset ovat, olin niin poikki heidän lähdettyään. Tuntui kuin olisi ollut päivän töissä..Ei siinä, hauskaa oli ja nautin heidän seurastaan ihan täysillä!!
Sunnuntaina lähdinkin kohti Lappeenrantaa, siellä odotti tuleva kummipoikani...Joka on tosin vielä mahan sisässä...=) Mutta sain nähdä Sarin mahan ensimmäistä kertaa sitten kevään...Uuh, se oli niiiiiin ihana!!!Tuli itselleenkin "vähän" vauvakuume!!Sain tunnustella masua ja tuntea hänen liikkeensä siellä sisällä...IHANAA!!!En jaksaisi odottaa että pääsen tapaamaan hänet, siis alahan tulla jo ulos sieltä, kummi ei jaksa enää oottaa!!!=) No ei siihen enää pitkä aika ole, taitaa olla kutakuinkin noin seistsemisen viikkoa?!Laskettuaika on 31.10!!!!JEE!!!!!Sitten toivon mukaan putkahtaa maailmaan, ihanin poikalapsi ikinä!!!=P
Aloitin jumppakauden eilen, rantakuntoon 2009-projekti...Paikat on ollut tänään enemmän kipeänä kuin ikinä mutta mahtava olo oli eilen jumpan jälkeen!!!=) Koulu on alkanut suhteellisen rennosti, vaikka ei koulussa ole tullut istuttua niin verkkokurssit painavat päälle, niitä pitää tehdä koko ajan...Nykyajan koulunkäynti tuntuu olevan niin tietokoneella istumista, ilman sitä olisi kovin hankalaa...En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono asia?!
Mutta nyt jatkan taas kotiaskareiden tekemistä...
Palaillaan!

Syksy on tullut!!!

Oih, ihanaa syksy on tullut taas!!!
Eilen illalla näin vanhaa ystävääni lenkkeilyn merkeissä...Kierrettiin tunnin lenkki, tosin vauhti ei ollut kovinkaan nopea, Riku tykkäsi pissailla ja nuuskia joka paikkaa....Lenkkikaverit saatettuani, kävelin hetken matkaa yksin kotiin...Alkoi olla jo hämärää, kuu alkoi näkyä taivaalla..Kävelin harjun päällä, samalla katselin maisemia...Olin unohtanut miten kauniille Imatra näyttää illalla, kaikki katuvalot eivät olleet päällä vielä mutta melkein ja läheinen tehdas muistutti hajuillaan olemassa olostaan...=) Venäjän puolen valot näkyivät myös, en muistanutkaan miten lähellä rajaa olen nyt...Nenääni tunkeutui syksyn eri hajuja,ilma oli raikkaan kirpsakka ja pellolla makaavat lampaat toivat omat tuoksunsa, joku lämmitti puusaunaa..Oih, nuo kaikki hajut toivat minulle kotoisan olon.En ollut muistanutkaan miltä syksy tuoksuu, olen niin syksyn lapsi.
Aamulla herätessäni, lämpöasteita oli vain +6, työnsin kuitenkin nokkani ulos ovesta ja tunnustelin ilmaa. Aurinko paistaa, puutarhan pihlajapuun marjat ovat kypsiä, tuulee hieman..Aivan mahtava päivä tulossa jälleen!!!Ihanaa olla pitkästä aikaa vanhempien luona!!=)
Nyt on kuitenkin alettava touhuamaan, vielä on monet tapaamiset edessä tälle viikonlopulle..Eniten odotan huomista, kummipoikani tulee siskonsa kanssa kylään meille!!JEE!!!
Palataan,
Nauttikaa syksystä!!!

Ja taas vuotta vanhempana....

Eilen oli se päivä kun täytin vuosia...Vanhenin taas vuoden...Toivoin ettei kukaan olisi muistanut sitä, mutta toisin kävi..Jo ennen aamu klo.09 oli kolme tekstaria saapunut puhelimeen ja juuri ennen 7 sain ensimmäisen synttäritoivotuksen...Se oli kyllä mieluinen ja toivottu mutta muut olisivat voineet unohtaa vanhenemiseni...=) Päivän kohokohta oli kun pääsin viettämään isi-tytär laatuaikaa. Isäni haki miut tästä pistetaloilta ja mentiin kaupunkiin. Siellä katseltiin,ostettiin ja kahviteltiin...Oli niin ihanaa olla isin kanssa ihan kahden vain...=) Myönnetään, olen niin isintyttö...Enkä muuksi muutu...
Iltapäivä menikin sitten koulutehtävää tehdessä ja hermoja kiristellessä...Vaikka lähiopetusta ei olisikaan, ei se tarkoita sitä ettei tarvitsisi tehdä mitään...Todellakin verkko-opetuksessa riittä pähkinää purtavaksi kerrakseen...
Siinä sivussa latailin koneelle myös Ruotsissa kuultua musiikkia ja fiilistelin kesää...Oih, on niin kova ikävä ettei kukaan voi kuvitellakkaan...En oikeen osaa millään olla täällä syksyisessä Suomessa, on vaan niin outoa...Jos alkaisin koputtelemaan seiniin täällä, naapurini varmaan alkaisivat pitämään miuta suhteellisen hulluna...Haha...Mutta niin me Marian kanssa tehtiin koko kesä...Niin ja sitten Tony, oih...Toivon että meidän kaveruus jatkuisi hänen kanssaan ja voitaisiin höpötellä niitä näitä ilman sen kummempia ahdistuksia..Juu, kyllä se onnistui pistämään miun pään pyörälle vielä netistä käsinkin,pakko myöntää...Taisi ollakin hänen tarkoituksena kun kävi höpöttelemään sellaisia tunnejuttuja...Mutta ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä, mie olen kuitenkin täällä ja miulla on joku jonka kainalossa olla, joku joka tuntuu aivan ihanalle...Joku jota kaipasin kuitenkin koko kesän...Mikä siinä sitten on kun Tony onnistuu saamaan miulle vatsaan perhosia, aina kun jutellaan???
Vielä muutama päivä täällä Etelä-Karjalassa ja sitten kotiin...Tänään suuntaan vanhemmille pariksi yöksi ja sunnuntaina kohti Lappeenrantaa moikkaamaan muutamia kavereita....
Men vi hörs!