Omakoti

Omakoti, vihdoin!
Paljon on tehty ja paljon on tekemistä!
Kiitos muuttoavusta jälleen kuuluu rakkaille ystäville ja vanhemmilleni, tänään olleille ja viime viikkojen avuille!
Ruumis on väsynyt, mieli virkeä!
Jännittää, ensimmäinen yö omassa kodissa!
Uusi keittiö, kylpyhuone, vaatehuone, olohuone, makuuhuone ja naapurit!

"Kuvittele kotikaupunki turistin silmin..."

Lauantai-ilta, kevään ensimmäisiä lämpimiä iltoja...Päivä on taittunut illaksi, kosteus valtaa ilmaa, ajan pyörällä töistä kotiin. Ohi ajaa autoja, mopoja, ajan lenkkeilijöiden ohi...Pääsen sillalle, näen valot taloissa, nenääni eksyy saunantuoksu, kanava on vielä jäässä. Ihmiset viettää lauantai-iltaa, lapset kikattelee vielä pihoilla.

Kevät on vihdoin täällä.

"ohjeita"...

Ensi kahville valmistuminen....

1. Varaa aikaa tarpeeksi.
2. Huolehdi meikeistä, ei tarvitse olla mitenkään paljon, luonnollinen "look". (liika meikki peittää totuutta)
3. Valitse mielyttävät vaatteet; missä on mukava olla ja ei tarvitse pelätä likaantumista, rikkoontumista, ahtautta ym.
4. Jännitä.
5. Ole ajoissa paikalla mutta älä liian ajoissa, ettet vaikuta liian epätoivoiselta.
6. Kerro mielipiteesi rehellisesti, älä kuitenkaan tylysti.
7. Kuuntele toista.
8. Jännitä mielessäsi.
9. Hymyile.
10. Jos treffit onnistuu; tanssi kotona ja hymyile kuin "naantalin arska".+ soita lähimmät ystävät läpi ja kerää rohkeutta viestin laittamiseen.(muista pieni pessimistinen asenne)

............................................................................=)

Milloin viimeeksi itkit?

Mieleeni palautuu keskustelu sunnuntailta..Puhuimme yleisesti ottaen pahasta olosta, ikävistä tunteista ja muista elämää hankaloittavista asioista...Hän kysyi minulta "milloin viimeeksi itkit?"..Jouduin miettimään suhteellisen kauan vastaustani, sillä en alkuun heti muistanut, milloin viimeeksi olen itkenyt. Aika jaksolla taisin päätyä viime syksyn alkuun, silloin viimeeksi itkin. Sen jälkeen, en ole itkenyt. Tai jos olen itkenyt, niin en surua vaan iloa.

Minun ei ole "tarvinnut" itkeä surua, ahdistusta pitkään, pitkään aikaan. Noh, silloin kun viimeeksi itkin, niin itkinkin melkein 1,5 vuotta putkeen...Voisi sanoa.. Siitä on nyt vuosi aikaa. Minulla ei ole ollut tarvetta itkeä, elämäni on tasaista,ilman tunnekuohuja, ei syytä.

Uusi asia jonka olen "nykypäivän" miehissä huomannut, he itkevät. He uskaltavat näyttää tunteensa ja itkeä, ei tietenkään kaikki. Mutta hänkin, kertoi itkeneensä ja ihan "julkisesti", eikä siinä ole hänenkään mielestä mitään hävettävää. Mieskin voi näyttää haavoittuneisuutensa ja tunteensa. Alkavatko "perussuomalaisten" miesten käyttäytymistavat muuttua? Alkavatko he näyttämään pahanolon tunteitaan muutenkin kuin tappelemalla, juomalla, kiukkuamalla?

Keskustelun jatkuessa kävi ilmi, että hän uskoi itkun auttaneen häntä. Olo oli helpottanut itkun jälkeen, "puhdistunut olo". Niinhän itkusta "väitetään", se helpottaa. Itse uskon siihen ainakin. On myös mukava huomata, että jotkut miehistä alkavat myös uskomaan/uskovat itkun parantavaan "taikaan". Asioitahan itku ei paranna mutta tunnetta helpottaa kuitenkin. Miehet ovat sisäistäneet myös tämän.

Kaiken kaikkiaan sunnuntain keskustelussa kävi paljon asioita ilmi vastakkaisesta sukupuolesta. Oli hellyyttävää huomata, että joissain miehissä on myös höperöitä ja helliä puolia..(yleensä tapaamissani miehissä ei ole mitään sellaista) Tässä miehessä se ei kuitenkaan riitä, on niin paljon muuta mistä en pidä...(ainahan on) Ne asiat ovat vaan liian rankkoja minulle. Ja ystävät hyvät, en ole tekemässä mitään harkitsematonta ja aion antaa asian olla. (tiedän teidän ajatukset)

Toisen yövuoron aikaisia ajatuksia...

Kaksi takana,yksi jäljellä ja sitten vapaille..Tänä yönä oli aikaa mietiskellä ja pohdiskella viime aikojen tapahtumia...Pääsiäistä...Ihmisiä...
Ajatukset harhailivat todella paljon mielessä, mitään selkeyttä niihin ei juurikaan tullut mutta suurta ihmetystä ja hämmästystä vain...
Kerta toisensa jälkeen, ei voi kuin hämmästellä ihmisen tyhmyyttä. Miten voi joku ihminen olla toisena hetkenä järkevä, mukava, "normaali"? Sitten toisena hetkenä tekee jotain todella typerää ja ajattelematonta, mikä vaikuttaa hänen lisäksi ehkä "miljoonaan" muuhun ihmiseen? Missä vaiheessa oikean ja väärän raja hämärtyy hänellä? Toisinaan hän tuntuu tietävän oikean ja väärän rajan mutta toisinaan raja häilyy ja vaaka kallistuu todella paljon väärälle puolelle..
Eikö hän huomaa tekojensa merkitystä? Aluksi "harmiton" juttu paisuu totaalisesti yli! Ainut "järkevä" puoli siinä ylipaisumisessa on, että hän on valmis kantamaan tekonsa seuraukset ja maksamaan "velkansa"..Hän ei vaan tunnu ymmärtävän kuinka paljon teko tulee vaikuttamaan hänen omaan elämäänsä tulevaisuudessa!
Noh, en minä hullua hurskaammaksi tullut viime yönä, eikä noihin voi vastata kukaan muun kuin asianomainen itse. Minun täytyy itse vain muistaa pysyä erossa hänen kaltaisista ihmisistä, jotta voin itse jatkaa "normaalia" elämää eteenpäin ja saavuttaa haaveeni.