Ohhoh,tänään oli kyllä niin MAANANTAI,töissä ainakin!Mikään ei tuntunut onnistuvan mitenkään perin...Onneksi tilanteille pystyttiin nauramaan kuitenkin ihan hyvällä omalla tunnolla! Se onkin yksi tärkeimmistä asioista tässä ammatissa, voi myös nauraa itselleen ja myöntää virheensä. Sillä tavoin meidän potilaammekin ehkä ymmärtävät, että olemme ihmisiä,emmekä jumalia!=)
Kiva viikonloppu takana, yksi tosi läheinen ihminen oli kyläilemässä ja oli todella ihanaa viettää hänen kanssaan aikaa. Oli kuitenkin kiva myös, jäädä tänne yksin! Ilman mitään ihme sekoiluja tai tunteiden purkauksia, kerrankin! Jollain tapaa olen nyt päättänyt olla ihan yssin, ilman mitään sitoumuksia! Niin kuin edellisessä kirjoituksessa sanoinkin, olla itsekäs ja tehdä asioita mitkä tuntuu hyvälle!Tehdä asioita minulle!
Töiden jälkeen pysähdyin syömään jädeä Espnaladin puistoon, istumaan ja nauttimaan ilmasta...Oli vain niin ihana tunne, ketään tuttua ei tullut vastaan ja ketään ei kiinnostanut mitä tein!Kaikki keskittyivät vaan omiin juttuihinsa...Todella vapauttavaa tuollainen!Itse kyllä "rakastan" seurailla muiden ihmisten puuhia, katsella muita mutta samalla kuitenkin olla ihan omissa maalmoissa...Hihi kivaa!=) (tuleva naapurikyttäri,vanhapiika)
Huomenna sitten Kymenlaaksoon päiväksi ja kampaajalle!Jee!!
N

"Sori, hei siis oikeesti!"Daa!

Pyydän syvästi anteeksi niiltä ihmisiltä, joita ärsyttää nykyinen elämäntilanteeni...Niiltä jotka väittävät olevansa iloisia puolestani, mielessään kuitenkin miettivät sitä, "miksi toi saa sen mitä mie en saanut!" ja ovat katkeria minulle! Olen myös syvästi pahoillani, että juuri tällä hetkellä elämääni kuulu vain ja ainostaan minä!!Teen niitä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä, joista itse tykkään! Olen myös pahoillani siitä, että päätin elää elämääni näin!!
Vielä enemmän olen pahoillani siitä, että en oikein aina ymmärrä ihmisiä ja olen näin nuori, eikä minulla ole "vakituista suhdetta" ja saatan silloin tällöin harrastaa yhden illan juttuja!
Sen voin kuitenkin sanoa, olen TODELLA tyytyväinen tähän tilanteeseen nyt!!Ja itsekkäästi kun ajattelen ja olen kovin itsekäs niin kaikki mitä tämän kesän aikana tapahtuu, on sellaista mitä miun tulee kokea!!Olkoon se sitten mitä tahansa!!
Kaikkeista eniten olen pahoillani siitä, että en kadu elämääni tippakaan! Tietysti on asioita joita voisi tehdä ehkä toisin mutta ompahan tullut tehtyä ja oltua V**** siitä sitten, se on elämää!
Niin ja voin sanoa, tänään saan yhden tärkeän ihmisen viereeni, en todella tiedä mitä siitä tulee mutta sen tiedän, että tämä ihminen tulee kuulumaan elämääni tavalla tai toisella aina!!
Voitte varmaan kuvitella,että loppujen lopuksi en ole oikeesti pahoillani mistään sanomisistani!Ne on kirjoitettu käänteisesti!Sen olen huomannut, etten todellakaan ymmärrä aina kaikkea, mutta hei, ehkä oon vaan sitten niin itsekäs kun en aina ymmärrä ystävieni tekoja tai sanoja tai sitä, että märehditään elämää,missä ei ole mitään vikaa!Olen ehkä sitten liian positiivinen!!Koska kellään ystävistäni ei oikeasti ole elämä ihan viturallaan tällä hetkellä!
Kaikesta huolimatta, rakastan ystäviäni ja en voisi elää ilman heitä!<3

Helatorstai..

Se alkaa ensimmäinen viikko olla pulkassa töissä, huominen vielä ja sitten vapaalle...(niin kuin tänäänkin) On ollut kyllä aika opetuksellinen viikko ja ne tulee jatkumaan ihan täysillä vielä monta viikkoa...:) Kiva juttu! Juu, olen kyllä viihtynyt töissä, ainakin toistaiseksi!
Viime lauantaina hartijoiltani putosi iso riippakivi, en tiedä mistä se johtui. Mutta saman tien kun pääsin tänne, alkoi olo parantua! Olen todellakin nauttinut yksinolosta ihan täysin rinnoin! Ei pelkoa siitä, että aika olisi käynyt tylsäksi. Vaikka en ole juuri mitään tehnytkään, paitsi katsonut Gossip Girlin 2 tuotantokauden kokonaan loppuun...=) Hyvää ajanvietettä! En ole kaivannut ketään, olen vain ollut yksin!Muutamaa ystävää olen käynyt tapaamassa mutta en sen kummalisempaa. Aikaa tekemiseen on vielä koko kesä jäljellä. Nyt olen vain keskittynyt itseeni, mikä on todella ollut tarpeen!Viikko tylsää elämää, aika todella ihanaa! Sitä olen todellakin odottanut, töitä ja telkkaria!=) Viikonlopuksi on ilmeisesti,ehkä tulossa vieras...Sen näkee sitten, en usko ennen kuin nään sen. Jos sitä vaikka kuitenkin hieman lähtisi pyörähtämään tuolla ulkona...?
Nyt ei oikein irtoa tätä tarinaa, ei kait sitä pakolla tarvitse kirjottaa?!
Palaillaan!
N

Ensimmäinen yö takana...=)

Ensimmäinen yö takana, olo on aikas ihana!
Eilinen päivä meni todella nopeasti kun puolilta päivin strattasimme auton kohti Helsinkiä. Matka sujui melkein ongelmitta, tosin täällä päässä tiemme muutaman ylimääräisen kiertolenkin. Mutta niistäkin selvittiin ja viimeiset kilometrit saatiin sitten ihan puhelinneuvontaa T:ta (hänellä oli kartta kädessään,mistä kertoi missä me oltiin). Kuski meinasi menettää hermonsa yksisuuntaistenkatujen kanssa mutta ei kuitenkaan tehnyt menettänyt!=) Olimme kuulemma nopeasti perillä, T on kuulemma joskus neuvonut ihmisiä tunninkin verran tänne. En tiedä onko kyse hänen opastustaidoistaan vai siitä, että kämppä on "piilossa"? Se selvinnee kesän aikana.
Siinä sitä sitten oltiin, T antoi pienen kierroksen talossa ja kämpässä ja pakkasi omat tavaransa vielä, sitten hän lähti. No eihän siinä mennyt kuin muutama tunti, jouduin soittamaan hänet vielä hätiin..(ei ollut onneksi ehtinyt vielä lähtemään pois kaupungista) Niimpä niin, koneeni ei jostain ihmeen syystä suostunut menemään nettiin. No monen puhelinneuvonnan ja 3 tunnin työstämisen jälkeen, jollain ihmeen tavalla saimme kuin saimmekin koneeni nettiin...Jee!!Sitä riemua, yksi ystäväni aviomies ja varmaan kaikki ketkä hänen ympärillään olivat saivat myös kuulla sen ilon!=) (anteeksi) Ei sillä että netti olisi tärkeä, mutta kun tuo televisio ei oikein ainakaan vielä pelitä..Niin alkoi tulla hieman epätoivoinen olo, joudunko olemaan eristyksessä kaikesta ulkomaailmasta täällä asunnossa?!Noh, onneksi netti saatiin toimimaan ja tv:kin näyttää dvd-elokuvia, joten uskon saavani sen toimimaan vielä niin että näen myös muutakin sieltä...?=) Tarttee hommata sen handyman tänne nyt!!!!!!!!!!=) Elektroniikka ei koskaan ole ollut vahvin lajini!=)
Asunnosta...Siis tämä on aivan ihana, joskin ehkä pientä pintaremonttia kaipaisi mutta oikeen mukiin menevä. Talo on yli 100- vuotta vanha, huoneet korkeat ja ikkunat korkeat, pieni mutta aivan ihana parveke löytyy (sellainen puoliympyrän muotoinen) ja sisäpiha on todellakin PIHA!!!Ei mikään iso mutta ei mikään betoniviidakko, vaan sieltä löytyy puita, pieni suihkulähde, kalliota ja paljon kukkaistutuksia. Pihasta selkeesti pidetään huolta! Asunto siis sijoittuu sisäpihalle päin ja ihme kyllä kaupungin äänet eivät juurikaan kuulu, vaikka näinä lähellä keskustaa ollaankin ja melkein vieressä menee tuo Mannerheimintie.
Eilen illalla, sitten kaikkien nettiongelmien jälkeen lähdin kävelemään keskustaan (Kamppiin noin 5min matka) ja etsimään paikallista Makuunia ja jotain paikkaa mistä saisin ruokaa(en ehtinyt käymään kaupassa, netti oli paljon tärkeämpi saada toimimaan kun apua sai). Yhden puhelun jälkeen, osasin jo hieman suunnistaa sinne mihin piti mennä, siis karttaahan en käytä!=) Löysin kuin löysinkin Makuunin, oli nimittäin pikkasen erilaiset jonot kuin kotikonnuilla, oli siinä tyttö hieman ihmeissään kun seisoi 15min jonossa, jotta saisi vuokrattua leffan. Sitten, ei ehkes kysytty klubikorttia vaan henkkarit, meinasin kysyä että miksi henkkarit kun eihän tarvitse olla 18v jotta voi lainata elokuvan!!=) Onneksi en kysynyt, sillä tämäkin selvisi!=) Vuokraaja sai paljon helpommin tietoni esille, ottamalla viivakoodin ajokortistani. (taas opittiin jotain uutta)
Noin 30min kävelymatkan jälkeen aloin olemaan "hieman" epätoivoinen ruoan suhteen. Paikat oli joko kiinni tai sitten niistä ei saanut mukaan tai ne olivat ihan järkyn hintaisia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, löysin pienen,ihanan kiinalaisen ravintolan, josta sai mukaan. Se oli sellainen ihanan pieni ja romanttinen paikka, ihan parin minuutin kävelymatkan päässä kämpästäni!=) Siinä minä sitten istuskelin kuin kuka tahansa "stadilainen" ja odotin ruokaani. =) Siihen ravintolaan on pakko mennä uudestaan! Se ei ole kauhean kallis, annos jonka otin maksoi 8,80€ ja siitä olisi riittänyt kahdelle ihan helposti!Joten syön sitten tänäänkin kiinalaista!=)
Juu, mutta siis hengissä ollaan ja huomenna alkaa sitten työt. Sitä ennen ajattelin löytää sen ruokakaupan ja käydä kävelemässä kartan kanssa sinne työpaikalle. Tietää vähän miten kauan sitten menee, kävellen, paitsi ei täällä kukaan kävele sellaista matkaa(2,5km) mutta mie olenkin poikkeus!=) Aurinko hellii meitä tänäänkin, joten siitäkin jos ehtisi hieman naattimaaaaan!=)
N

Lähdön hetki...=)

en edes yritä kertoa syytä miksi mun mentävä on
ei se johdu siitä että kanssasi oisin onneton
edessä vapaaehtoisen pakon selvittävää miksi mentävä on
se vie ehkä kuukauden tai se vie vuoden
minä palaan kun olen selvittänyt sen

luulen että pystyt paremmin silloin minua ymmärtämään
kun en lähtöni syistä yritäkkään kertoa yhtään mitään
minä kuulen kuiskailevan maailman tuulen
mutta sanoja erota en
ei ole tärkeää mihin suuntaan menen
tärkeämpää on että vain etenen


mun mentävä on
tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
mentävä on
yksin laelle vuoren huipun oudon
mentävä on
silloin mentävä on
kun mentävä on

se minullekkin on salaisuus miksi ja minne meen
unohda siis kaikki lähtemiseen liittyvät kliseet
minä menen kun en menemättä olla voi
kun meren kohina korvissa soi
en kotiinpaluun riemua tuntea saa ellen saata itseäni nyt matkaan

mun mentävä on
tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
mentävä on
yksin laelle vuoren huipun oudon
mentävä on
silloin mentävä on
kun mentävä on

ei niin että oisin levoton
sun kanssa hyvä olla on
ehkä se onkin niin
minä itseäni lähden vain hetkeksi pakoon

mun mentävä on
tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
mentävä on
yksin laelle vuoren huipun oudon
mentävä on
laaksosta yli tummien vuorien
mun mentävä on
pitkin reittiä nuuskamuikkusen
mun mentävä on
silloin mentävä on
kun mentävä on
mun mentävä on
-Kaija Koo:Mentävä on-

Niin se vaan aika on taas kulunut vuoden verran ja jälleen koittaa lähdön aika!=) Fiilis on katossa ja hieman perhosia vatsassa...Siteeraankin "parasta ystävääni" Kaija Koota: Mentävä on!! Vuosi sitten aloitin edellisen blogini näillä samoilla laulunsanoilla ja nyt käännän uuden sivun tälle blogille näillä sanoilla...=)

"Jokaisella ihmisellä on halunsa, se on osa hänen aarrettaan, ja vaikka tunne saattaa häätää jonkun pois, yleensä se tuo lähelle ihmisen joka on tärkeä. Sieluni valitsi tuollaisen tunteen ja se on niin voimakas, että se voi tartuttaa kaiken ja kaikki ympärilläni.
Valitsen jok apäivä totuuden jonka mukaan aion elää. Yritän olla käytännöllinen, tehokas, ammattilainen. Haluaisin kuitenkin valita halun ainaiseksi seuralaisekseni. Ei pakosta eikä yksinäisen elämäni lievitykseksi, vaan siksi että se tekee hyvää. Niin, se tekee niin hyvää."
-Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia-

Elämää laatikoiden keskellä....

Juu-u, niin sitä vaan taas eletään laatikoiden ja kassien keskellä..Lähtö lähenee, enää 2päivää kun koittaa lauantai. Vasta oli ainakin neljä viikkoa jäljellä?Mihin se aika hävisi?!Eikö sitä vasta ollut paljon jäljellä? Jee, ma paasen lahtema kohta!!!!En jaksa odottaaa!!!!!!!!!!Jee, kaikki muu jää taakse,jälleen...Tuttu juttu kait?Mutta silti tuntuu erilaiselta, tällä kertaa olen lähempänä kuitenkin. Mutta tarpeeksi kaukana?!Ikävä tulee varmasti, mutta taidan nauttia yksinolosta hetken ennen sitä.
Tänään juuri puhuin yhden kanssa, että joskus on vain lähdettävä yksin. (miulle se tarkoittaa joka kevättä,hehe) Lähdettävä tutkimaan itseään, joo me like it! Kohti tuttua?!Ei, ei, vaikka olenkin käynyt moneen otteeseen siellä, ei se ole tuttu paikka!Ihan varmasti on paljon tuntematonta edessä. Ei se haittaa, rakastan omalla tavallaan tuntematonta. Jollain tapaa olen oppinut rakastamaan tuntematonta, en pelkää sitä, voisi sanoa sen "kiihottavan" minua. Seikkailu?!Ei ehkä tai sitten joo?!
Ikkunasta katsoessani ulos, näen ihanan ilta-auringon ja alkavan kesän!=) Hyppy tuntemattomaan?!Ei nyt ihan niinkään, äitini on käynyt tsekkaa paikat jo!!Heh, kait se sitten on hänelle rauhottumisen juttu, tietää missä tulen asumaan kesän...?Meinaa mennä huomennakin, oikein kävellä tulevalle työpaikalleni ja tulevan asuntoni ohitse, tietää sitten mitä reittiä kuljen töihin?!Hömppä kun on!=) Love!
Alan varmaankin sekoamaan, liikaa siivousta ja pakkausta!Ei se mitään, hymyilyttää silti!Positiivista energiaa, mihin purkaisin?!Otan puhelimen kauniiseen käteen ja soitan "ala tulla nyt tänne an....miulle m...?!" hehe...

Yksi kaikkien aikojen parhaista hitaista...

Take a bow, the night is over
This masquerade is getting older
Lights are low, the curtains down
There's no one here
Say your lines but do you feel them
Do you mean what you say when there's no one around
Watching you, watching me, one lonely star

I've always been in love with you
I guess you've always known it's true
You took my love for granted, why oh why
The show is over, say good-bye

Say good-bye, say good-bye

Make them laugh, it comes so easy
When you get to the part
Where you're breaking my heart
Hide behind your smile, all the world loves a clown
Wish you well, I cannot stay
You deserve an award for the role that you played
No more masquerade, you're one lonely star

Say good-bye, say good-bye

All the world is a stage
And everyone has their part
But how was I to know which way the story'd go
How was I to know you'd break
You'd break my heart

I've always been in love with you
Guess you've always known
You took my love for granted, why oh why
The show is over, say good-bye

Say good-bye, say good-bye
Say good-bye
-Madonna: Take a Bow-

"Rakkaus vie ihmiseltä nälän tunteen, yöunet, työhalut, mielenrauhan. Monet pelästyvät, koska se kaataa tullessaan tieltään kaiken entisen.
Kukaan ei halua maailmaansa epäjärjestystä. Sen vuoksi monet kykenevät torjumaan uhan ja pitämään pystyssä taloa tai rakennelmaa joka on jo täysin laho. He ovat kulssien ylläpidon mestareita.
Toiset ajattelevat täysin päinvastoin: he heittäytyvät tunteeseen suin päin ja odottavat löytävänsä rakkaudesta ratkaisun kaikkiin ongelmiinsa. He sälyttävät toisen ihmisen harteille kaiken vastuun onnestaan ja kaiken syyn mahdollisesta epäonnestaan. He ovat jatkuvasti haltioissaan, koska heille on tapahtunut jotain ihmeellistä, tai masentuneita, koska jokin odottamaton on tuhonnut kaiken.
Pitäisikö rakkautta paeta vai pitäisikö siihen heittäytyä sokeasti- kumpi noista kahdesta on vähemmän tuhoisaa?
En tiedä."
-Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia-

Lähtö...

Äitienpäivä viikonloppu takana...Kiva viikonloppu takana...Surullinen lähtö takana...
Lähtö, sunnuntai...Nuo kaksi asiaa kuuluvat kovin tiiviisti elämääni, ovat kuuluneet jo jonkun tovin, vuosia...Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, junamatkat jotka kuluvat krokotiilinkyyneleitä vuodattaen..? Tai ainakin viimeisen vuoden aikana olen päätellyt niin...Tärkeitä ihmisiä jää aina taakse, vaikka kuinka koittaisi lähteä katsomattaan taakseen, silti se tuntuu niin pirun pahalle välillä...
Sunnuntai, viikon pahin päivä..Liittyy aina lähtöön ja siihen ettei, kukaan koskaan tee mitään sunnuntaisin. Tai jos tekee,niin se tekeminen on jotain mihin en halua osallistua...?
Kahvi+suklaa, auttaiskohan tätä fiilistä? Vai sekottaisko päätä vielä vähän enemmän?

Muisteloita...

Tänään sen sitten aloitin...Ai minkä?!No pakkaamisen...Kävin lävitse yhden kaapin ja cd-levytelineen...Siinähän sitä pari tuntia sitten vierähtikin, nopeammin kuin voi arvatakkaan...
Käteeni tarttui monia asioita mutta muutamia jäin ihastelemaan..Löysin vanhoja kirjevihkoja, yläasteen ajoilta. Luin innolla niitä, sieltä löytyi mitä "mielenkiintoisimpia" kirjoituksia! Lähinnä aihepiirit liikkuivat pojissa, kotibileissä, kouluaineissa, sisaruksissa ja vanhemmissa. Kotibileet, niitä oli joka viikonloppu. Ei tarvinnut kuin kysästä vähän kamuilta, mitä meinasivat perjantaina tai lauantaina. Vastaus oli: "Tallilla on bileet!". Talli, juu, se "kuuluisa" vanha punainen navetta, joka oli otettu kaupungin käyttöön. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä yläasteesta, "coolit" pojat olivat vuokranneet sen mopojenrassaamisia varten. "Coolit" pojat olivat tietysti se mielenkiinnon kohde, taisin jopa seukkailla yhden kanssa muutaman kuukauden(ensi rakkaus). Salaa istuin hänen skootterinsa kyydissä(vanhemmiltani), bensanhajuiset vaatteet selitettiin milloin mitenkin. Muodissa taisi silloin olla Adidaksen tuulipuvuntakki(sininen,valkoisilla raidoilla) ja Leviksen 555-malliset farkut..=) Ja teräskärkiset maiharit..Tottaikai piti kulkea muodinmukana, omistin siis edellä mainitut vaatteet...=)
Kaivellessani kaappeja löysin kaksi vanhaa päiväkirjaani...Sinne vuodatin sydäntäni, jos jokin asia on unholassa, sieltä varmasti voi tarkistaa!=) Siellä on pitkät kirjoitukset ensimmäisestä "oikeasta" suhteestani, kuinka se alkoi, miten äitini suhtautui, miten meillä milloinkin meni ja miten se loppui. Sen jälkeen sinne olen aina silloin tällöin kirjoitellut kuulumisia, tosin kirja on välissä vaihtunut. Viimeisin kirjoitus taitaa olla siltä ajalta kun muutin tänne Kymenlaaksoon, se oli ehkä ensimmäinen kunnollinen pesäero vanhempiini ja ystäviini. Vaikkakin olin asustellut L:rannassa muutaman vuoden, se oli kuitenkin "tuttu" paikkakunta. Olihan se kotipaikkaani lähellä. Elämäni täällä Kymenlaaksossa on ollut hieman railakastakin ajoittain....?=) Oli kyllä mukava lukea kaiken maailman kommelluksista ja jutuista mitä on tullut joskus tehtyä. Pitäisi melkein vieläkin kirjoitella jotain muistiin sinne. Tosin nyt tämä blogin kirjoittaminen toimii "päiväkirjana", sillä eroavaisuudella, että kuka tahansa voi lukea kirjoituksiani täällä.
Viimeistä hyllyä tyhjentäessäni käteeni tarttu kasa valokuva-albumeja...Päälimmäisenä tuli esiin lukioajan kuvia, vanhojen tansseista, penkkareista ja lakkiaisista. Lukion aikana muutuin "totaalisesti", vanhat yläasteen kaverit jäivät taustalle(onneksi, tarkoitan nyt joitakin,en kaikkia) ja tilalle tuli uusia ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. (mutta tekemisissä kuitenkin) Lukion ensimmäisen ja toisen kesän aikana, tapasin ensimmäisen kunnollisen poikaystäväni. Kunnollisella tarkoitan nyt edellä mainittua poikaa. Se poika todellakin vei sydämeni! Sydänsuruilta en päässyt kuitenkaan välttymään, onneksi ajalla on tapana kullata muistot! Tässä tapauksessa, niin todellakin on käynyt..=) Hymyllä voin muistella sitä vuotta, minkä elimme yhdessä...Siitä kait tämä "tumma,pitkä ja atleettinen- pinttymä on jäänyt päähäni" ja mihin sekin on johtanut?! Hah!
Siis joo, tein tänään pienen matkan muistoihin...=) Hymy nousi todella huuleeni kun muistelin menneitä aikoja. Huokaisin kuitenkin myös helpotuksesta kun sain todeta, ettei niitä enää tarvitse elää uudelleen!(tai no ehkä sitten joskus lapsien kautta) Nyt on kuitenkin jatkettava hommia ja pikkuhiljaa alettava valmistautumaan illan jääkiekko- otteluun Suomi-USA!Kannustettaa leijjjonat voittohon!!=)

Andra gången på svenska?!

Ska försöka att skirva på svenska igen...
I dag var på morgon promenad med Outi, det var första gången för länge sen...Solen skint o det var kanske varmt..Man kan säga att våren är här!O snart sommar är här...Vädret ska bli bättre!!
Japp, det är bara 10 dagar kvar..(jag gå ner med dagar) Borde packa o städa lite..(mycket) Men innan jag börjar ska jag resa hos mamma o pappa, hälsa dom! O mors dag ska bli nästa söndag, så måste jag göra nåt för mamma..Tänker att det ska bli nog att jag resar där, men nej...=) Ingen problem, ska köpa nåt kul för henne?!(kanske) Eller bara blommor?
Fan det är svårt att skriva på svenska...=) Men man kan säga att det är mycket lättare efter den första gången när jag skirv hit? Nä...Eller ja?!=)
Alla mina vänner som läser min blog, tänker att jag är helt galen att skriva på svenska!=) Kanske, det är jag..=)
Men nu ska jag kolla lite Gossip Girl...=)

Palinaa...

Koulupäivä sai siivet alleen tänään, meni ihan naureskellessa koko päivä. Mitään järkevää ajatusta en saanut päähäni tunneilla, sen sijaan kaikkea "tyhmää" juolahti mieleeni ja siitähän se sitten lähtikin..Aurinko paistaa jo ties kuinka monetta päivää putkeen, kevät todellakin on saapunut! Puutkin alkaa jo vihertää ja lumi on hävinnyt pois. Tuntuu kuin talvi olisi jo takana, kesä odottaa jo ovella...?Koulua olisi vielä vajaa 10 päivää ja 2 tenttiä jäljellä, sitten se olisi ohitse tältä lukuvuodelta ja valmistuminen lähestyy päivä päivältä...?
Mieleni on seilannut eilisestä illasta asti Ruotsissa, taidan hieman ikävöidä sinne. Niitä ihmisiä, paikkoja ja koko hela hoitoa..=) Viime kesä siis oli aivan mahtava, toista samanlaista en ole kokenut pitkiin aikoihin. Vaikkakin jätin kaikkki ystäväni, perheeni ja muut läheiset ihmiset tänne. Tiedän kuitenkin, että ystäväni ja perheeni ovat tottuneet lähtemiseeni. Tietävät sen myös että, tulenhan minä aina takaisin kuiten, joten ei hätää! Ennen kaikkea, elän kuitenkin itselleni, enkä kenellekkään muulle!
Hehe, lupasin tänään ystävälleni lähteä katsomaan jalkapalloa! Olikohan minulla sillä hetkellä päässä vähän vikaa?=) Siis jalkapalloa, oikeesti?!=) Noh, ehkä sitä jaksaa...Eihän siellä koko iltaa mene, eihän?!Mitä sitä ei tekisi ystävänsä eteen? No on sitä tullut tehtyä isompiakin juttuja, joten enköhän siitä selviä!Toivottavasti siellä olisi, se tumma lettipää, olisipahan vähän silmäniloa!;) Voisi sitten kuivailla kuolaa suupieliltä, ei sille vaan voi mitään ne tummat on vaan niin jotain aivan muuta!(slurps)
Jep jep, nyt pienet päikkärit ja sitten kansanterveystieteen pariin?!

But hey, that´s me!

Päässä vilisee niin paljon ajatuksia, etten oikeen tiedä mistä aloittaisin?!Samalla väsymys painaa päälle, kolmen päivän työputki takana, koulun lisäksi. Jotkut ihmiset tekevät varmaan pidempiäkin työputkia, niin miekin olen tehnyt mutta nyt vaan tuntuu väsyttävän normaalia enemmän. Vappu 2009 on takanapäin, se meni kirjaimellisesti töitä tehden!
Vappupäivänä sain kaveriltani auton lainaan ja pääsin töiden jälkeen lähtemään kohti Etelä-Karjalaa. Siellä odotti kummipoika ja kummipojan äiti. (kummipojan isä oli Saksassa ja muut lapset olivat viikonlopuksi lähteneet isälleen) Oli aivan mahtavan ihanaa nähdä poitsua pitkästä aikaa! Hän oli kasvanut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, ei mikään vaavi enää. Jokelteli ja hymyili, hampaitakin oli tullut yksi lisää sitten viime näkemän. Hän on ehkä maailman ihanin poitsu!(puolueellinen olen, joo,tiedetään) Oli ihana saada hänet syliini ja halia, käydä lenkillä ja työnnellä häntä vaunuissa. Herätä yöllä hänen öninöihin ja nähdä heti ensimmäisenä aamulla hänen hymynsä, vieressäni. Miten voikaan joku olla niin suloinen? Niin ja ei unohdeta hänen äitiään, ystävääni. Oli aivan ihana nähdä myös häntä, vaikkakin aika meni todella nopeasti. Tuntui, ettei oikein ehditty jutustella. Vierailuni oli niin lyhyt mutta sitäkin tärkeämpi(ainakin minulle), sitä kun ei taas tiedä milloin seuraavaksi tavataan!
Lähtö Helsinkiin tuntuu lähestyvän päivä päivältä, paljon on vielä tekemistä ennen sitä. Eilen ajaessani pois Etelä- Karjalasta, mieleni valtasi hieman haikea olo. Haikeus johtui siitä, että en todella tiedä milloin seuraavaksi ehdin käymään moikkaamassa ystäviäni siellä?! Samalla hetkellisesti ajattelin, olisiko kuitenkin pitänyt etsiä sieltä töitä ja palata kotijuurilleni?!Mutta se tunne katosi äkkiä, sillä en ole vielä valmis palaamaan sinne. Todennäköisesti jonain päivänä teen "comebackin" mutta en vielä. Etsiskelen vielä paikkaani tässä maailmassa, sitä en tiedä minne se vie mutta haluan ensin varmentaa sen.
Sydämeni halajaa toisaalta kokea, elää, nähdä, "olla sinkku". Toisaalta se myös halajaa tuttua, turvallista, rauhallista, "tylsää", parisuhdetta, perhettä. Kuitenkin tämä viimeinen vuosi on todellakin ollut kaikkea muuta mitä olisin toivonut olevan. Ei siinä, paljon hyvääkin on tapahtunut mutta se minkä "piti" olla hyvää olikin 95%:sti kaikkea muuta. Joten ehkä tuo parisuhde ym. ei ole juuri nyt minua varten?! Toki totutteleminen tähän "sinkkuuteen" on ollut taas aika vaivanloista. Sillä vaikka toinen ei ollut fyysisesti läsnä, oli hän silti aina tavoitettavissa puhelimen toisessa päässä.(sillon kun halusi, eikä puhelin ollut "äänettömällä","hävinnyt","taskussa") Tuli kuitenkin tiettyjä rutiineja, joita noudatettiin "uskollisesti" tai vähemmän...Se on ollut, ehkä eniten vaikeaa tässä koko hommassa...JA ne jälkimainingit mitä on ollut, tosin viimeisin oli miun itse aiheuttama mutta sitä en kadu!Jostain syystä kuitenkin tulee sellainen olo, ettei tämä ollut vielä tässä...?Jostain kumman syystä, tulee sellainen olo, ettei exän kanssa mikään ole ikinä lopullista?!Paitsi minä olen lopullisesti lähtenyt, mitä hän ei varmaankaan tule tajuamaan vielä vähään aikaan?!
Tämä väsymys on saanut lähipäivinä liiallisen yliotteen. Sen mukana on tullut jatkuva ärsyyntymisen tunne ja kiukuttelu. Tyyliin, yksikin poikittainen sana ihmisiltä niin räjähtää...Niin tai sitten, "uskallappas olla liian onnellinen nenäni edessä" ja taas räjähtää!!=) On ottanut päähän, ihmiset jotka ovat onnellisia! Ihan nurinkurista mutta niin se vain on, en ole jaksanut paljoa olla onnellinen ihmisten puolesta. En vaan ole jaksanut! Ei kiinnosta!Olen tosi itsekäs siinä mielessä...But hey, that´s me!Take it or leave it!=) Ehkä tää väsymyskin helpottaa nyt kun hammas on kunnossa ja lentsu takana(toivon mukaan)!!
Nyt olis kait vielä alettava siivoushommiin, sitten taidankin loppuillan löhötä...=)
"Hei, kuka toi sun kaveris on?Vai onks se sun ahteris?"-Madagascar 2-