Ompa outoa...

Mie en nyt vaan jostain syystä käsitä...Miten ihmeessä miulla on näin tasapainoinen olo kaiken tän jälkeen?!Tuli tuossa taannoin mieleen, että kohta on 3kk kulunut erosta,niin vähän aikaa.Ennen mie olisin itkeskellyt vielä ihan kunnolla kun on niin outoo...Voin myöntää kävin kattomassa eilen naamakirjassa sen sivuja ja petyin kun en päässyt näkemään sieltä juttuja...=) Mutta ei se ei ollut sellainen pettymys,että voi kyynel.Vaan sellainen,hö,hetken mökötys ja sitten eteenpäin. Ei sen enempää,eikä vähempää?!
Mie en ole kiukunnut mistään varmaan viimeiseen kuukauteen siis kenestäkään miehestä, päinvastoin!=)Mie en ole epävarma mistään, miuta ei ahdista,en stressaa ainakaan miehistä!Ihan outoo...Hmm..Mitähän sitä keksisi että sais nuo tunneskaalat takas?!Hehe..Ei mutta niin se vaan menee,ihminen on sopeutumiskykyinen ja vuoden aikana sitä oppii pitämään edellä mainittuja tunnetiloja "normaaleina".Tiettyyn pisteeseen ne onkin normaaleja mutta sen raja on aika häilyvä,milloin menee ylitse ja millon on "normaalia".Oon vaan miettiny,onko tää normaalia että miulla on näin tasapainoinen olo tuon eron suhteen jo nyt?!Eiks miun pitäs vähän nyt kuitenkin itkeä ja tihrustaa?En mie sano ettenkö välillä ajattelis, mitähän sekin touhuaa.Todellakin teen sitä mutta se ei ole enää samanlaista ajattelua kuin ennen.Siitä puuttuu se tunne,että miun pitäs stressata siitä.Viime yönä töissä ollessani,ehdin hetken selata kanavat lävitse.Urheilukanavalta tuli vapaaottelua,samalla muistin hetken jolloin me katsoimme samaiselta kanavalta nyrkkeilyä.Se ei tuntunut pahalle,vaan tuli sellainen tunne "tätä olen joskus tehnyt" ja se siitä.Vaihdoin kanavaa..En tiedä saako tästä nyt mitään selkoa.Mutta ennen olisin varmaan samalla sekunilla soittanut jollekkin ystävistäni ja tilittänyt, kuinka tehtiin sitä ja tätä ja siitä olisi pitänyt tehdä terapeuttinen hetki?!
Ehkä voisi olla mahdollista,että alkaisin näkemään suhteen osana menneisyyttäni,osana elämääni?!Enkä todellakaan kadu sitä,että tapasimme ja että nykyinen ystäväni "paritti" meidät.(toivottavasti hänkin jo vihdoin ymmärtää,ettei se todellakaan haitannut)Mutta nyt vihdoin ja viimein todellakin voin sanoa,en kyllä lähde siihen juttuun enää kertaakaan uudelleen mukaan!Enkä mie vihaa häntä tai sitä mitä tapahtui.En kuitenkaan pidä hänestä tai siitä mitä tapahtui.
Olipas taas sekavasti kirjoitettu!=) Heh, no en mie mikään yksinkertainen ihminen olekkaan!!Jos ei joku ole vielä huomannut....

Niin kävi elontie päätökseen. Taakse jäi pitkä taistelu, josta selvisi voittajana. Voittajana, sillä ikuinen rauha ja lepo tuli kaiken sen kivun ja pahanolon tilalle. Meille jäi hyviä muistoja, ne kulkevat mukanamme läpi elämän.
Suru, täysin oikeutettua. Mutta päällimmäisenä helpotus. Helpotus siitä, ettei hänen enää tarvitse kärsiä kivusta.

Nauru pidentää ikää vai miten se menee??

Siis ihanaa kun viikko on kerrankin alkanut hymyn merkeissä tai no pääsääntöisesti ainakin niin. Muistelmat lauantai-illalta ja sunnuntailta pistää vaan niin naurattamaan! Miulla on ympärilläni kourallinen hulluja ja ihania ystäviä, joiden kanssa oon saanu nauraa viimeiset pari päivää ihan olan takaa!!! Tosin ympärillä on tällä hetkellä myös muutama ystävä, jotka pääsääntöisesti ärsyttää mutta se kait kuuluu elämään. Ei aina voi olla ärsyyntymättä ja teeskennellä kaiken olevan vain positiivista.
Tämän päivän aikana olen todennut, jos jossain tulee paloauto vastaan niin mie maastoudun johonkin pylvään taa, niin ettei vahingossakaan tule yhteentörmäyksiä..=) Parempi vain pysyä kaidalla tiellä jälleen kerran, ei tarttee sitten pidätellä mitään hymyä pyllyssä... Vaan voi pidätellä aivan jotain muuta tai vaikka olla pidättelemättä, niin kuin eräs teki! Ohhoh, ei tää nauru lopu koskaan!!=)
Mitä enemmän ajattelen tämän "uuden" tuttavuuden ja entisen yhtäläisyyksiä, sitä enemmän varmennun siitä etten halua tavata tätä palomiestä uudelleen... Pelottavan tutulle kuulosti, kaikki mitä hän itsestään kertoi...Eikä ikäeroakaan ole kuin vuosi näiden kahden välillä,vaikkei se nyt mikään kriteeri olekkaan. Mutta henkisesti kypsä ja "normaali" mies olisi ihan kiva seuraavaksi! Ettei tarvitsisi kokea yllätyksiä, niin kuin nyt kävi. Vaikkei tälle yllätykselle kait mitään voinut?! Tai no joo..Noh ainakin hyvät naurut sain, vaikka ei ehkä nauru ole oikea reagointi tuohon juttuun...?

Harjoittelua on vielä 4 päivää jäljellä, enkä mie oikeen tiiä miten perin miun pitäs olla. En jaksais enää millään koko harjoittelua tai saatikka sitä että pitäis olla hiljaa, eikä menettää hermojaan ohjaajan kanssa!! V**** mikä akka!!!!!!!!!!!!!! Se saa ajettua miut äärirajoille!!!!Noh, ainakin tiiän ettei miusta tule ikinä tuollainen ohjaaja!!! Tai jos se päivä koittaa niin pyydäin sitä opiskelijaa pudottamaan miut alas jalustalta!Tämä viikko vielä ja sitten se on ohitse ja 9 opintpistettä blakkarissa!!Yrittihän tää miun ohjaaja, että tekisin takaisin nämä "saikku" päivät mutta onneksi opettaja sanoi toista. Korvaan ne yhden sivun pituisella esseellä, joten no hätä!Mutta nyt alan pohtimaan unille käymistä, aika uupunut olo ja silleen!
Palataan!

Eilen tai siis tänään se eka kerta tapahtui eron jälkeen...Ystäväni kysyi miulta tässä illalla,miltä se tuntui? Olihan se hieman outoa kun ei ollut mitään tunteita mukana, ei ollut niin hyvää kuin voisi olla..Tietää kuitenkin miltä se tuntuu kun on sellainen ihminen mukana kenestä välittää.Toisekseen mie olin aika kovassa ns. suojakännissä,joten ehkä se niin sanotusti helpotti tilannetta?! Ei oikein tuolla yläpäässä liikkunut mitään suurempia ajatuksia...=) Eri asia sitten varmaan jos ja kun jonain päivänä tekee sen selvinpäin...Nyt voi sitten taas ihan hyvällä omalla tunnolla olla yksikseen ilman mitään tuollaisia hommia. Tosin nyt kun pääsi sen makuun, ni pelottaa että alkaa hakee sitä joka kerta kun on ulkona tuolla...Enkä mie sitä halua sitten taas,koska tiiän että siitä ei seuraa mitään hyvää...Noh pittää mennä päivä kerrallaan taas eteenpäin,kattoo mitä ne tuo tullessaan...
Olo on kyllä ihmeen tasapainoinen.Olin ajatellu,että tänään olis ollu huono päivä mutta ei se nyt ihan niinkään ole menny. Nauranu oon enemmän kun laki sallii ja väsyttää ja kroppasta huomaa että jotain on tullu tehtyä,muutakin kuin tanssittua...=) Kiva näin, kerrankin!
Huomenna alkaa sitten vika viikko tuota harjoittelua, siis ihanaa!!!Opparin luentopäivä lähestyy ja ressi lisääntyy ihan urakalla...Ohhoh...Noh ehkä tästä selvitään hengissä!

Delete: den bästa knapp!!

Tänään mie sen sitten vihdoin ja viimein tein...Painoin "poista"- nappia kaksi kertaa, ensin facebookissa ja sitten mesessä...Helpotti hetkellisesti ainakin, miettinyt sitä toki olen jo pidempään. Mutta en vaan ole ollut valmis, joku ihmeen toivonkipinä on sykkinyt rinnassa..Vaikkakin se on ollut tiedossa jo pidemmän aikaan, ettein mitään ole enää tulossa. Mutta kait se on vaan ollut sellainen tie toisen elämään tai ehkä enemmänkin pieni linkki siihen, tietääkseni mitä toinen touhuaa tai mitä se nyt on tehnyt...(siis vaklailua ja sillee) Kuitenkin, joka kerta on kun olen sinne sivustolle päätynyt. Mielen on vallannut jonkin sorttinen ahdistus ja pahaolo. Siis se ei ole todellakaan helpottanut kun on käynyt tutkiskelemassa, mitä siellä tapahtuu. Huomannut toisen jatkaneen elämää täysillä eteenpäin ja itse junnaavani paikallani?!
Oikeastaan, miulla on ollu suhteellisen hyvä olo näinkin ihan yksikseen. Ei miulla ehkes olisi ollu mitään aikaa millekkään jutulle.Tuntuu tota tekemistä olevan ilman mitään säätöjäkin. Tosin hetkittäin olisi kivaa kun joku muu välillä soittaisi kuin äiti tai kamut, ei millään pahalla. Tai että olisi joku joka halaisi miuta ja olisi läsnä vaan. Puhumattakaan fyysisestä tarpeiden tyydyttämisestä, noh sille on sitten joskus oma aikansa. En ehkä kuitenkaan ole valmis vielä mihinkään sellaiseen kontaktiin. Tai siihen lopputulokseen olen tullut. Eikä miun kait tarttekkaan?! Teen sen sitten kun siltä tuntuu oikeesti..Eli en ikinä?!heh..En mitenkään kärsimätön ole?!
Tuosta napista vielä...Joku voi sanoa, että se on todella lapsenlista poistaa exä kaikista jutuista..Mutta miulle se on ainakin keino, joka auttaa nyt. Ehkä sitten jonain kauniina päivänä voidaan olla kavereita mutta ei nyt ainakaan! Ja sitä paitsi se ihminen satutti miuta niin kovasti, ettei se ole miun kaveruuden arvoinen!!Ja tietääkseni voin vielä valita kaverini!!
Joo mutta nyt untenmaille käy tieni!

Lisää "viisauksia"....=)

"Jos etsii vain vikoja, ei muuta löydäkään kuin niitä. Kun etsii positiivisia asioita, löytää etsimänsä."

"Nyt ymmärrän, mitä mummo tarkoitti, kun hän sanoi: älä tee ikinä mitään mitä myöhemmin kadut, äläkä koskaan kadu mitään mitä olet tehnyt. Lauseeseen kätkeytyi käänteinen viisaus."

"Irti päästäminen ei välttämättä ole aina tuskallinen kokemus. Se voi myös olla helpottavaa."

"Elannon saat siitä, mitä ansaitset,
mutta elämän saat siitä,mitä annat"

"Herääminen on paras hetki vuorokaudesta.
Olitpa kuinka väsynyt tahansa, tunnet sisälläsi,
että mitä tahansa voi tapahtua.
Vaikka ei tapahtuisikaan,
se ei haittaa pennin vertaa.
Mahdollisuus on aina olemassa. Se riittää."


- tuntemattomat ihmiset-

"Harmillista, kuinka vähän me loppujen lopuksi käytämme vaistojamme ja kuuntelemme itseämme. Mikäli tekisimme niin useammin, olisimme kaikki varmasti paljon onnellisempia."