Vapista!

Tänään on ollut kyllä yksi parhaimmista vapaista, mitä koko kesänä on ollut!=) Puolenpäivän kiepeillä uskallauduin uuden kampaajan kynsiin, lopputulos ei ollut niin paha kuin oletin sen olevan!=) Hah, siis ihan kiva tukka tuli, huomenna vielä pientä väriä niin sitten olen tähän lookkiin tyytyväinen.
Kampaajan jälkeen suuntasin Hakaniemeen, kävin siellä kauppahallissa ja yhdessä kenkäliikkeessä(olin halunnut käydä siinä koko kesän)..Mitään ei tarttunut matkaan mutta ei se haittaa.Sitten päätin laajentaa reviiriäni ja suuntasin metrolla itäiseen Helsinkiin...(huhhuh, tuntuu kuin olisin vaihtanut maata) Itä-Helsinki on tunnettu maahanmuuttajistaan, joten mitä muuta voi odottaa? Siellä parkkeerasin paikalliseen tavarataloon, "itikseen" ja jouduin kynsituote-esittelijän kouriin. En ikinä haluaisi joutua heidän kouriinsa, sillä tiedän etten voi kieltäytyä!!Joten ostin sitten sellaisen kynsienhuoltosetin ja kuolleenmeren suolaa jolla voin sitten kuoria ihoani joka kohdasta(myyjän mukaan)!Noh onhan niillä vuoden takuu tai jotain...? Kuulemma kestäävätkin vielä pitkään!Eli se joka haluaa hoitaa kynsiään, minulta saa lainata aineita!? Voidaan pitää tyttöjen ilta!=) Samalta reissulta tarttui mukaani myös yksi neule ja pussillinen karkkia ja mansikoita!=) + hiusväri...
Rohkeana tyttönä otin jälleen metron ja suuntasin sillä Kamppiin, siellä kävin juomassa lasillisen punaviiniä ja ihmettelemässä ihmisten touhuja. Sitten olikin ruokakaupan aika ja päätin ostaa itselleni pastasalaatin tarvikkeet...
Pieni sade on ollut päällämme koko päivän ja hieman ukkostakin on ilmassa mutta kesäsade on todella ihana kun ei ole kylmä!=)
Loppupäivän vietänkin sitten kämpillä, pyykkiä pesten, kynsiä huoltaen ja ruokaa tehden+ jälkkäriksi mansikkafruitie!=) Nams!
Ihqu daa!=)

Ystävyyttä...

Mietin tänään yhtä ystävääni ja meidän suhdetta toisiimme...Totesin mielessäni, minä en jaksa enää yrittää pitää sitä suhdetta kasassa...Miksi minun pitäisi aina jaksaa panostaa kun toinenkaan ei panosta? Ok, meillä on välimatkaa tällä hetkellä jonkin verran mutta ei ylitsepääsemättömästi, ainakaan minun mielestä..Ja tilanne tulee jälleen muuttumaan syksyllä ainakin hetkeksi, tosin melkein heti sen jälkeen se muuttuu jälleen...Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mutta minusta välimatka ei ole este ystävyydelle?!Vai onko?

Tämän kesän aikana olen kyllä kieltämättä huomannut ketkä oikeasti ovat ystäviäni ja ketkä todennäköisesti tulevat hiljalleen jäämään pois elämästäni...Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin....Aika aikansa kutakin! Olen huomannut, että ne "oikeat" ystävät joita minulla muutama on, eivät välitä siitä missä asun tai mitä teen työkseni tai olenko parisuhteessa vai en, vai onko he kenties itse parisuhteessa vai ei?!Heistä ja ei välttämättä kuulu moniin päiviin tai viikkoihin mitään mutta silti tiedän heidän olevan tavoitettavissa kun haluan jutella tms. Kuitenkin minun suhde heihin on vastavuoroista, eikä vain toispuoleista...Vaikka meillä elämäntilanteet vaihtelee, eivät he katoa elämästäni silti mihinkään!

Siksi olen tullutkin siihen tulokseen, että miksi pitää toispuoleista ystävyyssuhdetta yllä? Antaa sen hiljalleen hiipua, hiipua pois...
Mutta kiitos niille rakkaille ystäville joita minulla on kourallinen, ootte ihania ja miun elämä ei olis mitään ilman teitä! <3

<3

When I first saw you I already knew

There was something inside of you

Something I thought I'd never find Angel of mine

I look at you (looking at you) looking at me

Now I know why they say the best things are free

Gonna love you 'til the end of time

Angel of mine

What you mean to me you'll never know

Deep inside I need to show

You came into my life sent from above

Better than a dream, such a perfect love

And I'll adore you 'til the end of time

Angel of mine

Woah waoh, angel, yeah, oh

Nothing means more to me than what we share

No one in this whole world can ever compare

Last night the way you moved is still on my mind

Angel, angel, of mine

What you mean to me you'll never know

Deep inside I need to show

You came into my life (my life) sent from above

Better than a dream, such a perfect love, perfect love

And I'll adore you 'til the end of time

Angel, angel, of mine, of mineAngel, oh angel, angel

I never knew I could feel each moment

As if it were new

Every breath I take or vow that I make

I want to share it with you, share it with you

When I first saw you I already knew

There was something inside of you

Something I thought I'd never find

Angel of mine

You came into my life, sent from above, up above baby

Better than a dream, such a perfect love

You're such a perfect love

And I'll adore you 'til the end of time

Angel of mine

What you mean to me you'll never know

Deep inside I need to show

I look at you, looking at me

Now I know why they say the best things are free

Gonna love you 'til the end of time

Angel of mine

-Eternal: Angel of mine-

Maria!<3

Äntligen, i morgon hon kommer!!!Det är ungefär 3 månader när vi har träffat senaste gången...Hoppas vi träffas när hon är här nu, eftersom jag måste jobba nästan hela tiden!!Ush, vill inte göra det, vill bara vara med henne!Har saknat henne jätte mycket!Men vi får se, vad händer...Med hopp vi levar!=) <3

Tuollainen siitä nyt tuli...Vähän päätin "tuunailla"...=) En tiedä mikä ihme tuossa blogikuvassa viehättää minua mutta se vaan on sellainen juttu. Huomenna olisi vallan vapaapäivä, vastahan tässä päästiin työnmakuun jälleen. Miten jo nyt on vapaa? No sitten ollaankin viikonloppuna töissä, joten kait se sitten kostautuu.

Tänään töiden jälkeen suunnistin kauppaan, mieleni olisi tehnyt jäädä toisaalta kaupunkiin pyörimään mutta toisaalta ahdistuin kovin siitä hälinästä, joka siellä vallitsi. Olin tuhansien ihmisten kanssa mutta kuitenkin niin yksin. Toisinaan todella vapauttavaa ja olen nauttinut siitä täysin rinnoin mutta tänään ei ollut sellainen päivä. Tänään olisi ollut sellainen päivä, jonka olisin halunnut viettää toisen kanssa, enkä nyt tarkoita pelkästään tuota raksua. Vaan noin niin kuin yleensäkin olisi ollut kiva nähdä kenties jotain ystävääni. En sitten saanut aikaiseksi, "tylsistyn" kotona, mutta kun en jaksa evääni letkauttaa mihinkään suuntaan niin ehkä en tylsistykkään.

Olen miettinyt, ehkä olenkin pienen kaupungin tyttö? Vaikkakin tykkään olla täällä mutta tämä ei tunnu kodille tämä asunto tai saatikka tämä kaupunki. Hienoa niille, jotka viihtyvät täällä pidempäänkin, minulle riittää tämä kesä..En oikeastaan tiedä missä tulen lopunelämääni viettämään, eiköhän se kaupunki löydy sitten kun sen aika on tullut. Onko se Lappeenranta, Imatra(älkää lukeko tuota Imatra kohtaa, se oli sellainen lipsautus vain) , Skövde vai kenties joku muu?

Pää on kovin sekaisin, en tiedä miten se pääsi näin sekoittumaan?!(hyvällä tavalla siis) Sitä ei olekkaan varmaan kukaan huomannut, että se on sekaisin? Ei, ei...Mistä se sitten niin kuin johtuu? No tiedän itse ainakin vastauksen, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen...HELSINKI, there u go, I said it!=) E, ei, ei ei se ole oikea vastaus...Vastaus on ainakin tällä hetkellä kovin kovin pelottava, enkä uskalla myöntää sitä itselleni vielä täysin, saatikka kelleen muulle. Milloin uskallan sen tunnustaa?Jo tekisi mieleni, mutta empäs niin teekkään...hähä,ush!Olenpas tänään taas....<3

Hmm...Väsymystä,kiukkua,naurua ja aika pysähtyi?! Viikonloppu meni ihmeen nopeesti, sain vieraita ja tytöt pitivät huolta ajankulumisesta. (serkkutytöt olivat kylässä) Tänään he sitten suuntasivat takaisin E-Karjalaan, vaikkakin olin aika "huojentunut", silti tuntui että aika pysähtyi kuin seinään. Nyt turhautunut kiukku ja väsymys nostavat välillä päätään, onneksi olen saanut olla ihan keskenäni iltapäivän!=) Ei ole tarvinnut keskustella kenenkään kanssa, paitsi mitä nyt puhelimessa mutta ei siinä jaksa kiukuta kun on muutakin puhuttavaa!=) Kohta väännän hymyn naamalle ja suuntaan katsomaan jenkkifudista, siellä se aika todennäköisesti kuluu ihan kivasti, suuremmin miettimättä...Tosin tuo yltyvä tuuli tuntuu keräävän pilviä, joten pitänee ottaa pitkähihainen mukaan.

Ai miten niin minä lähden jenkkifudista katsomaan?!No viimeiset kolme kesää olen kerran kesässä käynyt katsomassa ainakin yhden matsin, joten aion toteuttaa sen nytkin. Sopivasti vieraileva joukkue tulee Tampereelta, jossa pelaa yksi kamu. Kovasti hän aiemmin tällä viikolla kyseli yösijaa tälle yölle mutta vaikkakin hän on pelkkä kamu, en halunnut ottaa häntä tänne yöksi. Kerta en saa omaa loveria viereeni, en sitten nuku kenenkään muun kanssa, edes kaverin!=) Vaikkakin on kiva päästä moikkaamaan häntä, ollaanhan mekin jonkin verran koettu silloin aikoinaan ja takana aika värikäs historia, suuntaan jos toiseen!Mutta jätetään ne sitten sinne historiaan!=)

Aika monet kaverini, tuttavani, ystäväni pitävät tätä kamua jotenkin itseensä täynnä olevana ja "leijana". On hän sitäkin mutta hän on ollut monet kerrat minun kainalo, johon olen saanut käpertyä tarpeen vaatiessa ja mie olen aika monesti ollut myös hänen "naisellinen näkökulma". En tiedä onko siitä ollut hyötyä?!Mutta ainakin yrittänyt olen!hehe...Kaikkihan tietää, että olen suhteellisen ehdoton ihminen, joten neuvoni ovat yleensä(myös ne naisnäkökulma neuvot) aika ehdottomia!=) Muistan muutamia kertoja mm. edes menneenä talvena kun kaipasin halausta, ei tarvinnut kuin soittaa ja about 10min, sain halini. Hänen isosta koostaan johtuen, tunsin oloni ainakin sillä hetkellä turvalliseksi. =)

Nyt joku voi varmaankin vetää omat johtopäätöksensä motiiveistani, miksi lähden matsia katsomaan. No voin ihan suoraan sanoa, on kiva katsella jenkkifudista vaikken mikään "big fan" olekkaan ja on myös kiva vaihtaa pikaiset kuulumiset kamun kanssa.Ei sen enempää eikä vähempää! Nyt siis tukka ojoon ja housut jalkaan, ei kun menoksi!=)
Ikävä on riivannut tänään normaalia enemmän!

????

Niin se vaan kesä on mennyt jo reippaasti yli puolenvälin, illat alkavat jälleen pimentyä ja syksy lähestyä...Minun kannalta on todella hyvä, että illat pimenevät...Herkkäuninen kun olen, enkä saa oikein nukuttua valosassa hyvin, siis on toivoa vielä jäljellä..Nykyisin kun yöunet menevät heräilemiseen, vähintään 2-3 kertaa yössä..Poikkeuksena taisi olla viime viikonloppu kun olin E-Karjalassa, silloin en jostain ihmeen syystä herännyt tai no havahduin hentoon kuorsauksen tapaiseen ääneen aina välillä...Joka ei muuten sitten ole kuorsausta, tiedoksi vain. Vieressäni nukkunut miespuoleinen henkilö, ei kuulemma kuorsaa...=)

Viimeiset kaksi viikonloppua on nyt sitten tullut vietettyä E-Karjalassa, sitä miespuoleista henkilöä nähden ja sukuani tavatessa...Nyt sitten alkoikin ainakin 3 viikon tauko reissailuun, seuraavaksi todennäköisesti nähdään elokuun alussa tms.?!Sitä vaan mietin aina välillä, miten ihmeessä jaksan jälleen tuon pitkän tauon?!Osastonhoitaja on tehnyt minulle todella "mukavat" 3 viikkoa, ei juurikaan kunnollisia vapaita vaan yhden päivän vapaita, ripoteltuna sinne tänne...

Viime viikonloppu oli todella hmmm, mielenkiintoinen omaltaosaltani ainakin..Siivoillessani asuntoa ja pestessä pyykkiä vastaan tuli hyvinkin "mielenkiintoisia" löytöjä, jos niitä löydöiksi voi sanoa. Voin suoraan sanoa,että kyllä joo-o, loukkaannuin todellakin! En olisi ihan uskonut löytäväni kaikenlaista tavaraa siitä asunnosta...Enää ainakaan tässä vaiheessa...Joo-o, sain kyllä selityksen mutta ei se silti kovin hyvälle tuntunut. Tuli todellakin epävarma olo, varsinkin kun olen taas 3 viikkoa täällä...Mikä sanoo, etteikö jotain sinä aikana voi tapahtua?! Okei, todennäköisesti ei...(kait)

Entiset on kuitenkin aina entisiä, vaikka joku on sitä mieltä, ettei heidän kanssaan ole enää mitään vispiläkauppaa...Tulee siinä aina olemaan kuitenkin tietty jännite kahden ihmisen välillä...Varsinkin me naiset tunnumme olevan sellaisia,jos exällä on uusi ja itsellä ei ole ketään, niin äkkiä sitä tulee aloitettua tekstailu tms. yhteydenpito siihen entiseen..Voin itsekkin myöntää, joskus tehneeni niin..Tosin en enää pitkään aikaan, sillä olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni..=)

Mitä sitten jos entinen kuuluu kaveriporukkaan? Voin kyllä myöntää, että todellakin jännitän mahdollista kohtaamista..Uskon tilanteen (jos tulee tapahtumaan) olevan enemmän kuin epämukava...Minähän olen vain uusi tyttöystävä, enkä kuulu kaveriporukkaan tai tunne ihmisiä sen kummemin...Siinä sitä sitten oltaisiin, hieman ehkä välttelyä ja pakoilua?Vaiko suoraa puhetta? Hankalia asioita, hieman mietityttäviä...

Olen kuitenkin kuullut monien sanovan, ettei tyttö ja poika voi olla ihan pelkkiä kavereita...? Kuitenkin muutamat läheiset ystäväni ovat miessukupuolen edustajia, yksi heistä on myös kummipoikani toinen kummi. (eikä meillä ole koskaan ollut mitään juttua) Vai onko kyse kuitenkin siitä, ettei entiset voi olla puhtaasti kavereita keskenään? Itse olen muutamien exieni kanssa ihan moikkaus-väleissä, en varsinaisesti ole kaveria heidän kanssaan mutta jos tavataan niin jutellaan. Se sopii minulle, koska ei ole mitään mikä pitäisi meidät tekemisissä noin niin kuin muuten(lapsia ym.). Joten ei minusta heidän kanssaan tarvitse sen kummallisimmissa väleissä ollakaan? He ovat kuitenkin osa sitä "entistä" elämää...?

Äh, taas alkaa ajatus pätkimään..Sen verran rankka työpäivä takana...Sen verran voin kertoa, nyt tiedän miltä tuntuu kun jotkut ihmiset joutuvat vaaratilanteeseen ja sanovat "elämä vilisee silmissä"...Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä mutta kyllä säikäytti ja paljon!!

Narsistista...

Maatessani eilen rannalla lueskelin samalla yhtä suosittua naistenlehteä, olin taas pitkästä aikaa ostanut sen "rantalukemiseksi", jotain selailtavaa...Lehden joka numerossa on tositapahtumiin perustuva kirjoitus, tällä kertaa kirjoituksen oli kirjoittanut nainen joka eli muutaman vuoden narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavan miehen kanssa. Voin sanoa, että ei ollut mitään kaunista luettavaa, vaikkakin kirjoitusta oli varmasti sensuroitu rankallakädellä.
Lukiessani sisälläni kasvoi pieni ahdistuksen tunne, en oikein osaa kuvailla sitä sen kummemin. Takaraivossa alkoi vilistä kuvat minusta itkemässä, kiukkuamassa, anteeksi pyytämässä, "alistuvana", selittelemässä kavereilleni milloin mitäkin tekosyytä. Lempilauseitani oli varmaankin "kyllä tää tästä", "se ei vaan ajatellut nyt", "kyllä se muuttuu", "mie olen vaan varmaan vainoharhainen", "en vaan osaa luottaa, vaikka ei ole mitään syytä olla luottamatta", "sillä nyt oli vaan vähän huono päivä tänään", "pitää olla vaan kärsivällinen", "ei se päässyt nyt tulee kun auto meni rikki" ym.....
Samalla hetkellä muistin vahvasti miltä tuntui kun toinen vetäytyi ihan kylmäksi, mikään ei riittänyt ja hänessä ei ollut koskaan vikaa. Minussa oli "vika", vaikka kuinka aina huomioin häntä, mikään ei ollut hyvä, enkä todellakaan saanut vastakaikua teoilleni. Tai sain vastakaikua, silloin kun hänelle kävi, silloin kun hän halusi minulta jotain oli se mitä tahansa. Tunne siitä kuinka paljon kaipasin hänen oikeaa läsnäoloa silloin kun todella tarvitsin häntä, enkä sitä saanut. Aina jollain ihmeen tapaa hän sai käännettyä kaiken niin, että minä olin se jonka piti muuttua ja tehdä asioita ja "käyttää aivoja". "Parasta" kaikessa tässä on se, että minä olin paska kun vihdoin ja viimein sain voimia kasaan ja lähdin lopullisesti siitä suhteesta.
Voin sanoa ihan suoraan, että nämä muistot ovat todellakin tatuoituina muistiini, ne varmaankin haalenevat ajankuluessa mutta tuskin koskaan katoavat kuitenkaan. Olo oli jotenkin niin haavoittuvainen juuri sillä hetkellä kun luin tuota kirjoitusta. Jotkut asiat vaan muistuttavat vanhasta, tulee deja vuu (en osaa kirjoittaa sitä oikein) ilmiöitä ja vahvoja sellaisia. Kieltämättä asiat pyörivät eilisen päivää mielessäni, vaikka olikin mahtava päivä muuten. Iltaa kohden olo kuitenkin helpotti, teki varmaan se pakokaasunkatku tehtävänsä?!=) Niin siis tosiaankin pikkuserkkuni vei minut eilen moottoripyöräajelulle!
Joku saattaisi kysyä, mitä sinä nyt enää noita asioita mietit?!En minä niitä mietikkään mutta jokainen meistä varmaankin tietää, kuinka jotkut asiat muistuttavat jostain vanhasta asiasta?(olivat ne hyviä tai huonoja asioita) Ne asiat jotka jäävät mieleen,jättävät myös jälkensä meihin jokaiseen...Kun tietää toisesta hieman edes, voi se selittää miksi toinen käyttäytyy ajoittain kuin käyttäytyy??(olenko ihan hakoteillä?) Olen vain todellakin niin onnellinen, että itse olen päässyt VIHDOINKIN eroon tuosta suhteesta!!Vaikka ne vanhat asiat ajoittain aina päätäänsä nostaakin....
Vielä parempaa "omistan" tällä hetkellä jonkun joka tuntuu oikeasti välittävän minusta ja ei epäröi näyttää sitä!(no ehkä vähän,julkisilla paikoilla,hehe) Vaikka välimatkaa onkin tällä hetkellä sellaiset 350km...Vaikkakin vastaan pyristelin pitkään, tekosyitä keksien, tässä sitä ollaan!=) Puhelinlaskut kasvavat, pissin varmaankin hunajaa jälleen kun maksan niitä, ei se haittaa. On se sen arvoista!2 yötä on jäljellä, enkä malttaisi millään enää odottaa!Toisaalta on sitä jaksettu tähänkin asti, niin kyllä sitä jaksaa vielä vähän?!(jep) Tuntuu,että viimeiset pari puhelua on kyllä jollain tapaa ollut pientä kiukkuamista puolin jos toisin, minulla ainakin johtuu ikävästä. "Ei tarkkoja suunnitelmia, voi muuttaa, entä jos en vaikka näekkään häntä jos ne suunnitelmat muuttuu?!"(ajatus käynyt useampaan otteeseen päässä) Ukolla johtuu stressistä, toivottavasti nyt jaksaisi kuitenkin!<3>