Viikonloppu breikki!

Mahtava viikonloppu takana! Tuli harrastettua shoppailuterapiaa ja ulkona syömistä..Ihanien ihmisten seurassa..

Jotenkin liikutuin kun näin sisareni, hänestä on tulossa äiti..Sanoinkin häntä "mein mamma"...Hänestä näkee sen, että hänestä on tulossa äiti, muutenkin kuin fyysisesti..Siellä he valmistautuvat pienen ihmisen tuloon ja muovautuvat uudenlaiseksi perheeksi. Heidän kotonaan vallitsi harmoninen tasapaino, kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu..
Olen tavallaan niin liikuttunut hänen puolestaan ja onnellinen!
Tosin tämän aamun Etelä-Suomen Sanomissa oli varjostava artikkeli naisesta jonka lapsi oli kuollut kohtuun..Sanoinkin sisarelleni, ettei lukisi sitä artikkelia...En sillä, etten haluaisi hänen ajattelevan raskauteen liityviä surullisia asioita. Vaan sillä, ettei hän alkaisi liikaa miettimään. En kuitenkaan usko hänen unohtavan tosiasioita, koska hän on kuitenkin realistinen ihminen. Mutta jotain asioita ei tarvitse kuitenkaan tuoda koko ajan esille, kyllä riskit tiedostetaan ilmankin..
Toivon todella koko sydämeni pohjasta, että kaikki menee hyvin! Että saan siskontytön/pojan...Jota voin hemmotella piloille...(se on muuten poika, vaikka he ei sukupuolta tiedäkkään) Aww, alan olemaan hiemna innoissani mutta pitää yrittää kestää aisoissa!

Kutsu mua nimellä, Valeria
tänä yönä oon joku muu kuin minä
Annan itseni olla haluttava – entä sinä?

Ehkä valetta on, Valeria
inhorealismiko kiinnostaa
Silmänlumetta kun vähän rakastaa
voi aamulla jatkaa matkaa

Olen alkuräjähdys, olen pyhä jysäys
Mona Lisa mä oon tai voin olla sinä
tai juopon pää täys valtimon sykäys
Voin olla mitä vaan
mutten tahdo olla minä

Ja juhannuksesta jouluun on kuoppainen tie
siihen öljypohja aina hajoaa
Minut otti valtaa Valeria
se osaa tehdä arjesta juhlaa

Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Valeria
Ja minun työnä on painua sun mieleesi
ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria,
niin laulan sulle aariaa
esitän Neitsyt Mariaa


Olen ollut lahjomaton
tänään kaikki kaupan on
Otan vain sen mikä mua viihdyttää
kerran täällä eletään

Minä tulen ja meen
jäädyn, sytyn tuleen
sanon – kyllä, joo
tai sanon – ei niin
Tulen teen makuuhuoneeseen
en vahingossakaan katso vessassa peiliin

Minä tunkeudun tuuleesi tuoksuna
Valerian – ja varmasti kaiken annan
sinä pidät mielessä Jumalan
kun mikä vähän vähemmän vastuuta
kannan, sillä

Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Valeria
Ja minun työnä on painua sun mieleesi
ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria

Tänä yönä kiihkoni kauas kipinää lyö
minä olen Valeria
Ja minun työnä on antaa käsi josta toiset syö
ja valua hunajaa.

Sano jotain tuhmaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria,
niin laulan sulle aariaa
esitän Neitsyt Mariaa
Sano että oon sun Valeria
-Kaija Koo: Valeria-

naiset...

Olinkin jo unohtanut millaista on työskennellä naisvaltaisella alalla...Kaikki tuntuvat puukottavan selkään, aina kun on mahdollisuus ja kehenkään ei voi luottaa. Opin sen jälleen eilen.
Pitäisi kasvattaa paksut korvat ja suora selkäranka. Näyttää "kovikselta" tai nuolla persettä ja olla hipi hiljaa...Miksei voi olla välimuotoa? Välimuodossa jokainen saisi olla oma itsensä ja asioista pystyttäisiin puhumaan suoraan. Mutta se on "ideaalinen" työyhteisö, sitä harvoin löytää.
Kolme viikkoa vielä, sitten alkaa kesäloma. 10päivää jotain muuta kuin työasioita, sitä p****** mitä siellä tällä hetkellä on. Noh sinne asti on vain kestettävä...

Sama...

Ilmojen puolesta kesä olisi alkanut, kalenteri näyttää kuitenkin vielä kevättä..Huh, onneksi on vielä kevät, kesä alkaa vasta muutaman viikon päästä virallisesti. En ole valmis kesään vielä, en alkavaan lomaani, enkä mihinkään muuhunkaan. Miten se tuleekin näin nopeasti? Vastahan tarvoimme lumisateessa, kiroten pakkasta?!
Vaikka pidän kesästä, en silti jostain syystä ole yhtään valmis siihen tänä vuonna..Ehkä se johtuu siitä, etten ole lähdössä mihinkään? Viimeiset kaksi kesää olen lähtenyt ja se on tuonut ns.vapauden tunnetta ja jännitystä elämääni ja samalla on voinut nollata taaksen jääneen talven. Miten minä nyt sen nollaan? Sama työpaikka, sama asuinpaikka, vaikkakin asunto on muuttunut. Mutta samat ihmiset ja heidän sama elämä, kaikki on samaa...Plaah...
Pyöräillessäni töistä tänään, selitin työkaverilleni(hänen kysyessään) missä olen käynyt kouluni ja seuraava kysymys olikin, mistä olen kotoisin?Sen jälkeen hänen nuoret silmänsä pyöristyivät, hän katsoi minua kiinnostuneena ja totesi minun liikkuneeni paljon. No, kait minä olen liikkunut paljon, nyt en enää voi...Tai voin kyllä mutta en niin irtonaisesti, toisaalta olen niin iloinen asunnostani ja sen sisustamisesta.
Suurin pelko kai on se, että löydän itseni samasta paikasta, samasta elämästä, samasta työstä vielä 30 vuoden päästä ja voin sanoa eläneeni samaa elämää jo pitkään. Eikä mitään muutosta ole tapahtunut sinä aikana. Kuinka tylsää se sitten on? Olla sama!
Jonkinlainen kevätahdistus/kesäahdistus kai nostaa päätään...Mikään ei ole samanlaista kuin vuosi sitten?!Eli ehkä en olekkaan samassa paikassa, samassa tilanteessa, samanlaisella elämällä.. Jossain vaiheessa sitä kai on vain asetuttava aloilleen ja mietittävä vakaata elämää...Hui! En ole valmis!
On aika vetäytyä nukkumaan...Samanlaisin mielin,
Noora

Kesä saapuu tai ainakin tänään tuntuu siltä...Auri paistaa täydeltä taivaalta ja lämmittää...Ihmiset pukeutuu jo kevyemmin tai sitten se oon vaan minä...Laivat ovat jälleen auki, terassikausi siis avattu! Saimaan aallot liplattavat rauhassa ja ihmisiä on liikkeellä...KESÄ!

Ei jaksa ressaa mistään ylimääräisestä, paitsi vähän...Kuulemma kyyninen asenne on unohdettava, en mie ole kyyninen, olen vain realistinen...! Kateellinnen, joo, vähän kavereilleni, kenellä on joku mutta en häiritsevästi. Omat muurit on kuitenkin suhteellisen korkeella, eikä niitä ihan kenen tahansa takia lasketa alas..? Kuulemma kohtaan vielä, "jalat alta" vievän miehen, jaah...Jos niin todennäköisesti hänessä on jotain pahasti vialla kuitenkin. Tunneperäinen ihminen tarttee järkeä käyttävän vastaparikseen??

Enkä jaksa niitä "huokauksia", joita ihmiset vetävät tai "voivotteluja", tulee lähinnä sellainen olo että olen vammainen..Päivettelemiset yms. voi jäädä pois, kiitos! Elämä ei ole ruusuja tai vaaleanpunaista, jos ei ole ketään, on mentävä yksin! Enkä pelkää sitä, enkä välitä siitä, mitä muut sanovat! Olen omaitseni, jos se ei jollekin käy niin voi voi....En myöskään ole lapsi, kenelle lässytetään, joten senkin voi unohtaa. Minulla on jo äiti, en tarvitse toista. Ja olen pahoillani jos joku ystävistäni kokee minun tarvitsevan "äidillistä" hahmoa elämääni. Siinä on hän on väärässä.

Ei tällä kertaa muuta.. =)

Tämä on omistettu Ullikselle! :)

Sinusta vain
mä herkän unen yöllä näin
silitit mun hiuksiain
ja lepäsimme vierekkäin
edessämme laguuni, allamme hiekkaranta
uni se oli niin todellinen

Tajuan sen
tuo uni mitä tarkoittaa
ilman sua onnellinen
ei elämäni olla saa
voimakkaana tunnen mä vereni vaatimuksen
kuulumme yhteen niin säädetty ois

Mä tahdon sinut
kuulut mun vierellein
vie sinä minut
vie koko rakkautein
on puhe tosi
tässä ja ainiaan
siis tule kosi
missä ja milloin vaan

Ymmärrän sen
tää tarinamme kaunis on
voima pienen kosketuksen
on välillämme suunnaton
ikuisesti sinun niin
minuun on kirjoitettu
sellaista ei voisi pyyhkiä pois

Rakkautein on tulivuori pohjaton
kun tuot kädet ympärillein
mun purkautua pakko on
rinnassamme virtaava
ikuinen laava hehkuu
huulemme hellyyttä janoavat

Mä tahdon sinut
kuulut mun vierellein
vie sinä minut
vie koko rakkautein
on puhe tosi
tässä ja ainiaan
siis tule kosi
missä ja milloin vaan.
-Meiju Suvas: Tahdon sinut-

Ällötys

Suuren suuri, kaikista suurin ällötys, oksetus, kyllästys jatkuu...Millonkohan se loppuis? Kuinka mie voin olla tällainen kaveri? Mutta mitta on vain täynnä!! Välimatkaa? Joo, suosittelen itselleni, muuten tulee sanottua jotain pahaa...
Sen lisäksi piileskelen naapuria ja tarkkailen sen takia ympäristöäni, etten vain törmää häneen! haha...On tässäkin elämää suurempi murhe jälleen. Jonnain päivänä hänet on kohdattava kuitenkin, mutta parempi myöhemmin kuin aiemmin tässä tapauksessa. Siis jatkan piiloleikkiä! :D
Muuten mukavaa chillausta, vapaapäivän viettoa.

Toivon että...

Jossain metsäin takana aavat aukeaa
kalalokit kiertelevät vanhaa majakkaa
laivat lipuu satamasta ulapalle päin
siellä laivan kannella sut viime kerran näin

Sanoit metsän ahdistavan uuden etsijää
saamattomat nahjukset vain lumen seuraan jää
tiesit maailman voittavasi kunhan yrität
näivettyköön juurilleen tääll' metsäpitäjät

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait
että onnen kulta käsi antoi mitä hait
ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin
että usko sulla säilyis suuriin unelmiin
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Joskus ehkä muistat vielä maata metsien
muistat pilvet valkopurjeet yllä järvien
muistat miten kuikka huusi illan ikävään
pajulinnun hento laulu häipyi hämärään

Toivon, että......

Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi
lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi
oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan
sen maailman juhlapöydissäkin
joudut muistamaan

Toivon, että.....

Lauvat lipuu satamasta ulapalle päin
vieläkin sua odotan, oi rakas ystäväin
-Johanna Kurkela: Jossain Metsäin takana-