Äkkiseltään muistelen vuoden takaisia aikoja, kuinka pohdittiin, että tulevasta vuodesta (2009) tulee paljon helpompi ja parempi kaiken kaikkiaan. Olevinaan oli ollut niin rankka vuosi takana, todellakin. Kun katselee noita tekstejä tämän vuoden alusta, ei vuosi 2008 todellakaan ole ollut helppo ainakaan ihmissuhteiden osalta...
Nyt haluaisinkin summata hieman tätä vuotta, voi sitten hyvillä mielin alkaa siirtymään uudelle vuosikymmenelle..
Koulu/Työ
Viime keväällä sain jälleen kivan idean, lähteä pk-seudulle kesätöihin. Puolittain leikkimielellä laitettu hakemus poikikin jo heti seuraavana päivänä yhteydenottoa. Niin siinä vaan sitten kävi, lähdin kesäksi asumaan Helsingin ydinkeskustaan ja tekemään töitä erikoissairaanhoidon puolelle.
Koulua kävin keväänkin ja opparia tehtiin keväällä mutta kesäksi lähdettiin kamun kanssa "laitumille"! Ja opparin teko jäi...Siinähän sitä sitten tämä syksy menikin, että saatiin se valmiiksi. "Pienellä" kiireellä sitä tehtiin ja lopputulos oli todella huono!Heh, pääasia että saatiin se valmiiksi. Muutamia ensimmäiseltä vuodelta jääneitä rästikursseja suorittelin myös viimeisen harjottelun ohessa. Usko oli loppua kesken! 18.12.2009 se sitten tapahtui, sain valmiin paperit käteen ja näin samassa tilaisuudessa Koop Arposen..(on muuten charmantti) Onneksi ystis istui vieressäni koko juhlan, helpottamassa jännitystä ja sain kokea juhlan hänen kanssaan! Mamma hoki juhlan jälkeen noin sata kertaa "olen niin ylpeä sinusta". Noh, tämähän on vasta alkua...Nyt se elämä alkaakin, jotkut kutsuu sitä "aikuisten elämäksi" ja toiset on sitä mieltä, että samoilla mennään. Vielä on juhlat pitämättä mutta tammikuussa nekin hoidetaan.
Työt aloitin heti valmistumisen jälkeisenä maanantaina. Harjoittelupaikasta poiki vähäksi aikaa töitä ainakin alkuun. Ensimmäisen työvuoron aikana mietin, useaan otteeseen "mitä helvettiä olen mennyt tekemään?", "joko saa lähteä pois kun ei vaan tajuu"...Mutta onneksi olen päässyt hyvään työyhteisöön ja he pitävät minusta huolta, tsemppaavat ja auttavat.
Ystävät
Kaikenlaisia kahnauksia on tullut harrastettua ystävien kanssa pitkin vuotta ja hernepalkoja on otettu useampaan otteeseen pois sieltä nenästä. Mutta niin se vaan menee. Kenelle muulle sitä voi suuttua jos ei ystäville ja kenestä muusta sitä purpattaa kuin läheisistään?! Ei se silti tarkoita ettei ystävistään välittäisi. Lähiaikoina olen miettinyt, miten laaja ystäväpiirini on ja minkälaisia ihmisiä siihen kuuluu. Voin sanoa, jos jonkinlaista suharia löytyy! =) Mutta kaikki ystäväni ovat tärkeitä minulle ja arvostan heitä, ilman heitä en olisi mitään! Tiedän senkin, että heidän sijoittaminen saman katon alle aika ajoin, aiheuttaa monen pään sisällä räjähdysvaaroja mutta onneksi yksikään pommi ei ole vielä räjähtänyt. Paljon helpompi on kaikkien olla!=) Ei tarvitse pitää toisesta, käyttäytyä kuitenkin pitää osata!=)
Ihmissuhteet
Hah, paras osio! Mitä elämäni olisikaan ilman miehiä?! Alku vuodesta sitä keräili itseään jälleen kasaan paskan suhteen jäljiltä...Laastaria tarvittiin, ei se kuitenkaan mitään parantanut,varsinkin kun kyse oli palomiehestä...Paska keikka mutta tulipahan tehtyä...(ketään dissaamatta) Exä onnistui aiheuttamaan jälkijäristyksiä vielä muutaman kuukauden jälkeenkin erosta ja teinkin hänelle selväksi muutamia asioita..
Kesän alussa lähtemisestäni huolimatta ajauduin jotenkin jälleen suhteeseen.Yllättäen vielä I:lta kotoisin olevan kanssa, eikö sen nyt jo olisi pitänyt kertoa jotain?!Ja toinen varoitusmerkki "älä ala suhteeseen ystäväsi kanssa, jos emmit sitä jo ensi sutinasta alkaen"!! Siinä se kesä meni reissatessa aina kun mahdollista 350km x 2 junalla, vain ja ainoastaan sen takia että tahdoin nähdä häntä...Uuh, mitä mitä?!Päässäkö minulla viirasi? Kesän tullessa loppuun, loppui suhdekkin...Ja taas itkettiin mutta mitä itkettiin? Sitä että menetin kaverini vai suhteen loppumista? Ei ole selvinnyt vielä minulle ihan täysin...Tämän jälkeen tein vakaan päätöksen olla yksin...Päätös on pitänyt, olen edelleen yksin..(vaikkakin hätäiset ihmiset suttuivat kuullessaan sutinoista, "siunhan piti olla yksin")
Mutta syksyn aikana vastaani on kävellyt uusi "mieslaji": tapaillaan 3-4 kertaa ja ollaan suhteessa!Tai he luulevat, että minä luulen...Pah! Ne naiset, jotka ovat saaneet lajin aikaan, OLETTE PANNASSA!!! Pientä säätöä siellä ja täällä..Kiva ollut kyllä huomata, että joku sentäs joskus taitaa minuakin katsoa! Ja antaa huomiota!=)
Ei ole unelmien trinssi tullut vielä(kään) vastaan, ehkä hän sieltä joskus tulee valkoisella Ladallaan...(ei sillä autolla niin väliä kunhan ei ole saksalainen,japanilainen tai ruotsalainen)
Nyt on kuitenkin keskityttävä pääsemään pois tästä samasta vanhasta oravanpyörästä, keinolla millä hyvänsä!!Ei enää!!I- miehet on pannassa!!(niistä ei varsinkaan seuraa mitään hyvää, paitsi hmm..s...) Kuten myös inssiopiskelijat, palomiehet, ensihoitajat, raksalaiset, putkimiehet ym. idiootit!(anteeksi) Paitsi, ei kait sillä ammatilla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa mutta kuitenkin!Mitään en kadu, kaikki virheet mitä miesten suhteen olen tehnyt,olen tehnyt tunteella!Eli ensi vuonna sitten käytetään enemmän sitä järkeä!(järjellä sen ajattelin mutta tunteella sen vedin)
Ehdottomasti ihmissuhteeni tämän vuoden aikana ovat olleet myös parhainta huumoria.Välillä omalla kustannuksella ja enemmän miesten kustannuksella! Nauru pidentää ikää?
Special thanks goes to Sweden!T jag vet att du läser min blogg ibland..Så hoppas att du läser den här!Det var så underbar meddelande vad jag fick från dig i julaftonskväll!Nu vet jag att du tänker på mig ibland... <3>
Asuminen/ Matkustaminen
Kesän asuin tosiaankin siellä pääkaupungin humussa, aivan ihanassa kämpässä, 100- vuotta vanhassa talossa. Hullun naapurin yläkerrassa...Hauskaa oli hänen kustannuksellaan, varsinkin viimeisenä viikonloppuna!
Syksyn alussa muutin itseni jälleen lähemmäs itärajaa. Saunalliseen kaksioon, joka on aivan ihana!Me like! Tarpeeksi kaukana keskustasta ja lähellä Saimaata ja luontoa.
Tuskin jää tämä viimeiseksi asuin paikaksi mutta tällä hetkellä tuntuu kodilta.
Ajoittain mieleni halajaa pitkälle reissulle, vielä minä jonain päivänä sen teen!Uskokaa pois!
Kaiken kaikkiaan, voin mielestäni olla kuitenkin ylpeä itsestäni!Olen jälleen päässyt tavotteisiini, on aika siis tehdä pientä väliarviota, jotta voi uusia tavotteita!Vuosi 2009 on siis olut kuitenkin kokemisen arvoinen, enkä kyllä vaihtaisi sitä poiskaan!Taas on jotain, mitä muistella sitten kiikkustuolissa!=)
Nyt haluaisinkin summata hieman tätä vuotta, voi sitten hyvillä mielin alkaa siirtymään uudelle vuosikymmenelle..
Koulu/Työ
Viime keväällä sain jälleen kivan idean, lähteä pk-seudulle kesätöihin. Puolittain leikkimielellä laitettu hakemus poikikin jo heti seuraavana päivänä yhteydenottoa. Niin siinä vaan sitten kävi, lähdin kesäksi asumaan Helsingin ydinkeskustaan ja tekemään töitä erikoissairaanhoidon puolelle.
Koulua kävin keväänkin ja opparia tehtiin keväällä mutta kesäksi lähdettiin kamun kanssa "laitumille"! Ja opparin teko jäi...Siinähän sitä sitten tämä syksy menikin, että saatiin se valmiiksi. "Pienellä" kiireellä sitä tehtiin ja lopputulos oli todella huono!Heh, pääasia että saatiin se valmiiksi. Muutamia ensimmäiseltä vuodelta jääneitä rästikursseja suorittelin myös viimeisen harjottelun ohessa. Usko oli loppua kesken! 18.12.2009 se sitten tapahtui, sain valmiin paperit käteen ja näin samassa tilaisuudessa Koop Arposen..(on muuten charmantti) Onneksi ystis istui vieressäni koko juhlan, helpottamassa jännitystä ja sain kokea juhlan hänen kanssaan! Mamma hoki juhlan jälkeen noin sata kertaa "olen niin ylpeä sinusta". Noh, tämähän on vasta alkua...Nyt se elämä alkaakin, jotkut kutsuu sitä "aikuisten elämäksi" ja toiset on sitä mieltä, että samoilla mennään. Vielä on juhlat pitämättä mutta tammikuussa nekin hoidetaan.
Työt aloitin heti valmistumisen jälkeisenä maanantaina. Harjoittelupaikasta poiki vähäksi aikaa töitä ainakin alkuun. Ensimmäisen työvuoron aikana mietin, useaan otteeseen "mitä helvettiä olen mennyt tekemään?", "joko saa lähteä pois kun ei vaan tajuu"...Mutta onneksi olen päässyt hyvään työyhteisöön ja he pitävät minusta huolta, tsemppaavat ja auttavat.
Ystävät
Kaikenlaisia kahnauksia on tullut harrastettua ystävien kanssa pitkin vuotta ja hernepalkoja on otettu useampaan otteeseen pois sieltä nenästä. Mutta niin se vaan menee. Kenelle muulle sitä voi suuttua jos ei ystäville ja kenestä muusta sitä purpattaa kuin läheisistään?! Ei se silti tarkoita ettei ystävistään välittäisi. Lähiaikoina olen miettinyt, miten laaja ystäväpiirini on ja minkälaisia ihmisiä siihen kuuluu. Voin sanoa, jos jonkinlaista suharia löytyy! =) Mutta kaikki ystäväni ovat tärkeitä minulle ja arvostan heitä, ilman heitä en olisi mitään! Tiedän senkin, että heidän sijoittaminen saman katon alle aika ajoin, aiheuttaa monen pään sisällä räjähdysvaaroja mutta onneksi yksikään pommi ei ole vielä räjähtänyt. Paljon helpompi on kaikkien olla!=) Ei tarvitse pitää toisesta, käyttäytyä kuitenkin pitää osata!=)
Ihmissuhteet
Hah, paras osio! Mitä elämäni olisikaan ilman miehiä?! Alku vuodesta sitä keräili itseään jälleen kasaan paskan suhteen jäljiltä...Laastaria tarvittiin, ei se kuitenkaan mitään parantanut,varsinkin kun kyse oli palomiehestä...Paska keikka mutta tulipahan tehtyä...(ketään dissaamatta) Exä onnistui aiheuttamaan jälkijäristyksiä vielä muutaman kuukauden jälkeenkin erosta ja teinkin hänelle selväksi muutamia asioita..
Kesän alussa lähtemisestäni huolimatta ajauduin jotenkin jälleen suhteeseen.Yllättäen vielä I:lta kotoisin olevan kanssa, eikö sen nyt jo olisi pitänyt kertoa jotain?!Ja toinen varoitusmerkki "älä ala suhteeseen ystäväsi kanssa, jos emmit sitä jo ensi sutinasta alkaen"!! Siinä se kesä meni reissatessa aina kun mahdollista 350km x 2 junalla, vain ja ainoastaan sen takia että tahdoin nähdä häntä...Uuh, mitä mitä?!Päässäkö minulla viirasi? Kesän tullessa loppuun, loppui suhdekkin...Ja taas itkettiin mutta mitä itkettiin? Sitä että menetin kaverini vai suhteen loppumista? Ei ole selvinnyt vielä minulle ihan täysin...Tämän jälkeen tein vakaan päätöksen olla yksin...Päätös on pitänyt, olen edelleen yksin..(vaikkakin hätäiset ihmiset suttuivat kuullessaan sutinoista, "siunhan piti olla yksin")
Mutta syksyn aikana vastaani on kävellyt uusi "mieslaji": tapaillaan 3-4 kertaa ja ollaan suhteessa!Tai he luulevat, että minä luulen...Pah! Ne naiset, jotka ovat saaneet lajin aikaan, OLETTE PANNASSA!!! Pientä säätöä siellä ja täällä..Kiva ollut kyllä huomata, että joku sentäs joskus taitaa minuakin katsoa! Ja antaa huomiota!=)
Ei ole unelmien trinssi tullut vielä(kään) vastaan, ehkä hän sieltä joskus tulee valkoisella Ladallaan...(ei sillä autolla niin väliä kunhan ei ole saksalainen,japanilainen tai ruotsalainen)
Nyt on kuitenkin keskityttävä pääsemään pois tästä samasta vanhasta oravanpyörästä, keinolla millä hyvänsä!!Ei enää!!I- miehet on pannassa!!(niistä ei varsinkaan seuraa mitään hyvää, paitsi hmm..s...) Kuten myös inssiopiskelijat, palomiehet, ensihoitajat, raksalaiset, putkimiehet ym. idiootit!(anteeksi) Paitsi, ei kait sillä ammatilla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa mutta kuitenkin!Mitään en kadu, kaikki virheet mitä miesten suhteen olen tehnyt,olen tehnyt tunteella!Eli ensi vuonna sitten käytetään enemmän sitä järkeä!(järjellä sen ajattelin mutta tunteella sen vedin)
Ehdottomasti ihmissuhteeni tämän vuoden aikana ovat olleet myös parhainta huumoria.Välillä omalla kustannuksella ja enemmän miesten kustannuksella! Nauru pidentää ikää?
Special thanks goes to Sweden!T jag vet att du läser min blogg ibland..Så hoppas att du läser den här!Det var så underbar meddelande vad jag fick från dig i julaftonskväll!Nu vet jag att du tänker på mig ibland... <3>
Asuminen/ Matkustaminen
Kesän asuin tosiaankin siellä pääkaupungin humussa, aivan ihanassa kämpässä, 100- vuotta vanhassa talossa. Hullun naapurin yläkerrassa...Hauskaa oli hänen kustannuksellaan, varsinkin viimeisenä viikonloppuna!
Syksyn alussa muutin itseni jälleen lähemmäs itärajaa. Saunalliseen kaksioon, joka on aivan ihana!Me like! Tarpeeksi kaukana keskustasta ja lähellä Saimaata ja luontoa.
Tuskin jää tämä viimeiseksi asuin paikaksi mutta tällä hetkellä tuntuu kodilta.
Ajoittain mieleni halajaa pitkälle reissulle, vielä minä jonain päivänä sen teen!Uskokaa pois!
Kaiken kaikkiaan, voin mielestäni olla kuitenkin ylpeä itsestäni!Olen jälleen päässyt tavotteisiini, on aika siis tehdä pientä väliarviota, jotta voi uusia tavotteita!Vuosi 2009 on siis olut kuitenkin kokemisen arvoinen, enkä kyllä vaihtaisi sitä poiskaan!Taas on jotain, mitä muistella sitten kiikkustuolissa!=)
