Sekavaa...

Ihanainen aurinko on valaissut melkein koko kuluneen, todella pitkälle tuntuneen viikon...Ja vihdoinkin se alkaa olla päätöksessä ja uusi viikko alkamassa...Edelleenkin poden kenkäongelmaa, ei ole löytynyt tuleviin häihin sopivia kenkiä vieläkään. Äkkiseltään sitä luulisi tämän kokoisesta kaupungista kengät löytyvän mutta ei, aika käy vaan vähiin pikkuhiljaa.
Toivottavasti vielä lykästää!=)

Aurinkoa tuli jälleen palvottua tänään niin kuin monena muunakin päivänä kuluneella viikolla. Jotenkin tuo merituuli, suolaisineen tuulahduksineen saa aivot tyhjäksi. Sitä olinkin jo kaivannut aika paljon, tuntuu että otan kesätyöni liiankin tosissani, mikä omalla osallaan on vaikuttanut huonoon unenlaatuun. Työkavereiden sanomiset tuntuvat jäävän liiankin hyvin päähän pyörimään, vaikka ei tarvitsisi!Ehkä se sitten on sitä kun on uudessa paikassa?!Ottaa muiden sanomiset liian vakavasti...?Mutta ehkä tämä tästä.

Kuluneen viikonlopun aikana jouduin suhteellisen hankalaan tilanteeseen..Tuli puhetta eräästä tutustani, jota en varsin hyvin tunne mutta olen saanut jonkinlaista kuvaa hänestä,siitä millainen hän mahdollisesti on. Niinä kertoina kun olen hänet tavannut, hän on ollut mukava minua kohtaan ja pidän häntä mukavana, hänen kanssaan voi puhua monista hieman ehkä arkaluontoisemmistakin asioista, hän varmaan myös tietää minusta paljon asioita joita on kuullut yhteiseltä ystävältämme.

Kuitenkin pieni epävarmuus häntä kohtaan on nostanut päätään, tapaamisten jälkeen. En ole vieläkään päässyt selvyyteen onko hän kenties lintu vai kala?!Kuitenkin, tapasin erään ystäväni tämän viikonlopun aikana ja tapaamisen yhteydessä tuli puhetta tästä tutustani. Ystäväni tuntee myös hänet, tosin toisella tapaa kuin minä ja "joutuu" olemaan velvotteiden takia hänen kanssaan tekemisissä aina silloin tällöin. Ystäväni on todella monta kertaa tehnyt selväksi, ettei hän pidä tästä tutustani, eikä juurikaan arvosta häntä ihmisenä. (liittyy monia monia asioita, pitkääkin pidempi juttu ja monta solmua yms.) Keskusteltuamme hetken aikaa, sain kuulla sellaisia asioita joita en tiennytkään!Tosin jollain ihmeen tavalla osasin odottaa niitä, en yllättynyt juurikaan kuulemistani asioista. Mutta jollain tapaa oloni on kovin sekava...

Sillä kun olen tavannut tätä tuttua, hän on ollut todella ystävällinen, mukava, rehellinen yms. Mutta kun kuulen hänen "toisesta puolestaan", nousee minulla hieman ehkä karvat pystyyn. Tiedän hänen tehneen todella paljon pahoja virheitä, hän on pettänyt ihmisten luottamuksia todella pahoin vielä, kaiken lisäksi. Mutta tämä toinen ystäväni jaksaa uskoa, että hän on oppinut virheistään ja on muuttunut ihmisenä. Ääh,ei tästä saa mitään selkoa...Suurin ongelmani ehkä on se, että miten minä toimin?! Toinen ystävä ei tykkää tutusta ja toinen lukee hänet yhdeksi parhaimmista ystävistään?

Kuitenkin tulen olemaan väistämättäkin näiden kolmen ihmisen kanssa tekemisissä koko loppuelämäni, tavalla tai toisella. He eivät kuitenkaan tule koskaan tapamaan samaan aikaan toisiaan, sillä ystäväni eivät tunne toisiaan. Enkä oikein voi puhua ajatuksistani kenellekkään, varsinkaan heille, sillä jostain kumman syystä olen huomannut, ettei kehenkään voi luottaa 100%..Varsinkin kun ne asiat mitä tähän liittyy koskettaa kaikkia osapuolia..Siis kaiken asian ydin on se, että en todella tiedä mitä ajatella tästä tutustani...? Onko hän lintu vai kala? Mikä on totta, mikä liiottelua?!
Parempi varmaan jättää ne asiat muiden huoleksi ja koittaa kuitenkin tulla toimeen kaikkien kanssa?!Nyt kohti unia!=)
Ainiin enää 5PÄIVÄÄ!!!!!!!!!!JEEE!!!!<3

Ikävä alkaa painaa mieltä päivä päivältä enemmän, en muistanutkaan miten voikaan olla näin kova ikävä jotain ihmistä...Ihana maalaisjussi on takana, kesä on siis jo puolessa välissä...Silti välillä tuntuu, ettei aika liiku ollenkaan...? Johtuu ehkä siitä, että tällä hetkellä lasken päiviä kohtaamiseen( 11päivää jäljellä...) Ensi viikolla varmaan alan laskemaan tunteja ja minuutteja...? Kiukuttaa välillä, tämä välimatka mutta kyllä sitä jaksaa odottaa! Jälleen näkeminen on kuitenkin niin ihana, ainakin muistaakseni?!=) Hehe, viime kerrasta on kuitenkin jo kohta kolme viikkoa..Pitkääkin pidempi aika...Noh, ehkä se aika ottaa vielä jossain vaiheessa siivet alleen näiden viikkojen aikana...?
N

Mun elämä milloin siitä tuli näin "hirveää"?!"Hirveää,kauheaa"...APUA!!Olen koukuttanut itseni ihan totaalisesti toiseen!!!!!!!!!Päivän aikana huomaan ajattelevani häntä useamman kuin kerran, jostain kumman syystä ajatukset harhailevat häneen...EIKÄ!!!!EN ALA!!!=)Ei tässä näin pitänyt käydä, miun piti olla itsenäinen ja vahva..Kuitenkin tunnen itseni suhteellisen heikoksi ja haavoittuvaiseksi juuri nyt!!Pelottaa, enemmän kuin taas aikoihin..Mikä? No siis entä, jos tämä meneekin päin puuta, miksi haluisin ottaa taas sen epäonnistumisen tunteen vastaan?!Pakkohan se on, paah,mitä jahkailua!Epävarmuutta, ikävää ja kaikkea sekaisin!! En ole pitkään aikaan halunnut kenenkään kainaloon näin kovin, vaikka siitä on vasta viikko kun nähtiin ja kolme pitkän pitkää viikkoa vielä edessä ennen kuin nähdään uudelleen...Sydän tykyttää ja aivot käy ylikierroksilla kun nään mielessäni yhteiset hetket, vanhat ja tulevat...Mitäs jos se toinen ei tunnekkaan näin??Tosin ainahan mie olen ollut kovin impullsiivinen ihminen, sille päälle kuin alan ja tunnen kaikki tunteeni suhteellisen voimakkaasti!
I didn´t sign up for this!!!!Hell no!!=) But I think I like it, after all!!
N

"Ja me ei olla niin kuin muut
Jos taivas vuotaa
Sen haava umpeen suudellaan
Me ei olla niin kuin muut
Kun kauas juostaan
Mä pidän sun kädestä kiinni
En päästä irti

Aika tekee meille tietä
Mä yöltä uuden tunnin riistän
Keinutaan toisemme uneen
Keveinä maailmaan uuteen

Sun luona on mun turva
Mä pidän susta huolta
Sun luona on mun turva
Mä pidän susta huolta"

Viikonloppua...

Eilinen kiukku sitten haihtui hyvinkin nopeasti, puhelimen soidessa...=) Tiedän, joo, ylireagoin...Mutta kuten todettu jo monesti, en voi sille mitään..Edellisessä elämässä tämä olisi ollut lopun alku, tässä elämässä kuulemma hän tykkää miusta ja mie hänestä!<3>
Eilinen ilta ja tämä päivä on kyllä tehnyt todella hyvää minulle, olen saanut vain olla! Katsoa elokuvan, mässätä(sitä teen liikaa nykyään) ja kaivaa napaa..Siis hillunut puolipukeissa kämpässä ympäriinsä ja tukka pystyssä..=) Niin paljon olen viime viikkoina touhuillut, että ihan hyvää on tehnyt tämä oleminen!
Eilen tuntui siltä, että kaupunkikin olisi ihan jostain syvältä..Siitä kiukkusin M:lle, kun koitin etsiä videovuokraamoa ja tiesin missä olin mutta sitä ei löytynyt! Lopulta löytyi kuitenkin ja hesen söpis myyjä piristi hieman..Kävellessäni ympäri ämpäri, löysin yhden ihanan puiston, joka tulisi katsastaa...=) Samalla tuntui taas siltä, että tämä kaupunki on vaan niin yllätyksiä täynnä!!Hymy nousi hetkellisesti huulille mutta heti sen jälkeen muistin, että piti murjottaa ja odotella puhelinsoittoa!hehe...
Tänään pitäisi illasta lähteä lapsenlikaksi, muutamaksi tunniksi vain tosin. Ei se haittaa, ihan mielelläni menen!=) Muuten rentoudun kyllä viikonlopun, en ota mitään ihmeellistä tekemistä viikonlopuksi: nukun ja kaivan napaa!=)

Kohta on kuukausi täynnä elämää pk-seudulla...Aika on toisaalta mennyt todella nopeasti ja toisaalta todella hitaasti, vasta on kesäkuu puolessa välissä mutta toisaalta se on jo kohta puolessa välissä!=) Töissä alkaa pikku hiljaa sujumaan, alan luottamaan itseeni hieman enemmän kuin alussa! Enää en säikähdä ihan jokaista piippausta, mitä koneesta tulee...Silloin kun niitä tulee, osaan jopa jo toimia, enkä vain ihmetellä!=) Välillä tuntuu, että olen todellakin opiskelijan roolissa töissä ja olisin ihan hyvin voinut sitten tehdä syventävien harjoittelujakson tuolla...Siis ei tunnu ollenkaan huonolta se, että kutsutaan opiskelijaksi,sitähän minä olen!Saapahan siitä sitten palkkaa kun opettelee uusia asioita!=)
Kaupunki itsessään tuntuu edelleen aivan ihanalle!Tosin jos jäisin tänne pitemmäksi aikaa, en ehkä kuitenkaan hakeutuisi keskustaan asumaan...Esikaupunkialueille suuntaisin, sopivasti lähelle...=) Sillä varsinkin tänään, hermo on keskustta kiristynyt ihan urakalla!!Johtunee tuosta jalkapallosta, siis Suomi- Venäjä matsi on parhaillaan menossa tuolla Stadionilla! 37000 fania sitten on kannustamassa tuolla!!Varmaan puolet niistä on "ihania" itänaapureitamme!! Siis sanonko mitä, hemmetti soikoon!!!Ihan uskomattomia, ei mitään rajoja tai kunnioitusta mihinkään lakeihin!! Kävin hyvin nopeasti hoitamassa pakolliset kauppareissut ytimessä ja sen jälkeen linnotauduin kämpille, enkä varmasti liiku täältä ennen huomista!!Luojan kiitos, en asu ihan päätien vieressä tai stadionia lähellä!!Hermo menisi niin totaalisesti!!!!
Nyt kuitenkin nauttimaan koti-illasta ja löhöämään soffalle!!=)

Ängeln i rummet...?

Det bor en ängel i mitt rum
hon har sitt bo ovanför mitt huvud
hon gör mej lugn
och hon viskar until mej
allt det jag säger dej

Det bor en annan i min kropp
hon har den vackraste av själar
hon är kärlek och hopp
och hon berättar för dej
hur mycket jag älskar dej

Det bor en ande vid min fot
som blåser värme över huden
det kittlar och du såg att jag log
men när hon andas på mej
är det för att jag ska komma
och värma dej

Här är jag med allt det andra
som gör en människa hel
och jag hoppas
jag hoppas att du orkar
och att ängeln i rummet
det är henne
du ser
-Eva Dahlgren:Ängel i rummet-

Tulihan sitä tekstiä, vaikka alkuun sitä epäilinkin!

Piti käydä pyyhkimään pölyjä ja touhuilemaan mutta kävinkin tarkastelemaan tätä blogia, enkä olekkaan aikoihin kirjoitellut...Nyt onkin hyvä aika päivitellä sitä...
Uskomatonta mutta totta, kolmas viikko alkoi eilen täällä pk-seudulla. Niin se vaan aika on mennyt, enkä oikein tiedä mihin?! Ensimmäinen viikko meni ainakin, ihan töistä palautumiseen ja totuttelemiseen ihmispaljouteen..Niitä täällä tuntuu riittävän, ei voi muuta sanoa!!=) Edes menneenä lauantaina, kävi jo ihan kiukuttamaan kun kaupassa oli niin paljon porukkaa, enkä kertaakaan saanut rauhassa valita ruokiani..(ilman että joku oli tunkemassa viereen) Noh pakko myöntää, olin ruuhka-aikaan liikenteessä ja väsynyt töiden ja bikinien metsästyksen jäljiltä...Blaah!Bikinit löytyi, kalliit ja viimeisestä kaupasta...(kävin lävitse varmaankin 10 kauppaa) Noh, minkäs teet kun on luotu tällainen kroppa...Ja köyhä ei osta halpaa?Jos kerran 5-vuoteen ostaa noi, niin ehkä ne maksavat itsensä takaisin. Ei passaa vain laihtua tai lihota, ovat nimittäin juuri sopivat nyt!=)
Eilinen päivä menikin sitten makoilessa Suomenlinnassa, löydettiin sopiva kallionkieleke sieltä ihmispaljoudesta...Siis lauttoja meni noin 15min välein ja yhteen lauttaan mahtui noin 300 ihmistä, kaikki lautat olivat täynnä...Voitte vaan kuvitella kuinka paljon ihmisiä siellä oli?!Mutta onneksi tilaa tuntui löytyvän kaikille ja ihmiset olivat rauhassa, ei siis mitään ihmeempiä kärhämiä...Varsinkin vieressä olevalla pariskunnalla(+50v) näytti olevan todella kiihkeää,eikä vieressä olleet lapsiperheet tuntuneet häiritsevän....=) Soitin Etelä-Karjalaan ja totesin, että siinä me olemme noin 30v päästä...hehe...Illalla kotiuduttuani päivän retkeltä, huomasin polttaneeni selkäni...Sama tarina toistaa itseään, joka kesä palaa joku paikka,tällä kertaa selvisin kuitenkin ilmeisesti suhteellisen "helpolla" pystyin nukkumaan viime yön ihan kevyesti...
Tänään pitäisi jaksaa vielä touhuta vaikka mitä, meinaan kämpän suhteen..Viimeisten 6päivän liituaminen alkaa näkymään myös kämpässä...Nukkumassa ollaan siis käyty, eikä muuta, tyyliin! Mutta jollain tapaa on kyllä kiva touhuta täällä, tykkään todella paljon asunnostani!!Mamma kommer hos mig på onsdag, så måste jag städas! Seuraavaksi viikonlopuksi pitäisi, sitten kait lähteä E-K:n suuntaan, tosin tällä kertaa sitten en mene kotio käymään...Hihi...Onkin hieman ollut ikävä jo?!
Siitä puheenollen, marmatin tänään S:lle puhelimessa...Siitä kuinka "ahdistaa" kun toinen kyselee ja on kiinnostunut, siitä mitä minulle kuuluu!Ja odottaa minun visiittiäni ja on ehkä jotain jopa suunnitellut varalleni ja tarjoutuu jättämään autoaan minun käyttöön ym. On vain jotenkin niin outoa, että jotain kiinnostaa oikeasti mitä minulle kuuluu ja tekee selväksi, että haluaa nähdä minua!Ei sellasta ole tapahtunut sitten pitkään aikaan, jotenkin olen varautunut siihen, ettei häntä kuitenkaan kiinnosta mitä minä!=) Joo-o, tiiän, hapatusta, mutta johtuu puhtaasti exästä!!Jotenkin sitä vain tottui siihen, että toista ei kiinnostanut mitä tein tms. ja että hän halusi tehdä asiat niin kuin hän tahtoi!!!Olin aina se "ehkä jos aikaa jää tms." Mitä shittiä!!!Tiedän todellakin, että tuo Parruseni olisi niin paljon parempaa!!Pelkään varmaan vain myös sitä, entä jos hän lähtee ja jättää minut!Tosin mitä siinä on menetettävää, niin kuin S sanoi....?! Ei siinä olekkaan ja jos tilanne alkaa näyttää pahalta, aina minä voin lähteä lätkimään niin kuin tein exäni kanssakin...
Ei siinä, kunhan oppisin vaan nauttimaan ja jättäisin stressaamisen sitten toisille, sekin on perittyä entisestä suhteesta...Ihme kyllä en ole stressannut läheskään niin paljon kuin ennen!!Hehe, suunta on ilmeisesti hyvä?!Johtuu varmaan myös tästä välimatkasta, siitä ettei olla sovittu "styylataan vakkaria", saan sitä omaa aikaa ja voin nauttia täällä olemisesta!!=) Mutta sitten myös saan huomiota toiselta!Aika hyvin asiat on kait reilasssa?!Or what?!=) Eikä tässä todellakaan mihinkään suhteeseen ryhdytä, minähän en kaukosuhteisiin enää ryhdy!!(kuuluisat viimeiset sanat)
Mutta nyt on kait jatkettava touhuamista...?
N