Nopeita päätöksiä...

Oma parveke,johon voi tuoda koneen, omalle pöydälleen. Paikka jossa nauttia aamukahvi ja paistatella aamun nousevassa auringossa.

Meneillään oleva kesä on antanu tulta persauksiin monelle. Tuntuu, että vähän väliä ystäviltä ja tutuilta tulee ilmoituksia, "mentiin kihloihin", "muutetaan yhteen","meille syntyi vauva", "meille syntyy vauva", "menemme naimisiin"... Edellä mainituista ihmisistä, monet ovat tavanneet vasta vähän aikaa sitten. Ja nyt on jo tehty isoja päätöksiä liittyen tulevaisuuteen... Tulee vain mieleen, että mihin ihmeeseen ihmisillä on kiire? Miksei voi kaikessa rauhassa katsoa mitä tulevan pitää ja sitten tehdä niitä isoja päätöksiä?

Ehkä itse olen niin vankka "hitauden" kannattaja, etten halua esim. mennä kihloihin kuukauden tuntemisen jälkeen. Mielestäni kyse on vaan niin lopullisesta asiasta, sillä kun tai jos joskus minua joku kosii, on se sitten menoa. Se on lupaus elämästä, lupaus siitä, että toinen rakastaa ja haluaa olla kanssani koko loppuelämän. Sillä asialla ei leikitä. Ja jotenkin tuntuu niin hullunkuriselta, voiko oikeesti sanoa tuntevansa toisen läpikotaisin kuukauden jälkeen?

Tai enhän minä ole koskaan kokenut, "rakkautta salamana", joten en voi sanoa..Voisin kuitenkin väittää, että olen kohdannut sellaisen ihmisen, kenen kanssa olin valmis matkaamaan vaikka maailman ääriin...Jälkikäteen ajateltuna, olen todella tyytyväinen, ettei mitään sidoksia tullut tehtyä tänä aikana. Sillä jos nyt olisin sidottuna häneen, olisi elämäni todella paljon vaikeampaa.

Mutta ihmiset ympärilläni selkeästi ovat kokeneet, "rakkautta salamana"- efektin. Joten toisaalta, mitä siinä sitten enää miettimään? Luulin vain joskus, että sellaisia tapahtumia tapahtuu vain kirjoissa ja rakkaus elokuvissa. Toisaalta miksei niitä voi tapahtua ihka oikeassa elämässä?
Toivotan näille kaikille ihmisille ympärilläni onnea!

Päivä lapsenvahtina...

Eilen sain mukavan puhelinsoiton, ystävä oli lähtenyt sairaalaan synnyttämään. Samalla minua pyydettiin lapsenvahdiksi, olemaan neljän muun lapsen kanssa kotiin kun isä ja äiti ovat sairaalassa..
Pakko kyllä myöntää, että lupautumisen jälkeen sisälläni alkoi jymistä tunne siitä, että miten minä pärjään. Olen kyllä ollut heidän elämässään mukana mutta en kertaakaan vahtinut näin "pitkään" kaikkia lapsia. Ikäjaukauma kun menee 1v8kk- 11v välille. Sissus, äkkiseltään joku voisi olla jopa kauhuissaan!

Termi kotiäiti, on avautunut minulle aivan uudella tavalla tämän päivän aikana. Ystis kun ajoittain sanoo, ettei omaa aikaa juurikaan ole, TOTTA! Voin myöntää, että tämä käy ihan työstä kun touhuaa tässä pitkin päivää. Vaikka lapset ovat aivan mahtavia ja vanhemmat sisaret ovat auttaneet minua, silti "työtä" riittää. Se mikä on alkanut ihmetyttämään, miten ihmeessä kotiäidit onnistuvat näyttämään niin hyviltä kun liikkuvat ulkona?! Itsehän en ole ehtinyt vielä pesemään edes tukkaa(vaikkei mitään erikoista ole tapahtunut), ajatus kauppaan lähdöstä ei houkuttele. (tukka pystyssä, tummine silmänaluksineen) Sillä tällä hetkellä on ensimmäinen hetki koko päivässä kun talossa on hiljaista ja saan istua kahvikupin kera ja kirjoitella...Nuorin lapsista(kummipoikani) on päikkäreillä ja vanhemmat lapset touhuavat hiljakseltaan huoneessaan.

Täytyy myöntää, että nostan hattua ystävälleni, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa hommaansa ja vielä täysillä! En ole vielä kertaakaan nähnyt niin omistautunutta äitiä! Pakko myös sanoa, se, että vauvakuumeeni laskee kyllä roimasti! haha! Vaikka näistä mukuloista tykkäänkin, en silti halua omia lapsia vielä hetkeen...(sitä paitsi siihen vaadittaisiin, se isä, eikä sitä ole)
Nyt on aika palata lasten seuraan ja touhuiluun! Jännistys ja odotus tiivistyvät, tahdon uutisia! hih!
N

Loma, loma, loma ja hyvä fiilis!

Ihka ensimmäinen virallinen loma on alkanut, ei hassumpaa..Se ei ole pitkä mutta lomaksi sitä voi kuitenkin kutsua! Vallalla on pääsääntöisesti positiivinen fiilis, hymyä ei voi estellä...Ja huokailuja...Vaikkei siihen ole ehkä kuitenkaan mitään suurempaa syytä...Tai no on kait joitain osatekijöitä,jotka puhuu hymyn puolesta..
Erityisen ylpeä olen ystiksestä, joka vihdoin ja viimein avasi silmänsä! Eikä enää ummista niitä! Siihen kai vaikutti toinen ihminen mutta olen niin tyytyväinen häneen! Ihan sama kuka siihen vaikuttu, hän sai kuitenkin vihdoinkin tehtyä "oikean" päätöksen ja elämä helpottuu huomattavasti! Ei enää kiukkuamista, pahasta olosta tai mitään muutakaan selittelyä kenenkään puolesta. Aah,niin kiva juttu! Vaikka tapahtuikin, "lennosta vaihto" kuitenkin uskon uuden ihmisen jo nyt olevan parempi kuin entinen! <3
Omassa elämässäkin taitaa olla kaikki hyvin, ollut jo pidemmän aikaa...Mutta viimeisten viikkojen aikana on ollut kaikki vielä paremmin.."Lennosta vaihtoja" on tapahtunut itselläkin mutta viimeisin vaihto ilmeisesti on kannattanut...Tai ainakin tuntuu siltä...On vaan niin helppo olla, en voi oikeen käsittää...Tuntuu kuin olisi tuntenut toisen jo vaikka kuinka kauan...Ja mikä parempaa, eilen hän toi minut tänne vanhempieni luokse...Sen täytyy jo merkitä jotain, tosin en esitellyt häntä vielä ja totesin vanhemmilleni hänen olevan kaveri. (isä ei uskonut tai siis miulla ei kestänyt pokka) Tai ei se mitään merkitse, vain sen, että hän pitää lupauksensa..Niin kuin hän ajomatkan aikana totesi, jos olisi nähnyt miun ajatukset sillä hetkellä niin hän olisi varmaan säikähtänyt pahemman kerran! hehe, olin niiiiiiiiiiiiin otettu!
Mutta matalalla profiililla mennään ja ajatuksille en jätä tilaa..Eli fiilispohjalla!Ja pessimisti ei pety!

Mä oon lomalla, lomalla, lomalla!! =)

Kesäpörriäiset ja kesä-esat...

Se PELÄTTY kesä on lähtenyt käyntiin hyvinkin vauhdikkaasti...Hehe...Ei tästä ehkä tulekkaan ihan tylsää kesää, niin kuin pelkäsin..Tai ainakin alku on ollut hyvinkin nousujohteinen...Vipinää ja vientiä tuntuu riittävän, jokaisella saralla..Sen siitä saa kun on helposti lähestyttävä, avoin ja hymyilee paljon...Vai miten se menikään.? Eräs ystäväni kehoitti miuta käyttäytymään jotenkin vastaanvanlaisesti...
Hymyilemättä on ollut hankala olla viime päivät, jotenkin vain loman odotus ja viimeaikaiset "kiireet" on pistäneet tämänkin tytön hymyileen...hehe...No eikös se mene, että "itku pitkästä ilosta"...Että seuraavaksi varmaan kirjoitan kuinka paljon sitten itkettää..????
Joo-o olen sekaisin kuin seinäkello mutta eiköhän sen seinäkellonkin saa virittämällä aikaan?

"Mitä muijat, mikä boogie?Hyvältä näyttää niinku kuuluuki..!
Mitä äijät, mikä boogie?Mä oon messis mitä ikiin tapahtuuki..!"