Uutta ja pelottavaa kohti...

"Viimeistä" viikkoa viedään tehohoidon parissa...Ensi viikon alusta siirrynkin sitten kirurgiselle vuodeosastolle kuudeksi viikoksi...Tuntuu osittain pelottavalta lähteä vuodeosastomaailmaan, sillä siitä on jo jokin tovi kun viimeeksi siellä on tullut oltua..Varsinkin tuo "kirran" puoli on vieraampaa. Eikä asiaa auta se, että pomo on laittanut tasan yhden perehdytyspäivän koko kuudelle viikolle. Mutta kait se on ajateltava vain, että mikä ei tapa se vahvistaa ja taas oppii jotain uutta! Pääasia, että töitä riittää!

Maaliskuun puolivälissä sitten siirrynkin takaisin teholle, pomo lupasi kirjoittaa sopimuksen suoraan syksyyn asti. Mikä on hänen syksy, en tiedä?!No kesän yli on ainakin töitä siis. Samalla "pelottaa" jumiutuminen samaan paikkaan pidemmäksi aikaa. Entä jos löydän itseni samasta paikasta 20 vuoden päästä ja en ole nähnyt mitään muuta? Tietysti tykkään kyllä työstäni teholla mutta en halua vielä vakiintua mihinkään tiettyyn erikoisalaan. Ystis totesi kyllä hyvin, etten ole jumahtavaa tyyppiä. Vielä ainakaan...Lohdullista! =)

Kolmen vuoden tauon jälkeen lainasin toiselta ystikseltä neulomapuikot ja aloin vääntää kaulahuvia itselleni. Olen saanut aikaan suunnatonta hilpeyttä ja ihmettelyä, "sinäkö neulot?" Tuleepahan vähän harjoiteltua sorminäppäryyttä toisella tavalla. Ja ihan hyvin se on sujunut, vaikka itse sen sanonkin. Muutamia virheitä on tullut mutta ei se haittaa. Viime lauantaista tähän päivään, kaulahuivilla on pituutta jo metrin verran. JES! =) Työkaverini epäilivät nimittäin tämän olevan niitä "ikuisuus projekteja", aion näyttää ettei se niin mene!(älä yllytä hullua)

Nyt lähden kyllä uhmaamaan pakkasta ja tungen nokkani ulos hetkeksi!Ehkä saa sitten helpommin päiväunesta kiinni...

Ihana viikonloppu takana ja arki edessä!

Juhlat olivat oikein onnistuneet! Ihmiset tuntuivat viihtyneen meillä ja minusta oli ihana kun sain läheiset lähelleni...
Mamma oli liikuttunut tänään kun oli lueskellut vieraskirjan tekstejä. Ystäväni olivat kirjoittaneet sinne nättejä tekstejä. Itsehän en vielä ehtinyt lukea tekstejä mutta seuraavan kerran kun menen niin luen!

Kiitän kaikkia juhliin osallistuneita ja minua muistaneita! On ihana huomata, kuinka paljon minulla on ihmisiä ympärillä, jotka välittää!!! ISO HALAUS KAIKILLE!!

Juhlaa..

Juhlavalmistelut ovat olleet käynnissä jo kuukauden päivät. Nyt tuntuu, että ne ovat täydessä tohinassa, mamma ressaa mutta ihme kyllä hän ei ole ihan täysin vielä "juhlahirmu". Isäni on varmaankin hyvää vastapainoa tähän ressaamiseen.
Pieni jännitys nousee rintaan kun ajattelee huomista päivää. Vaikkakin varsinainen valmistumispäivä on jo takana päin ja onhan tässä töitäkin tehty jo kuukauden päivät kohta. Tuntuu, että nyt siitä tulee virallista kun vieraat todella saapuvat juhlimaan minua ja suoritustani.
Huomista iltaa odotan todella, saan yhteen vanhoja ja uusia ystäviä. Vaikkeivat kaikki tunnekkaan toisiaan, on silti mukavaa saada porukkaa kasaan. Ne ketkä tuntevat toisensa, heillä on eriäviä mielipiteitä toisistaan. Toivonkin, että he osaisivat pitää nämä mielipiteet ominaan tai eivät ainakaan kertoisi niistä minulle. Sillä en halua tietää, tämä on minun juhlani! Jos kokee jonkun asian epämielyttäväksi, eikä halua sen takia tulla juhliini, en minä sille minkään voi. Sitten on jäätävä kotiin mutta en myöskään halua kuulla, "en tule hänen takia", koska se loukkaa. Tässä tilanteessa pieni valkoinen valhe ei ole pahitteeksi.
Nyt kuitenkin alan auttamaan mammaa juhlajärjestelyissä ja rentoutumaan!=)

Yövuoron jälkeisiä huuruja...

Viime yönä, työskennellessäni jäi aikaa ajatuksille...

Ajoittain tuntuu, että meillä naisilla varsinkin on taipumusta nähdä asiat haluamallamme tavalla.( hyvänä esimerkkinä, meille naisille tarkoitettu sarja Kumman kaa, vaikkakin runsaalla huumorilla höystetty) Niin, että joskus jopa käsitys todellisuudesta hämärtyy.

Varsinkin vaikeiden asioiden kohdalla, emme aina välttämättä halua nähdä asian todellista luonnetta. Ajattelemme vain, "kyllä tämä tästä", "ei asiat niin pahasti ole","kyllä hän oikeasti välittää minusta". Eikä siinä auta, vaikka joku lähipiiristä yrittäisi palautella meitä todellisuuteen. Todellisuushan ajoittain on, että asiat voivat olla huonosti, eikä ne parane!

Siinä vaiheessa varsinkin kun alamme ymmärtämään, mihin suuntaan asiat ovat menossa, tungemme usein ns. pään puskaan ja odottelemme siellä, että joku muu hoitaisi asiat. Ikävä kyllä jokaisen on otettava jossain vaiheessa se pää sieltä puskasta pois ja kohdattava tosiasiat. Siinä hetkessä piikit saattavat raadella kasvomme mutta se on tehtävä. Ilman sitä emme voi alkaa korjaamaan asioita tai ylipäätään tekemään niiden eteen mitään.

Elämää ei voi elää sulkemalla tosiasioita pois. Mutta elämän tarkoitus ei ole myöskään jäädä märehtimään huonoja asioita.

Eräs "lempi" laulajistani, Leona Lewis antaa voimaa uudessa laulussaan...

"Someone once told me
that you have to choose,
what you win or lose
you can´t have everything,
don´t you take chances,
you might feel the pain,
don´t you love in vain
cause love wont set you free,
I could stand by the side
and watch this life pass me by
so unhappy but safe as could be

So what if it hurts me?
So what if i break down?
So what if this world just throws me off the edge
my feet run out of ground I gotta find my place I wanna hear my sound
don´t care about other pain infront of me
cause i´m just tryna be happy,
just wanna be happy, "

Tosiasiat kuuluvat elämään, niiden hyväksyminen auttaa meitä eteenpäin tässä elämässä. Niiden hyväksymisen kautta löydämme onnen.

Kohtaamisia...

"Sie et voi pakoilla loputtomiin epämielyttäviä tilanteita..."

Sanoi taannoin eräs ystäväni, keskustellessamme taipumuksestani vaihtaa suuntaa jos joku epämielyttävä ihminen koittaa kävellä vastaan. Jos vain ehdin, vaihdan suuntaa hyvillä mielin. En tahdo kohdata epämielyttäviä ihmisiä, ellei ole pakko..

En tiedä mikä siinä on, tunnen oloni niin epävarmaksi ja haavoittuvaiseksi jos joudun kohtaamaan sellaisen ihmisen. Tuntuu siltä kuin yksikin katse tai sana häneltä lyö minut tainoksiin. Joten tällaisten ihmisten kohdalla kenkäni kääntyvät automaattisesti toiseen suuntaan.

Tosin tänään kävi hyvin ilmi myös, se ettei kaikkia voi todella pakoilla. Joskus tilanteet käyvät kimppuun kuin sika limppuun?!heh..Onneksi vahvuuteni on myös nätti tervehdys ja kaksi jalkaa jotka ottavat nopeampaa tahtia siinä vaiheessa.
Joskus on siis vain kohdattava, vaikka kuinka sattuisi mutta onneksi harvemmin!
Jatkan siis kaupanhyllyjen takana piileskelyä ja kadun puolen vaihtoa...=)

Uusi vuosi on lähtenyt käytiin rauhallisissa merkeissä. (pikku auto ongelmia lukuunottamatta) Tasainen työtahti on rajottanut sosiaalista elämää hieman mutta ei se pahitteeksi ole ollut. Nyt nautin pitkistä vapaista, jotta jaksaa sitten jälleen tehdä töitä. Tosin, jollain tapaa on tyhjä olo kun ei ole mitään koulutehtäviä odottamassa tai ei tarvitse stressata mistään ylimääräisestä. En ole tottunut tällaiseen?!hehe...Ihan hyvä vain!

Ainut, mikä jaksaa ihmetyttää on...Se, että tietyt ihmiset tuntuvat hokevan jatkuvasti "hommaa itsellesi poikaystävä", "sie niin tarvitset itsellesi rakkaan"...Eikö elämällä ole enää nykypäivänä mitään sisältöä jos ei ole poika/tyttöystävää? Eikö voi nauttia elämästä muuten? Onko poika/tyttöystävästä tullut PAKKO? Toki, ottaisin minä poikaystävän, heti jos järkeenkäypä ehdokas tulisi vastaan! Mutta ei ole ketään ihmeellistä tullut vielä vastaan, joten mikäs tässä ollessa yksin?! Vaikka höpötän siitä, kuinka mukavaa olisi jos olisi "joku" niin ei minulla ole mitään valittamista tässäkään tilanteessa.

Olen edelleenkin niin vahvasti sitä mieltä, että on osattava elää itsensä kanssa jotta voi elää toisen kanssa! En halua suhteeseen suhteen takia, en halua lasta sen takia kun muillakin on! Haluan suhteen jossa on kaksi ihmistä, jotka tykkäävät toisistaan ja ovat valmiita tekemään työtä suhteen eteen. Haluan lapsen, joka on molempien osapuolien toive, joka täydentää suhteen, jota molemmat rakastaa!Näihin asioihin ei ole aikarajaa, kuten joillain tuntuu olevan. Ne tapahtuvat, sitten kun niin on tarkoitettu!

Sinulle, joka olet edelleen sitä mieltä, että minun on PAKKO hommata mies! HANKI ELÄMÄ! Elämässä on muutakin!