Oikeesti, mikä helvetti noita miehiä vaivaa??????Ensin ne sanoo, että edetään rauhassa ja itse sitten latautuu siihen, että edetään rauhassa ja olet sinut asian kanssa!! Etkä kasvata mitään pilvilinnoja, siitä mitä nyt seuraavaksi kuuluisi tapahtua, vaan ajattelet, antaa asioiden edetä omalla painollaan!!!Sitten tulee itselle sellainen olo, joku tässä mättää...
Kysyt, mikä on..."no kun en halua,että rakennat mitään pilvilinnoja..."Vastaat kieltävästi, että haluat edetä rauhassa, viikon tuntemisen jälkeen ei "juttua" voi kutsua parisuhteeksi...Sitten toinen on, no kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä haluaa tehdä valmistumisen jälkeen...NO ÄLÄ!!Ei tässä mitään ennustajia olla, miten olisi vaikka jos koittaisi elää hetkessä???Miksi pitäisi NYT tietää, ollaanko yhdessä 6kk päästä vai mitä ollaan???JA missä vaiheessa tämä muuttui suhteeksi!!!Miksei kukaan kertonut miulle, että olen suhteessa...Olisin alkanut pakata tavaroita ja muuttamaan!!!!!heh...
Sitten kun kannustat sinkkuuteen, sekään ei ole hyvä..."Ku siun kanssa on niin kivaa ja haluaisin nähä siuta, tuntuu oikeelle..." Sitten koitat itse sanoa, edelleenkin samaa, ettei viikon jälkeen voi olla suhteessa kenenkään kanssa! (oon ehkä vähän tyhmä mutta silleen mie olen käsittänyt tähän elämään mennessä) Sanot, etteikö voitas kattoo, mitä aika tuo tullessaan ja sopeutua sen tuomiin muutoksiin! Niin sekään ei ole hyvä!!!!
Olet ymmärtäväinen ja sanot, että annat aikaa ja sekään ei ole hyvä! "Nyt menee aika vaikeeksi!" Mitä helvettiä?????????Missä kohtaa jäin junasta pois???En ihan oikeen ymmärrä....
Sen ymmärrän, en ala päätäni enempää vaivaamaan tai aikaani tuhlaamaan, joka on muutenkin välillä kortilla! Nostan kädet pystyyn ja annan asian olla!
(Juttelin exän/kaverin kanssa, joka sanoi "anna palaa vaan", no hetken tuumasin ja ajattelin antaa palaa...No guess what, en annakkaan...Tai annan, joo, jatkan eteenpäin!)
lauantai 31. lokakuuta 2009
Äärettömän huono hetki olevinaan...
Toinen uneton yö alkamassa....Kello on jo vaikka mitä, eikä uni ole tulossa tai ehkä on mutta ei se siltä tunnu...Takan äärettömän huono päivä, pitkästä aikaa. Teholla, siellä meni hyvin, sain kaipaamaani vastuuta ohjaajaltani. Alkaa oikeasti tuntua siltä, että tuo on se minun juttu!
Muuten onkin päivä mennyt äärettömän hitaasti ja edes inssiopiskelijan piipahtaminen ei auttanut...Vaikka kuinka, toinen sanoi haluavansa nukuttaa minut, mikä on ajatuksena ihanaa..Ei vaan toinen taida tietää, ettei se ihan niin helposti käy. Tunnetusti en ole kovinkaan hyvä nukkumaan toisen vieressä, saatikka jos toinen vain nukuttaisi ja lähtisi sitten...Joten aika kului höpötellessä niitä näitä...(tänään en olisi jaksanut sitä ollenkaan)Siinä toinen sitten seisoi ovellani ja teki lähtöä, katsoi minua pitkään, totesi "en tiedä onko nuo enemmän ruskeat vai vihreät, nuo siun silmät"...Toisinaan ne on nappi ruskeat, joissa on vihreän vivahdetta ja toisinaan tumman vihreät,joissa on ruskeaa. (Mitä sitten?) Suukot vaihdettiin ja painoin oven kiinni ja suuntasin omiin ajatuksiin.
Tuntuu jotenkin epäselvältä tällä hetkellä. Toinen vaikuttaa kerrankin "kunnolliselta" ja minä olen ihan ihmeissäni. Hän sanoo haluavansa edetä rauhassa, mikä ei ole huono juttu ollenkaan. Olen itse vain tottunut toisenlaiseen tahtiin, ehkä on aika totutella kiireettömyyteen tietyissä asioissa? Eikös se sanonta mene, hiljaa hyvää tulee?
Noh, huomenna on kummipoikani siskon Halloween- juhlat. Eli kasa kiljuvia lapsia, pitämässä hauskaa...Taidan mennä sinne, koska viihdyn kuitenkin lasten parissa. Samalla voi sitten halia kummituspoikaa ja ihmetellä hänen kasvuaan! Sitä ennen on kuitenkin suoritettava virallinen anatomian kirjan avaus..
Muuten onkin päivä mennyt äärettömän hitaasti ja edes inssiopiskelijan piipahtaminen ei auttanut...Vaikka kuinka, toinen sanoi haluavansa nukuttaa minut, mikä on ajatuksena ihanaa..Ei vaan toinen taida tietää, ettei se ihan niin helposti käy. Tunnetusti en ole kovinkaan hyvä nukkumaan toisen vieressä, saatikka jos toinen vain nukuttaisi ja lähtisi sitten...Joten aika kului höpötellessä niitä näitä...(tänään en olisi jaksanut sitä ollenkaan)Siinä toinen sitten seisoi ovellani ja teki lähtöä, katsoi minua pitkään, totesi "en tiedä onko nuo enemmän ruskeat vai vihreät, nuo siun silmät"...Toisinaan ne on nappi ruskeat, joissa on vihreän vivahdetta ja toisinaan tumman vihreät,joissa on ruskeaa. (Mitä sitten?) Suukot vaihdettiin ja painoin oven kiinni ja suuntasin omiin ajatuksiin.
Tuntuu jotenkin epäselvältä tällä hetkellä. Toinen vaikuttaa kerrankin "kunnolliselta" ja minä olen ihan ihmeissäni. Hän sanoo haluavansa edetä rauhassa, mikä ei ole huono juttu ollenkaan. Olen itse vain tottunut toisenlaiseen tahtiin, ehkä on aika totutella kiireettömyyteen tietyissä asioissa? Eikös se sanonta mene, hiljaa hyvää tulee?
Noh, huomenna on kummipoikani siskon Halloween- juhlat. Eli kasa kiljuvia lapsia, pitämässä hauskaa...Taidan mennä sinne, koska viihdyn kuitenkin lasten parissa. Samalla voi sitten halia kummituspoikaa ja ihmetellä hänen kasvuaan! Sitä ennen on kuitenkin suoritettava virallinen anatomian kirjan avaus..
perjantai 30. lokakuuta 2009
Se aika kuusta...
Kirpakka pakkanen kylmetti nenää kun sen äsken tungin ulos hetkeksi. Viime yö oli jotain aivan kaameeta, pitkästä aikaa. Heräilin varmaan 4-5 kertaa miettimään opinnäytetyötä, harjoittelua, inssiopiskelijaa ym. kaikkea, mikä nyt voisi aiheuttaa olevinaan "sterssiä" juuri öiseen aikaan. Herätessäni aloin sitten stressaamaan huonoa yötäni, alkaa pelottaa hieman, ettei vaan ne uniongelmat ala jälleen. Ding,ding,ding, soi ääni päässäni...Se on varoittava ääni. Ei siis ollenkaan huono asia, että peruin viikonloppuni menot tältä erää ja ajattelin tuijottaa anatomian kirjaa koko viikonlopun. Jos sillä ja liikunnalla saisi sitten rytmit kohdilleen....? Ja liikunnan avulla purettua stressiä...Aamuisin, monta kuppia kahvia niin alkaa aivot ehkä toimimaan...
Juttelin eilen illalla puhelimessa ystiksen kanssa, joka oli ihan ihmeissään, siitä, miksi minä stressaan valmistumista! Tai ehkä enemmän valmistumisen mahdollista myöhästymistä kuukaudella?! Hän on kuitenkin käynyt tuota koulua 5- vuotta, eri linjaa tosin mutta kuitenkin. Joo, 5- vuotta, noh, ei heitä se koulu kiinnostakkaan...Sen hän on jo myöntänyt itsekkin, kuulemma tärkeintä on valmistua. Itse olen aina suorittanut kaiken ajallaan, kaikki koulut mitä olen käynyt, olen valmistunut suunniteltuna päivänä...Nyt se on sitten uhattuna...Kyse ei ole siitä, että haluaisin valmistua ryhmäni kanssa, en todellakaan!Siitä ryhmästä ei ole juuri mitään hyvää seurannut, yksi ystis ja pari hyvää kaveria, ei muuta! Lähinnä koen itseni epäonnistuneeksi, jos en valmistukkaan 18.12! Olen huono, minusta tulee huono hoitaja?!(skeidaa,tiedän, todellakin!)
Mutta olen kuitenkin lähtöisin perheestä, jossa on aina vaadittu hoitamaan asiat ajallaan ja täydellisesti....Vaikkei vanhemmat enää nykyään puutukkaan elämääni, ellen niin halua....Olisitte nähneet äitini ilmeen kun kerroin hänelle, että valmistuminen saattaa siirtyä tammikuun puolelle..."Mitä?Oletko tosissasi?Miten et ole saanut aikaiseksi tehdä sitä opparia kunnolla loppuun?Minä kun olen jo työkavereilleni kertonut!"Nuo kaikki asiat lävistivät varmaankin juuri sillä hetkellä hänen mielessään. Myös se, että, "minun tyttäreni on keskinkertainen!"...Hänen tytär on aina ollut keskinkertainen, ei koskaan kiitettävä, vaan keskiverto tallaaja ja silti se tuntuu tulevan joka kerta "yllätyksenä" kun hän sen suustani kuulee!
Osa minusta näin, puoliksi valvotun yön jälkeen, haluaisi kerrankin elämässä viivästyttää jotain asiaa(melkein täysikuu?)...Ihan vain pelkästään sen takia, etten ole koskaan sitä tehnyt. Tunnollisesti hoitanut asiat aina, jämptisti..Eikö nyt voisi vähän himmata? Olen siinä ja siinä, onko minulla paukkuja hoitaa koulua ajoissa. Tiedän kyllä, että pystytään jos halutaan, hoitamaan se oppari siihen kuntoon kuin pitää....Mutta kun en vaan jaksaisi!Se tietää, sitä, että seuraavasta 3 viikosta tulee suhteellisen kiireellistä...Noh, en tiedä, maanantain jälkeen ollaan taas viisaampia kun olen käynyt koululla...
Ja mitä äitiini tulee, hänen on ehkä joskus hyväksyttävä se, ettei hänen tyttärensä ole se täydellinen tytär...Vaikka hän sanoo hyväksyneensä sen..Mutta todella tiedän, hänen sortuvan työmaallaan, varsinkin, "meidän Noora kun se on kohta valmis sairaanhoitaja!""meidän Noora kun se oli viime kesän Helsingin suuressa maailmassa, hemodialyysi koulutusosastolla töissä!" Meidän Noora on tehnyt paljonkin asioita, muttei silti ole täydellinen ja on sanonut siitä, ettei tartte sitä Nooraa nostaa sinne jalustalle...Koska sieltä tippuu hyvinkin nopeasti! Ja nyt ystikseni sanoisi, "eikö se ole hyvä, että vanhempasi välittää ja äiti välittää kun haluaa puhua sinusta?!"....On joo, tiettyyn pisteeseen asti..Mutta kun sitä olet kuunnellut jo kohta neljännes vuosisadan, laulu alkaa olla kulunut ja lopussa...
Ja tiedän, hyvää äitini tarkoittaa, ei hän käytä "bostailu-ääntä" kun puhuu minusta...Mutta sitten ihmiset tulevat kaupassa vastaan(porukoiden kotipaikalla), "oi, sinä olet hänen tytär, oi kun ihana tavata...."Niin joo, totta olen hänen tytär, olen se joka on kiertänyt vielä enemmän kuin sisarensa. Olen myös se kenellä ei ole, poikaystävää tai lapsia vielä!Kiva tavata ja hymy!" Osaan käyttäytyä kuin mallioppilas, siinä olen täydellinen! hehe...
Tulipas taas kirjoitettua, vallan aamukahvini jäähtyi...Alettava toimimaan, iltavuoroon käy askeleeni... Mitähän tänään teholla?!
Juttelin eilen illalla puhelimessa ystiksen kanssa, joka oli ihan ihmeissään, siitä, miksi minä stressaan valmistumista! Tai ehkä enemmän valmistumisen mahdollista myöhästymistä kuukaudella?! Hän on kuitenkin käynyt tuota koulua 5- vuotta, eri linjaa tosin mutta kuitenkin. Joo, 5- vuotta, noh, ei heitä se koulu kiinnostakkaan...Sen hän on jo myöntänyt itsekkin, kuulemma tärkeintä on valmistua. Itse olen aina suorittanut kaiken ajallaan, kaikki koulut mitä olen käynyt, olen valmistunut suunniteltuna päivänä...Nyt se on sitten uhattuna...Kyse ei ole siitä, että haluaisin valmistua ryhmäni kanssa, en todellakaan!Siitä ryhmästä ei ole juuri mitään hyvää seurannut, yksi ystis ja pari hyvää kaveria, ei muuta! Lähinnä koen itseni epäonnistuneeksi, jos en valmistukkaan 18.12! Olen huono, minusta tulee huono hoitaja?!(skeidaa,tiedän, todellakin!)
Mutta olen kuitenkin lähtöisin perheestä, jossa on aina vaadittu hoitamaan asiat ajallaan ja täydellisesti....Vaikkei vanhemmat enää nykyään puutukkaan elämääni, ellen niin halua....Olisitte nähneet äitini ilmeen kun kerroin hänelle, että valmistuminen saattaa siirtyä tammikuun puolelle..."Mitä?Oletko tosissasi?Miten et ole saanut aikaiseksi tehdä sitä opparia kunnolla loppuun?Minä kun olen jo työkavereilleni kertonut!"Nuo kaikki asiat lävistivät varmaankin juuri sillä hetkellä hänen mielessään. Myös se, että, "minun tyttäreni on keskinkertainen!"...Hänen tytär on aina ollut keskinkertainen, ei koskaan kiitettävä, vaan keskiverto tallaaja ja silti se tuntuu tulevan joka kerta "yllätyksenä" kun hän sen suustani kuulee!
Osa minusta näin, puoliksi valvotun yön jälkeen, haluaisi kerrankin elämässä viivästyttää jotain asiaa(melkein täysikuu?)...Ihan vain pelkästään sen takia, etten ole koskaan sitä tehnyt. Tunnollisesti hoitanut asiat aina, jämptisti..Eikö nyt voisi vähän himmata? Olen siinä ja siinä, onko minulla paukkuja hoitaa koulua ajoissa. Tiedän kyllä, että pystytään jos halutaan, hoitamaan se oppari siihen kuntoon kuin pitää....Mutta kun en vaan jaksaisi!Se tietää, sitä, että seuraavasta 3 viikosta tulee suhteellisen kiireellistä...Noh, en tiedä, maanantain jälkeen ollaan taas viisaampia kun olen käynyt koululla...
Ja mitä äitiini tulee, hänen on ehkä joskus hyväksyttävä se, ettei hänen tyttärensä ole se täydellinen tytär...Vaikka hän sanoo hyväksyneensä sen..Mutta todella tiedän, hänen sortuvan työmaallaan, varsinkin, "meidän Noora kun se on kohta valmis sairaanhoitaja!""meidän Noora kun se oli viime kesän Helsingin suuressa maailmassa, hemodialyysi koulutusosastolla töissä!" Meidän Noora on tehnyt paljonkin asioita, muttei silti ole täydellinen ja on sanonut siitä, ettei tartte sitä Nooraa nostaa sinne jalustalle...Koska sieltä tippuu hyvinkin nopeasti! Ja nyt ystikseni sanoisi, "eikö se ole hyvä, että vanhempasi välittää ja äiti välittää kun haluaa puhua sinusta?!"....On joo, tiettyyn pisteeseen asti..Mutta kun sitä olet kuunnellut jo kohta neljännes vuosisadan, laulu alkaa olla kulunut ja lopussa...
Ja tiedän, hyvää äitini tarkoittaa, ei hän käytä "bostailu-ääntä" kun puhuu minusta...Mutta sitten ihmiset tulevat kaupassa vastaan(porukoiden kotipaikalla), "oi, sinä olet hänen tytär, oi kun ihana tavata...."Niin joo, totta olen hänen tytär, olen se joka on kiertänyt vielä enemmän kuin sisarensa. Olen myös se kenellä ei ole, poikaystävää tai lapsia vielä!Kiva tavata ja hymy!" Osaan käyttäytyä kuin mallioppilas, siinä olen täydellinen! hehe...
Tulipas taas kirjoitettua, vallan aamukahvini jäähtyi...Alettava toimimaan, iltavuoroon käy askeleeni... Mitähän tänään teholla?!
torstai 29. lokakuuta 2009
H1N1- rokotteen jälkeistä elämää...
Niin ne vaan sitten pisti piikin miun olkavarteen, poikkeuksellisesti oikeaan käteen...Opiskelijat kun rokotetaan myös, voi sitten hoidella muita...Olo oli ihan jees vielä tiistaina mutta eilen se sitten kääntyikin toiseen suuntaan, nousi kuume ja tuli lihaskipu...Oi voi, voiko olla toista niin huonoa sairastajaa kun mie? Luonne muuttui ihan täysin, kun jouduin lähtemään teholta pois ja menemään kotiin. "Jos mie nyt kuitenkin jäisin?" Sitä vaan ei osaa itse sairastaa kun muita hoitaa, kait se on jonkinlaista ammattisairautta? Toivon, että se kolisee kokemuksen myötä pois, keltanokkana kun yleensä ajattelee, ettei voi lähteä...
Voi vitsi kun oli kiva päivä jälleen tänään. Kävin moikkaamassa kummipoikaani, hänest on tult ihan "raju rakastaja"! Pusut mitä hänelt saa, ovat sekoitettuna puremiseen. Hihi...Sieltä sitten hyppäsin linja-autoon ja keskustan kohdilla jäin kyydistä. (vaikka kotiin oli vielä 7km matkaa) Jalat alta vievä inssiopiskelija heitti tekstarilla ja pyysi kyläilemään, hetken mietin jos en menisi mutta menin kuitenkin...Kivaa oli, opettelin pelaamaan Batman- peliä....? Siis mie, joka harvemmin kosken mihinkään pc-peliin tai mitään muutakaan siihen viittaavaa...Korjaus, "harvemmin", en koskaan aiemmin! Mutta kait se kuuluu miesten/poikien maailmaan? Hauskaa oli kuitenkin!
On vaan niin outoa, kun toinen on samanikäinen...Toisaalta poika mutta toisaalta mies? Olen vähän kahden vaiheilla, siitä mihin se sitten kääntyy...Ehkä se selviää ajan kanssa..Kun en osaa ajatella itseäni omanikäisen kanssa, vaikkakin se tuntuu hyvälle, tällä hetkellä ainakin! Ehkä hänkään ei osaa ajatella itseään lyhyet hiukset omaavan tytön kanssa...Se on käynyt selväksi, että pitkät hiukset olisi pop! hehe...Not gonna happen! Hiuksia voin kasvattaa mutta se lähtee ihan itsestäni! Pitkää tukkaa tuskin tulee vähään aikaa, ei meinaan hermo kestä kasvattaa mutta pidempi tukka voi tulla.(nykyistä pidempi)
Sen voin sanoa, että kerrankin, kerrankin, pitkään aikaan miulla on jotain suhteellisen hyvällä pohjalla. En tiedä tuleeko tästä mitään mutta haluan todellakin katsoa loppuun tämän jutun...
Ilmeisesti paineltava pehkuihin,jaksaa sitten toimia teholla huomenna jälleen!
Voi vitsi kun oli kiva päivä jälleen tänään. Kävin moikkaamassa kummipoikaani, hänest on tult ihan "raju rakastaja"! Pusut mitä hänelt saa, ovat sekoitettuna puremiseen. Hihi...Sieltä sitten hyppäsin linja-autoon ja keskustan kohdilla jäin kyydistä. (vaikka kotiin oli vielä 7km matkaa) Jalat alta vievä inssiopiskelija heitti tekstarilla ja pyysi kyläilemään, hetken mietin jos en menisi mutta menin kuitenkin...Kivaa oli, opettelin pelaamaan Batman- peliä....? Siis mie, joka harvemmin kosken mihinkään pc-peliin tai mitään muutakaan siihen viittaavaa...Korjaus, "harvemmin", en koskaan aiemmin! Mutta kait se kuuluu miesten/poikien maailmaan? Hauskaa oli kuitenkin!
On vaan niin outoa, kun toinen on samanikäinen...Toisaalta poika mutta toisaalta mies? Olen vähän kahden vaiheilla, siitä mihin se sitten kääntyy...Ehkä se selviää ajan kanssa..Kun en osaa ajatella itseäni omanikäisen kanssa, vaikkakin se tuntuu hyvälle, tällä hetkellä ainakin! Ehkä hänkään ei osaa ajatella itseään lyhyet hiukset omaavan tytön kanssa...Se on käynyt selväksi, että pitkät hiukset olisi pop! hehe...Not gonna happen! Hiuksia voin kasvattaa mutta se lähtee ihan itsestäni! Pitkää tukkaa tuskin tulee vähään aikaa, ei meinaan hermo kestä kasvattaa mutta pidempi tukka voi tulla.(nykyistä pidempi)
Sen voin sanoa, että kerrankin, kerrankin, pitkään aikaan miulla on jotain suhteellisen hyvällä pohjalla. En tiedä tuleeko tästä mitään mutta haluan todellakin katsoa loppuun tämän jutun...
Ilmeisesti paineltava pehkuihin,jaksaa sitten toimia teholla huomenna jälleen!
tiistai 27. lokakuuta 2009
Jos istuu pojan kanssa sohvalla ja toteaa "en mie osaa tätä, on niin pitkä aika kun viimeeksi"...Sitten toinen istuu vieressä ja katselee "neiti on aika söpö, ei meillä mitään kiirettä ole".....Kuinka ihanaa toi sitten on????Voin kertoa todella ihanaa!!!!!!!!!!Siinä vaiheessa, tuntuu kuin jalat olis lähtenyt alta ja maailma vaan pyörii ja pelkäät kupsahtavasi heti!!!
Eniten pelottaa, entä jos vaan annnan mennä ja heittäydyn 110% tähän juttuun? Entä jos sitten sattuu? Ja todennäköisesti tulee sattumaan. Ei miulla ole ollut mitään onnea viimeiseen pariin vuoteen, niin miksi nyt olis???
"Miks sie katot miuta?"
"Elä välitä miusta, kato vaan tuota sarjaa, mie katon siun hymykuoppia...."
Onko miulla hymykuopatkin? En todella muistanut, niiden olemassa oloa...Ei niitä kukaan ole pitkään aikaan huomannut!
Pessimisti ei pety!
Eniten pelottaa, entä jos vaan annnan mennä ja heittäydyn 110% tähän juttuun? Entä jos sitten sattuu? Ja todennäköisesti tulee sattumaan. Ei miulla ole ollut mitään onnea viimeiseen pariin vuoteen, niin miksi nyt olis???
"Miks sie katot miuta?"
"Elä välitä miusta, kato vaan tuota sarjaa, mie katon siun hymykuoppia...."
Onko miulla hymykuopatkin? En todella muistanut, niiden olemassa oloa...Ei niitä kukaan ole pitkään aikaan huomannut!
Pessimisti ei pety!
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tyhmät naiset vs. kunnon miehet....
Olen viime aikoina keskustellut paljon vastakkaista sukupuolta edustavien ihmisten kanssa....Keskusteluissa on tullut ilmi, ettei kaikki naiset oikein osaa ajatella. Tarkoitan nyt, että he eivät todellakaan käytä niitä aivojaan tai sitten tekeytyvät tyhmiksi...Mihin on "kunnon" naiset kadonneet? Vai tyytyvätkö miehet vain siihen, että kun näyttää hyvälle niin kaikki on hyvin?
Mikä ihme meitä naisia vaivaa kun enää ei käytetä omia aivoja? Olen ollut moneen otteeseen todella tyrmistynyt, siitä millaisia kommentteja naisten suusta on tullut!!Ei kaikkea tarvitse tietää mutta ei nyt ihan tyhmäksi tarvitse heittäytyä kuitenkaan. Ja se miten käyttäydytään, ohhoh! Kun kuuntelee, niin en yhtään ihmettele, että ne viimeisetkin "kunnon" miehet menettävät toivonsa, normaalin naisen löytämisessä.
Kaikkien näiden keskustelujen perusteella totean itse olevan ihan normaali nainen, vielä toistaiseksi ainakin??Minulta löytyy omat aivot, joita yleensä käytän. Joskus nekin jää narikkaan takin mukana mutta pääsääntöisesti käytän niitä...Pystyn ajattelemaan "maalaisjärkeä" käyttäen, pääosan ajasta. Enkä pukeudu ylipieniin vaatteisiin ja teeskentele olevani missi... Tapanani ei ole nalkuttaa, riitelen jos riitelen, osaan pyytää anteeksi...Tuntuu ettei, nykyajan naisilta löydy tällaisia ominaisuuksia..Olemmeko me "normaalit" tytöt jotenkin katoava luonnonvara?
Toivon, että miun lähipiirissäni olevat kunnon miehet löytävät itselleen sen naisen joka osaa myös ajatella ja käyttäytyä.Ja toivon itselleni, että saan vielä jonain päivänä itselleni miehen, joka oikeasti arvostaa minua sellaisena kun olen. =)
Mikä ihme meitä naisia vaivaa kun enää ei käytetä omia aivoja? Olen ollut moneen otteeseen todella tyrmistynyt, siitä millaisia kommentteja naisten suusta on tullut!!Ei kaikkea tarvitse tietää mutta ei nyt ihan tyhmäksi tarvitse heittäytyä kuitenkaan. Ja se miten käyttäydytään, ohhoh! Kun kuuntelee, niin en yhtään ihmettele, että ne viimeisetkin "kunnon" miehet menettävät toivonsa, normaalin naisen löytämisessä.
Kaikkien näiden keskustelujen perusteella totean itse olevan ihan normaali nainen, vielä toistaiseksi ainakin??Minulta löytyy omat aivot, joita yleensä käytän. Joskus nekin jää narikkaan takin mukana mutta pääsääntöisesti käytän niitä...Pystyn ajattelemaan "maalaisjärkeä" käyttäen, pääosan ajasta. Enkä pukeudu ylipieniin vaatteisiin ja teeskentele olevani missi... Tapanani ei ole nalkuttaa, riitelen jos riitelen, osaan pyytää anteeksi...Tuntuu ettei, nykyajan naisilta löydy tällaisia ominaisuuksia..Olemmeko me "normaalit" tytöt jotenkin katoava luonnonvara?
Toivon, että miun lähipiirissäni olevat kunnon miehet löytävät itselleen sen naisen joka osaa myös ajatella ja käyttäytyä.Ja toivon itselleni, että saan vielä jonain päivänä itselleni miehen, joka oikeasti arvostaa minua sellaisena kun olen. =)
torstai 22. lokakuuta 2009
Viikon höpötystä....
Vuorotyön positiivisia puolia tuli jälleen tänään esiin, sain ihan luvalla nukkua koko päivän. En muista milloin olisin saanut nukkua koko päivän, ilman mitään keskeytyksiä. Puolenpäivän aikaan heräsin vain syömään ja sen jälkeen jatkoin tuhinaa hyvällä omalla tunnolla.
Tosin viime yönä huomasin, etten ole pitkään pitkään aikaan tehnyt yötyötä ja kroppa ei ollut oikein sitoutunut siihen. Mutta ei se haittaa, se alkaa taas sopeutumaan. Tänään vielä yö ja sitten viikonlopun viettoon. Aah, ihanaa aloittaa viikonloppu jo perjantai aamuna, eikä vasta esim. klo. 22 illalla. Jotenkin tulee paljon pidempi viikonloppu. =) Otan repun mukaan ja painelen aamulla heti kauppaan kotimatkalla, niin saan tehtyä ostoksenikin viikonloppua varten. Sitten voi vaan olla vaikka koko loppupäivän.
Tanssijalkaa on kummasti alkanut vipattaa tässä kuluneella viikolla, kovasti tekisi mieleni lähteä vähän tanssimaan...Joku muukin paikka kaipaisi piristystä, ehkä sitä "piristystä" saisi tuolta baarista kun ei tunnu muuten heruvan. (harvinaista miehelle, pihtaa perkele...) Tulee tuo levoton mielentila jo uniinkin, eikä sitä voi estää millään, pitää hankkiutua siitä eroon!=) haha...
Sain muuten eilen vihdoin ja viimein tilattua keittiönverhon. Tuleehan se maksamaan mutta ei tarvinnut käydä itse kohdistamaan kuvioita ja pyytelemään ompelukonetta lainaksi ja ompelujälki on sitten ainakin ammattilaisen jälkeä. Vaikka tiedän, että osa ystävistäni osaa ommella todella hyvin mutta kuitenkin. 3 viikon päästä se on sitten valmis.
Tosin viime yönä huomasin, etten ole pitkään pitkään aikaan tehnyt yötyötä ja kroppa ei ollut oikein sitoutunut siihen. Mutta ei se haittaa, se alkaa taas sopeutumaan. Tänään vielä yö ja sitten viikonlopun viettoon. Aah, ihanaa aloittaa viikonloppu jo perjantai aamuna, eikä vasta esim. klo. 22 illalla. Jotenkin tulee paljon pidempi viikonloppu. =) Otan repun mukaan ja painelen aamulla heti kauppaan kotimatkalla, niin saan tehtyä ostoksenikin viikonloppua varten. Sitten voi vaan olla vaikka koko loppupäivän.
Tanssijalkaa on kummasti alkanut vipattaa tässä kuluneella viikolla, kovasti tekisi mieleni lähteä vähän tanssimaan...Joku muukin paikka kaipaisi piristystä, ehkä sitä "piristystä" saisi tuolta baarista kun ei tunnu muuten heruvan. (harvinaista miehelle, pihtaa perkele...) Tulee tuo levoton mielentila jo uniinkin, eikä sitä voi estää millään, pitää hankkiutua siitä eroon!=) haha...
Sain muuten eilen vihdoin ja viimein tilattua keittiönverhon. Tuleehan se maksamaan mutta ei tarvinnut käydä itse kohdistamaan kuvioita ja pyytelemään ompelukonetta lainaksi ja ompelujälki on sitten ainakin ammattilaisen jälkeä. Vaikka tiedän, että osa ystävistäni osaa ommella todella hyvin mutta kuitenkin. 3 viikon päästä se on sitten valmis.
maanantai 19. lokakuuta 2009
MM
Mahtava Maanantai!
Viikonlopun jäljiltä olo on kerrassaan loistava. Sain koottua itseeni vahvuutta ja olen ylpeä siitä, etten antanut kenenkään kävellä ylitseni. (niin kuin ennen) Kyse on nyt niistä "entisistä" ajoista, jolloin olen antanut toisen kohdella miuta ihan miten vaan. Tein lauantai-iltana päätöksen, joka pitää. Yksikään miespuoleinen ei enää kävele miun ylitse tai kohtele miuta kuin riepua. Se olen minä, joka päätän nyt!Minä, joka sanon tapaamisista ym. En nyt tyranniksi rupea mutta jos miun "pitää" tehdä myönnytyksiä, niin odotan toisen osapuolen tekevän niitä myös. Jos ei näy eikä kuulu niin antaa olla. En rupea perään soittelemaan, minulle voi soittaa jos siltä tuntuu!
Sain sanottua lauantaina, että haluan edelleen olla yksin!En ole ehtinyt kauaa olemaan yksin mutta jatkan samaa linjaa edelleen. Koska fakta on, että viihdyn yksin tällä hetkellä. Miulla ei ole mitään hätää, viihdyn kotonani ja saan itse päättää menoistani. Kerätä niitä palasia kasaan, kaikessa rauhassa. (palapeli on särkynyt niin monta kertaa) Peliä en pelaa, siihen en lähde mutta nyt mennään miun säännöillä! =)
Miun olo on vahva!Positiivinen!Olen tyytyväinen itseeni!
Viikonlopun jäljiltä olo on kerrassaan loistava. Sain koottua itseeni vahvuutta ja olen ylpeä siitä, etten antanut kenenkään kävellä ylitseni. (niin kuin ennen) Kyse on nyt niistä "entisistä" ajoista, jolloin olen antanut toisen kohdella miuta ihan miten vaan. Tein lauantai-iltana päätöksen, joka pitää. Yksikään miespuoleinen ei enää kävele miun ylitse tai kohtele miuta kuin riepua. Se olen minä, joka päätän nyt!Minä, joka sanon tapaamisista ym. En nyt tyranniksi rupea mutta jos miun "pitää" tehdä myönnytyksiä, niin odotan toisen osapuolen tekevän niitä myös. Jos ei näy eikä kuulu niin antaa olla. En rupea perään soittelemaan, minulle voi soittaa jos siltä tuntuu!
Sain sanottua lauantaina, että haluan edelleen olla yksin!En ole ehtinyt kauaa olemaan yksin mutta jatkan samaa linjaa edelleen. Koska fakta on, että viihdyn yksin tällä hetkellä. Miulla ei ole mitään hätää, viihdyn kotonani ja saan itse päättää menoistani. Kerätä niitä palasia kasaan, kaikessa rauhassa. (palapeli on särkynyt niin monta kertaa) Peliä en pelaa, siihen en lähde mutta nyt mennään miun säännöillä! =)
Miun olo on vahva!Positiivinen!Olen tyytyväinen itseeni!
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Parhautta!!!! XD
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
Popot on lankattu, mopo tankattu
Whoa! Mä päästän sen käsistä
Rohdot on valkattu ja olo varma kun
seison pelin päällä, en jänistä
Jos et tienny, niin nyt tuut kuulemaan (oho)
Sanot et tää on nähty, sä luulet vaan
mä pistän tuulemaan, kerta toisensa jälkeen uudestaan
Aina suurempaa
Hommat rullaa ku Tour de France
Big Dog style, kuinkas muutenkaan
Mä oon kaikkialla, sä et oo koskaan missään
Sitä mitä mul et voi ostaa mistään
Se on synnynnäistä, Hemeltä perittyy
Täst on paha enää enempää kehittyy
Tuu tsekkaa, kuinka meillä tehään
En tunne teistä ketään, mut kuka sä oot?
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
Ne väittää, ettei räpil elä, eikä onnee raha tee
Mut mä unohdan sen ja aina korkeemmalla meen
Skeptikotkaan ei voi kun todeta vaan damn!
Kun vaihtelen kaistaa mun kolmesataa ceel
Vaihdan vaihdetta suurempaan, nyt aihetta tuulettaa
Teen leijumisesta taidetta uudestaan
Keulin tääl nii ku bmx pyörä
ja leijun joka päivä pilvissä ku lentäjät työssään
Kun mä tuun taloon saan jengin laulamaan
Sulle ei jostain syystä lämpeis saunakaan
Ne tuntee mut ilmojen herrana
Voin tarpeen tullen hoitaa vaik siskokset kerralla
Oon niin leija ja teitä edellä
Asenteel: jos teillä jotain, niin meillä enemmän (meillä enemmän!)
Jee, sä voit itkee it’s all right
Mut kaikki mitä teen on ”Big Dog Style”
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
En tarvi punasia mattoja (ei, ei!)
en tuhansia akkoja (ei, ei!)
Mulle riittää, että mä saan omaa kuvaani vaan katsoa (jeje!)
Vaihdan vaihdetta suurempaan (woo)
Nyt on aihetta tuulettaa (jee!)
Mä teen leijumisesta taidetta uudestaan
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani (eksä tiedä, eksä tiedä?)
Ky-kyl mä tiedän sut
Ky-ky-kyl mä tiedän sut
Sä oot niin täynnä itseäs
-Cheek: Eksä tiedä kuka mä luulen olevani-
perjantai 16. lokakuuta 2009
Pienen pieni ongelma...
Miulla on sellainen pieni,pienen pieni ongelma. Mie työnnän ihmisen pois kun hän koittaa tulla lähelle ja haluan hänet sitten kun hän on kaukana. Suutun siitä, kun en ole saanut aikaiseksi sanottua asioita ja koitan olla kannustava, vaikka en oikeen osaa!Tahtoisin hänet nyt tänne kun miulla on sellainen olo!No sitten kun hän on täällä ollut, (aiemmin viikolla) kovasti on alkanut ärsyttämään, läsnäolo. "Haluan olla kotonani,kuin kotonani!""Älä sotke tätä järjestystä!" "Sitä vain tekisi mieli hokea koko ajan: Mitä ihmettä sie soitat miulle?Ei miulle kannata soittaa, oon vaan tällainen tyttö!Huomenna kun heräät ni toivoisit olevasi poissa!"
Varmaan suurin näistä pienen pienistä ongelmista on se, etten luota itseeni sitäkään vähää, mitä ennen! Tämä taas johtaa siihen, etten voi luottaa sitäkään vähää toiseen ihmiseen. Vaikka toinen soittaa, mikä oli sinäällään yllätys mutta toisaalta ei ollut, koska jos on viettänyt aikaa toisen ihmisen kanssa, niin kai sitä nyt soittaa?! Itse taas vedän jonkin sortin haarniskaa päälleni, ettei tartteisi taas kärsiä?!Loogista?!Ei!Nainen?Joo!
Tahtoisin jo nyt heti alkuun kertoa, miksi olen yksin, miksi viihdyn kotonani yksin!Tiedänkö itsekkään, no joo...
Viime kesä ja menneet pari vuotta, en ole ollut yksin. Vielä on haavoja pidemmältäkin aikaväliltä, jotka eivät ole parantuneet täysin. Ne muistuttavat tasaiseen tahtiin läsnäolostaan. Niin ja sitten ne tuoreemmat haavat, jotka ei ole kauhean syviä mutta vielä rupisia kuitenkin.
En uskalla luottaa edes huomiseen, että puhelin soisi tms. Haluaisin, ihan oikeasti haluaisin luottaa huomiseen mutta ei miulla ole mitään syytä siihen. Kuitenkin maailmassa on monia naaraspetoja, jotka saalistaa...hehe..En tiedä, en todella tiedä!Taidan olla hieman sekaisin taas vaihteeksi. Kaikki on vaan käynyt niin nopeesti, etten ole ehtinyt ihan pysyä kärryillä. Ja nyt sitten pitäisikin "luottaa" toiseen?WTF?
On kait parempi vain kertoa, että mene ja tule niin kuin lystäät mie menen yksin eteenpäin?!Ääh, taidan olla vähän väsynyt...Huomenna vielä harjoittelupäivä ja sitten kauan odotettu vapaa...Haluisin kertoa näistä tuntemuksista yhdelle ystävälleni, se ei ole kuitenkaan mahdollista!Ehkä joskus sitten...
Varmaan suurin näistä pienen pienistä ongelmista on se, etten luota itseeni sitäkään vähää, mitä ennen! Tämä taas johtaa siihen, etten voi luottaa sitäkään vähää toiseen ihmiseen. Vaikka toinen soittaa, mikä oli sinäällään yllätys mutta toisaalta ei ollut, koska jos on viettänyt aikaa toisen ihmisen kanssa, niin kai sitä nyt soittaa?! Itse taas vedän jonkin sortin haarniskaa päälleni, ettei tartteisi taas kärsiä?!Loogista?!Ei!Nainen?Joo!
Tahtoisin jo nyt heti alkuun kertoa, miksi olen yksin, miksi viihdyn kotonani yksin!Tiedänkö itsekkään, no joo...
Viime kesä ja menneet pari vuotta, en ole ollut yksin. Vielä on haavoja pidemmältäkin aikaväliltä, jotka eivät ole parantuneet täysin. Ne muistuttavat tasaiseen tahtiin läsnäolostaan. Niin ja sitten ne tuoreemmat haavat, jotka ei ole kauhean syviä mutta vielä rupisia kuitenkin.
En uskalla luottaa edes huomiseen, että puhelin soisi tms. Haluaisin, ihan oikeasti haluaisin luottaa huomiseen mutta ei miulla ole mitään syytä siihen. Kuitenkin maailmassa on monia naaraspetoja, jotka saalistaa...hehe..En tiedä, en todella tiedä!Taidan olla hieman sekaisin taas vaihteeksi. Kaikki on vaan käynyt niin nopeesti, etten ole ehtinyt ihan pysyä kärryillä. Ja nyt sitten pitäisikin "luottaa" toiseen?WTF?
On kait parempi vain kertoa, että mene ja tule niin kuin lystäät mie menen yksin eteenpäin?!Ääh, taidan olla vähän väsynyt...Huomenna vielä harjoittelupäivä ja sitten kauan odotettu vapaa...Haluisin kertoa näistä tuntemuksista yhdelle ystävälleni, se ei ole kuitenkaan mahdollista!Ehkä joskus sitten...
torstai 15. lokakuuta 2009
Vuorotyön etuja
Jotkut kyselevät paljon, miksen vuorotyöläisen hoida asioita aamupäivällä kun olen menossa iltavuoroon tai ennen yövuoroa. Aamut antaa paljon minulle, saan nukkua "pitkään" ja touhuta askareita kaikessa rauhassa. Varsinkin se, että saan "omaa aikaa" on todellä tärkeä. Suurin osa ystävistäni käy päivätöissä(8-16), joten yleensä minun aamuvuoron jälkeen tapaan heitä ja hoidan muut "virka-asiat" ja päivä onkin täynnä. Illalla raahaan itseni sitten kotiin ja jatkan keskeneräisten asioiden hoitamiset. Mutta iltavuoroon mentäessä, kukaan ei "häiritse" minua. (vielä kun ei ole niitä lapsia, ehkä he eivät sitten häiritse kun toivonmukaan heitä joskus saan) Nyt kuitenkin saan nauttia itsestäni, toivon tämän jatkuvan.
Tämäkin viikko on ollut jo niin kiireinen, etten ole "omaa aikaa" saanutkaan. Joten tämä aamu on ollut yksi parhaimmista. Olen saanut tehdä omat aamurutiinini ja puhua puhelimessa muutamien ystisten kanssa mutta olen saanut olla yksin!!Eikä ole ollut kiire mihinkään, ei ole tarvinnut aikatauluttaa tätä aamua, ainut jonka aikataulutan on töihin meno.
Tälle viikolle on outoja tilanteita riittänyt todella paljon, joista on puhennut hieman ahdistustakin. Ne oudot tilanteet ovat olleet hyviä(kait) mutta miun pää ei tunnu kerkeävän mukaan aina. Kovasti odotan lauantaina alkavaa viikonloppua. (poikkeuksellisesti alkaa lauantaina) Toivottavasti saisin hieman mietiskellä ja nauttia itsestäni, ei tietysti koko aikaa mutta edes vähäsen. "Röhnöttää sohvalla ja kaivaa nenää!" Nähdä kummipoikaani? (viime kerrasta on ainakin jo monta päivää) Hän on vaan niin ihana raksupoksu!=)
Tämäkin viikko on ollut jo niin kiireinen, etten ole "omaa aikaa" saanutkaan. Joten tämä aamu on ollut yksi parhaimmista. Olen saanut tehdä omat aamurutiinini ja puhua puhelimessa muutamien ystisten kanssa mutta olen saanut olla yksin!!Eikä ole ollut kiire mihinkään, ei ole tarvinnut aikatauluttaa tätä aamua, ainut jonka aikataulutan on töihin meno.
Tälle viikolle on outoja tilanteita riittänyt todella paljon, joista on puhennut hieman ahdistustakin. Ne oudot tilanteet ovat olleet hyviä(kait) mutta miun pää ei tunnu kerkeävän mukaan aina. Kovasti odotan lauantaina alkavaa viikonloppua. (poikkeuksellisesti alkaa lauantaina) Toivottavasti saisin hieman mietiskellä ja nauttia itsestäni, ei tietysti koko aikaa mutta edes vähäsen. "Röhnöttää sohvalla ja kaivaa nenää!" Nähdä kummipoikaani? (viime kerrasta on ainakin jo monta päivää) Hän on vaan niin ihana raksupoksu!=)
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Univelka alkaa tuntumaan....
"Minussa on ongelma
Jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
Korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijät unohti otsaan kirjoittaa
Ravistettava ennen käyttöä"
Jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
Korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijät unohti otsaan kirjoittaa
Ravistettava ennen käyttöä"
maanantai 12. lokakuuta 2009
-Stella: Silmäripset-
Silmäripseni nää valuvat taas nesteenä paidalleni
ja mä en enää osaa ees kotiin
tässä kirotaan vaan, että mitä saatanaa on tullut tehtyä
kun en enää osaa ees kotiin
mikään tunnu ei miltään, onko hävitty peli tää?
miten sä mua kestätkään
vaikka mä oon vetänyt pään täyteen humalaa
silti sinä haluat tulla mun luo
oon hokenut vaan tää lapsi SEKOAA
vaikka mä oon vetänyt pään täyteen humalaa
silti sinä haluat tulla mun luo
sä haluut tulla mun
syliini
lähteä vaan matkaani
vaikkei enää palattais kotiin
ootko niin varma, paikat vierekkäiset taivaasta
korvais nekin hetket, jos ei enää palattais kotiin
ja mä en enää osaa ees kotiin
tässä kirotaan vaan, että mitä saatanaa on tullut tehtyä
kun en enää osaa ees kotiin
mikään tunnu ei miltään, onko hävitty peli tää?
miten sä mua kestätkään
vaikka mä oon vetänyt pään täyteen humalaa
silti sinä haluat tulla mun luo
oon hokenut vaan tää lapsi SEKOAA
vaikka mä oon vetänyt pään täyteen humalaa
silti sinä haluat tulla mun luo
sä haluut tulla mun
syliini
lähteä vaan matkaani
vaikkei enää palattais kotiin
ootko niin varma, paikat vierekkäiset taivaasta
korvais nekin hetket, jos ei enää palattais kotiin
lauantai 10. lokakuuta 2009
Syksyinen aamu, paras hetki päivässä. Aamulenkki, pieni hiki ja luonto! Voiko paremmin päivä enää alkaa? Sain nollattua ajatuksia ja ihailla tuota järveä ja luontoa. Miten se luonto onkin niin kaunis syksyisin? Varjossa pakkasta ja auringonpaisteessa lämmintä, parvi lintuja teki muuttoaan etelään ja muutama laiva ohitti minut. Heilutin laivoille, olin kuin pieni tytön tylleröinen. Naureskelin itsekkin, katsoivat miuta varmaan "mikä sekopää tuolla heiluttaa?" mutta oli vain pakko tervehtiä.
"Sillä päivä, se on kaunis"
"Sillä päivä, se on kaunis"
perjantai 9. lokakuuta 2009
Carpenters:Close To You
Why do birds suddenly appear
Every time you are near?
Just like me, they long to be
Close to you.
Why do stars fall down from the sky
Every time you walk by?
Just like me, they long to be
Close to you.
On the day that you were born
The angels got together
And decided to create a dream come true
So they sprinkled moon dust in your hair of gold
And starlight in your eyes of blue.
That is why all the girls in town
Follow you all around.
Just like me, they long to be
Close to you.
On the day that you were born
The angels got together
And decided to create a dream come true
So they sprinkled moon dust in your hair of gold
And starlight in your eyes of blue.
That is why all the girls in town
Follow you all around.
Just like me, they long to be
Close to you.
Just like me (Just like me)
They long to be
Close to you.
Jälleen yksi viikko on päätöksessä, aika on mennyt todella nopeasti. "Työarki" on todella alkanut, vaikka en varsinaista palkkaa vielä saakkaan. Olen ollut todella tyytyväinen näihin kahteen ensimmäiseen viikkoon. Työporukka vaikuttaa todella mainiolle, tunnen oloni hyväksi. Kertaakaan ei ole ollut "pakko" mennä töihin, itse työ on kyllä suhteellisen rankkaa. Yhden potilaan hoitamiseen saa kulutettua 8 tuntia todella helposti, sitä ei voi uskoakkaan miten aika menee välillä niin nopeasti. Varsinaiseen vuorotyöhön totuttelu on tosin vielä kesken. En muistanutkaan kuinka väsyttävää se on, lähinnä ilta-aamu vaihdot. Uskoisin kuitenkin, että opin taas vuororytmiin.(bussikortti on hommattu)
Tänään on ollut muutenkin kiva päivä jälleen, varsinkin tämä ilta. Olen jälleen levittänyt kotini täyteen kynttilöitä ja iltatee hautuu parhaillaan.(Ihaa- muki on jälleen tullut käyttöön) Miten kotini onkin näin nätti?=) Viime viikonloppuna ostettu Mehikasvi ja äidin juurruttama Viikuna tuovat oman "loisteensa" kotiini. Muutamia pikkujuttuja vielä ja sitten on kaikki järjestetty. (peili, keittiön verhot, saunasetti ja ulkolyhty, muuta ei nyt juuri tule mieleen) Naapurikin esittäytyi tällä viikolla, vaikutti mukavalle. Muutenkin talo tuntuu rauhalliselle, noh odotetaan niitä miun tupareita sitten vain....(häätöä odotellessa)
Huomenna pitäisi ajella vanhempien luo, tosin teen vain päivänreissun ja he eivät edes ole kotona. Samalla kuitenkin menen kyläilemään kaverilleni, hänellä kun on pieni trinsessa. Muutama muukin kyläilypaikka olisi tiedossa mutta en taida tällä kertaa sen enempää kyläillä....? Tai mistäs sitä tietää, voi olla tai sitten ei. Pääasia on, että saan mennä oman aikataulun mukaan ja ajella ihanalla Nissanilla...Hihi, kiitos ihanuudelle sen lainasta...=)
Nyt koti-illan pariin..
Tänään on ollut muutenkin kiva päivä jälleen, varsinkin tämä ilta. Olen jälleen levittänyt kotini täyteen kynttilöitä ja iltatee hautuu parhaillaan.(Ihaa- muki on jälleen tullut käyttöön) Miten kotini onkin näin nätti?=) Viime viikonloppuna ostettu Mehikasvi ja äidin juurruttama Viikuna tuovat oman "loisteensa" kotiini. Muutamia pikkujuttuja vielä ja sitten on kaikki järjestetty. (peili, keittiön verhot, saunasetti ja ulkolyhty, muuta ei nyt juuri tule mieleen) Naapurikin esittäytyi tällä viikolla, vaikutti mukavalle. Muutenkin talo tuntuu rauhalliselle, noh odotetaan niitä miun tupareita sitten vain....(häätöä odotellessa)
Huomenna pitäisi ajella vanhempien luo, tosin teen vain päivänreissun ja he eivät edes ole kotona. Samalla kuitenkin menen kyläilemään kaverilleni, hänellä kun on pieni trinsessa. Muutama muukin kyläilypaikka olisi tiedossa mutta en taida tällä kertaa sen enempää kyläillä....? Tai mistäs sitä tietää, voi olla tai sitten ei. Pääasia on, että saan mennä oman aikataulun mukaan ja ajella ihanalla Nissanilla...Hihi, kiitos ihanuudelle sen lainasta...=)
Nyt koti-illan pariin..
maanantai 5. lokakuuta 2009
Sekavaa tekstiä käyttäytymisestä surun, pahan olon hetkellä...?
Viime viikkojen aikana on ollut paljon puhetta ihmisten käyttäytymisestä. Lähinnä siitä, miten oma huonopäivä vaikuttaa muihin ihmisiin. Totuus on, kyllähän se vaikuttaa mutta itse voi säädellä sen kuinka paljon se vaikuttaa.
Itse olen ainakin huomannut, että kiroan kuin pieni turkkilainen ystävilleni kun on huono päivä tai joku asia ei mene mieleni mukaan. Yleensä tämän jälkeen kuitenkin tajuan myös sen, että minussa on myös vikaa, eikä esim. pankissa, Kelassa tms. missä asiat eivät mene mieleni mukaan.
Jos minulla on sitten jotain suurempaa murhetta, mikä painaa mieltäni, puran myös sen luonnollisesti ystäviini. Sitä on tullut monet kerrat itkettyä, niin paljon ettei siitä tunnu tulevan loppua. On ollut läheisten kuolemia, suhteiden päättymisiä, huonoja suhteita ym. Toisinaan pienemmästä murheesta suurempaan murheeseen, mutta kaikki ollut kuitenkin surua ja murhetta. Jokainen meistä käsittelee omalla tavallaan surun ja murheen, toiset sietävät sitä paremmin kuin toiset.
Toiset jäävät ns. rypemään suruun pitemmäksi aikaan ja menettävät kokonaan toimintakykynsä ja käyttäytymistaitonsa. Varmasti on hankalampaa käyttäytyä toisia kohtaan "nätisti" kun itsellään on paha olla mutta mielestäni ei voi kuitenkaan käyttäytyä ihan miten sattuu, vaikka olisikin kuinka paha olla! Tottakai, ehkä ne pienimmätkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään, jos vaikka ystävä reagoi toisella tapaa kun itse olisi ajatellut. Siinä kohtaa, jos tuntuu siltä, että ystävä ei reagoi "oikein", voi toki sanoa "mitä ihmettä?" tai antaa asian olla, jättää ystävä omaan arvoonsa. Onko hän mahdollisesti ystävä, jos hän ei pysty edes yrittää ymmärtää?
Kuitenkin, jos päättää olla kertomatta ystävälleen suruaan tms. huonon olon syytä, ei voi myöskään käyttäytyä ihan miten sattuu ja olettaa, että ystävä ymmärtäisi käyttäytymisen syyn. Tai no siis, tarkoitan sitä, ettei toista voi aina lukea kuin avointa kirjaa, varsinkaan jos ei näe päivittäin toista. Eikä sitä aina voi olettaakkaan. Ystävän syyttely ei kuitenkaan paranna omaa oloa tai se että, suututaan ihan mistä tahansa. (pienestäkin syystä)
En tiedä onko tässä tekstissä nyt mitään järkeä...?(ei) Kai koitan vain sanoa sitä, että meidän kaikkien pitäisi yrittää muistaa vanha sanalasku "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Myös se, ettei aina voi yksipuoleisesti syyttää toista, vaan täytyy katsoa myös sinne omaan napaan, usein sielläkin on jotain syytä. Ja itse olen halunnut ystäväni tuekseni "hädän hetkillä" ja olen arvostanut heitä, enkä suinkaan työntänyt pois. Olen myös huomannut, ettei kaikki käytös ole hyväksyttävää sen takia, että olen nyt surullinen. Uskokaa pois, olen kokeillut sitä. Sillä verukkeella ei voi selittää käytöstä, ainakaan kovinkaan pitkään!
Itse olen ainakin huomannut, että kiroan kuin pieni turkkilainen ystävilleni kun on huono päivä tai joku asia ei mene mieleni mukaan. Yleensä tämän jälkeen kuitenkin tajuan myös sen, että minussa on myös vikaa, eikä esim. pankissa, Kelassa tms. missä asiat eivät mene mieleni mukaan.
Jos minulla on sitten jotain suurempaa murhetta, mikä painaa mieltäni, puran myös sen luonnollisesti ystäviini. Sitä on tullut monet kerrat itkettyä, niin paljon ettei siitä tunnu tulevan loppua. On ollut läheisten kuolemia, suhteiden päättymisiä, huonoja suhteita ym. Toisinaan pienemmästä murheesta suurempaan murheeseen, mutta kaikki ollut kuitenkin surua ja murhetta. Jokainen meistä käsittelee omalla tavallaan surun ja murheen, toiset sietävät sitä paremmin kuin toiset.
Toiset jäävät ns. rypemään suruun pitemmäksi aikaan ja menettävät kokonaan toimintakykynsä ja käyttäytymistaitonsa. Varmasti on hankalampaa käyttäytyä toisia kohtaan "nätisti" kun itsellään on paha olla mutta mielestäni ei voi kuitenkaan käyttäytyä ihan miten sattuu, vaikka olisikin kuinka paha olla! Tottakai, ehkä ne pienimmätkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään, jos vaikka ystävä reagoi toisella tapaa kun itse olisi ajatellut. Siinä kohtaa, jos tuntuu siltä, että ystävä ei reagoi "oikein", voi toki sanoa "mitä ihmettä?" tai antaa asian olla, jättää ystävä omaan arvoonsa. Onko hän mahdollisesti ystävä, jos hän ei pysty edes yrittää ymmärtää?
Kuitenkin, jos päättää olla kertomatta ystävälleen suruaan tms. huonon olon syytä, ei voi myöskään käyttäytyä ihan miten sattuu ja olettaa, että ystävä ymmärtäisi käyttäytymisen syyn. Tai no siis, tarkoitan sitä, ettei toista voi aina lukea kuin avointa kirjaa, varsinkaan jos ei näe päivittäin toista. Eikä sitä aina voi olettaakkaan. Ystävän syyttely ei kuitenkaan paranna omaa oloa tai se että, suututaan ihan mistä tahansa. (pienestäkin syystä)
En tiedä onko tässä tekstissä nyt mitään järkeä...?(ei) Kai koitan vain sanoa sitä, että meidän kaikkien pitäisi yrittää muistaa vanha sanalasku "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Myös se, ettei aina voi yksipuoleisesti syyttää toista, vaan täytyy katsoa myös sinne omaan napaan, usein sielläkin on jotain syytä. Ja itse olen halunnut ystäväni tuekseni "hädän hetkillä" ja olen arvostanut heitä, enkä suinkaan työntänyt pois. Olen myös huomannut, ettei kaikki käytös ole hyväksyttävää sen takia, että olen nyt surullinen. Uskokaa pois, olen kokeillut sitä. Sillä verukkeella ei voi selittää käytöstä, ainakaan kovinkaan pitkään!
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
<3
Harjottelun ensimmäinen viikko takana, olen tyytyväinen itseeni ja kuluneeseen viikkoon. Huomenna alkaa jälleen uusi viikko, uusine haasteineen. Kuluneella viikolla, aloitin myös lätkäkauteni ja hauskaa oli. Olimme kaverini kanssa melkein ainoat Jokeri- fanit. Joten saatoimme, ehkä hieman herättää huomiota Kisapuiston hallissa..haha...Ei varmaan vieressä istuneet miehet uskoneet, että kahdesta naispuoleisesta kannattajasta lähtisi niin paljon ääntä!! Välillä kyllä hävettiin molemmat kun tajuttiin, kuinka paljon huudettiin...
Pelissä tuli vastaan myös muutamia vanhoja tuttuja, joihin suhtautuminen on hieman hankalaa. Johtuu siis sellaisista tapahtumista, mitä on lähiaikoina käynyt. Kovasti yritin paeta kohtaamista mutta eihän se nyt mitenkään voi onnistua. Joten iloisesti tervehdin ja "pakenin" paikalta äkkiä. Ei kait siinä muuten mitään mutta minulle tuli sellainen tyhmä olo. Vähän sellainen, "pelle", koska uskon heidän tienneen jo ennen minua asioista. Vaikka en usko, heidän ajattelevan minua mitenkään ihmeellisesti mutta on se kuitenkin aina hankalaa. Siksi yleensä välttelen viimeiseen asti tuollaisia tilanteita.
Ah, tänään tulee jälleen vieraita. Vanhemmat ja sisko miehensä kanssa tulevat kyläilemään. Joten olen siis touhuillut jo aamusta alkaen, jotta tämä asunto näyttäisi edes vähän siistimmälle. (hehe...)
Olen myös samalla nauttinut sadepäivästä, parasta oli herätä sateeseen ja katsoa ulos, todeta syksyn ihanuutta! Samalla mietin, kuinka kivaa on olla lähellä läheisiä. Kuinka mukavaa oli kun kummipoitsu ja hänen ihana äitinsä tulivat eilen kyläilemään. Olen vaan niin rakastunut siihen pieneen mieheen, en tiedä mitään parempaa kuin se, että hän istuu sylissä ja touhuaa. Kävelee ympäri asuntoa ja touhuilee menemään! Saan paljon enemmän olla hänen lähellä! <3>
Pelissä tuli vastaan myös muutamia vanhoja tuttuja, joihin suhtautuminen on hieman hankalaa. Johtuu siis sellaisista tapahtumista, mitä on lähiaikoina käynyt. Kovasti yritin paeta kohtaamista mutta eihän se nyt mitenkään voi onnistua. Joten iloisesti tervehdin ja "pakenin" paikalta äkkiä. Ei kait siinä muuten mitään mutta minulle tuli sellainen tyhmä olo. Vähän sellainen, "pelle", koska uskon heidän tienneen jo ennen minua asioista. Vaikka en usko, heidän ajattelevan minua mitenkään ihmeellisesti mutta on se kuitenkin aina hankalaa. Siksi yleensä välttelen viimeiseen asti tuollaisia tilanteita.
Ah, tänään tulee jälleen vieraita. Vanhemmat ja sisko miehensä kanssa tulevat kyläilemään. Joten olen siis touhuillut jo aamusta alkaen, jotta tämä asunto näyttäisi edes vähän siistimmälle. (hehe...)
Olen myös samalla nauttinut sadepäivästä, parasta oli herätä sateeseen ja katsoa ulos, todeta syksyn ihanuutta! Samalla mietin, kuinka kivaa on olla lähellä läheisiä. Kuinka mukavaa oli kun kummipoitsu ja hänen ihana äitinsä tulivat eilen kyläilemään. Olen vaan niin rakastunut siihen pieneen mieheen, en tiedä mitään parempaa kuin se, että hän istuu sylissä ja touhuaa. Kävelee ympäri asuntoa ja touhuilee menemään! Saan paljon enemmän olla hänen lähellä! <3>
Tilaa:
Kommentit (Atom)