Niin se syksy vain otti ja tuli, ensimmäinen syksyn kuukausi on jo eletty ja muutama jäljellä!Aamulla polkiessani harjoitteluun, oli Kanavasilta jo huurteessa. Ilmeisesti oli ollut jokseenkin kylmä yö. Olisiko kenties aika hommata ulkotilan lämpömittari? Ei tarvitsisi sitten aina arvailla, kuinka lämmin ulkona on...No piristyypähän aika lailla kun tunkee nokkansa ulos, ilman tietoa...Positiivista?

Miut on vallannut vallan positiivinen ja tasapainoinen olo, sitä en oikeestaan ole kokenut pitkään aikaan!Siis, joo, päivittäin koen niitä kiukkupuuskia kun asiat eivät mene haluamallani tavalla mutta sehän on ihan normaalia. Muuten, viihdyn kyllä yksin ja olen tyytyväinen kun ei ole mitään "velvotteita". Saan keskittyä niihin aisoihin ihan 100% , mistä tykkään ja nauttia hiljaisesta asunnostani ja itsestäni!

On toki hetkiä, jolloin kaipaisin, "joku jolle soittaa" mutta ne menevät äkkiä ohi. Päivä jatkaa normaalia kulkuaan eteenpäin, enkä tuhlaa ajatusta enää siihen!Jos joku käsittää nyt, että puhun jostain tietystä ihmisestä. Ei vaan, yleisesti ottaen. Puhun siitä tavasta, jonka olen saanut kehitettyä itselleni viimeisen parin vuoden aikana.

Nyt on aika kuitenkin käydä latautumaan, uuteen harjoittelupäivään ja huomiseen matsiin!On jälleen aika avata, pitkään katkolla ollut jääkiekkokausi(minulle)! Sitä odottaen!:)

Oli aika vaihtaa blogi hieman syksyisempään kuosiin...Tänään oli kunnollinen syksyinen päivä, varsinkin nyt illasta kun poljin harjoittelusta kotiin. Ilma oli jo kirkas ja napakka, aamun sateiden jälkeen yö selkenee...

Harjoittelu ponkastiin sitten vauhdilla käyntiin, olisihan se ollut jo jotenkin outoa jos ei teholla ensimmäisenä päivänä olisi tapahtunut mitään? Ei se mitään, haastetta löytyy koko 10 viikoksi ja sitähän tässä lähdettiin hakemaan. Se on se, mistä tykkään tässä työssä. Yksikään päivä ei varmasti ole samanlainen. Tänään ainakin tuntui siltä, että olen valinnut harjoittelupaikkani oikein, tuntui siltä, että ehdin kyllä näkemään ja tykästymään lisää tuohon työhön! I love it! Voihan se olla, että kun aikaa menee eteenpäin niin mieli muuttuu.

Mutta ensimmäisen päivän kokemuksella, miksei tuo työ olisi sellaista mitä en voisi tehdä? Rankkaa?Kyllä, sekä henkisesti että fyysisesti. Palkitsevaa? Kyllä, tiimityöskentely antaa paljon!Hektistä ja samalla rauhallista? Kyllä, tilanteet vaihtuvat parissa tunnissa!Se mitä haen? Tällä hetkellä ehdottomasti!

"uutta ja ihmeellistä"

Käytiin eilen parin kaverin kanssa sunnuntaiajalemassa ympäri tätä kaupunkia ja vähän naapurikaupungillakin...Tää kaupunki on muuttunut kolmessa vuodessa tosi paljon, ei voi kuvitellakkaan!Sain itse toimia kuljettajana, joten ajelin seillaisiin paikkoihin, missä ei normaalisti tule niinkään ajeltua. Melkein kaikki oli "uutta ja ihmeellistä", "tuokin on muuttunut, en mie tuota ole nähny aiemmin..."!

Koko ajelun ajan meillä kolmella oli rento fiilis, pitkästä aikaa vietettiin aikaa yhdessä, naurettiin ehkä koko vuoden edestä...Tai no mie ainakin, eilen tuntui olevan hymy herkässä, se oli kivaa!En muistakkaan millon viimeeksi on ollut hymy niin herkässä, tuntuu että olen niin "vakavoitunut" nykyään...Ehkä elämä on vakavampaa nyt? Tai ehkä olen ottanut sen liian vakavasti? No eilen oli kuitenkin rentoa ja kivaa, elettiin siinä hetkessä!:)

On vaan niin kiva fiilis, kun saa nähdä vanhoja tuttuja ja kavereita, nythän ne tulee tähän alku syksyyn kaikki tapaamiset varmaankin. Mutta ei se haittaa, tapaan niitä ketä kerkeän ja loput voi sitten tulla vaikka tupareihin tms.? Tupareihin, joiden ajankohtaa en ole kyllä vielä edes päättänyt, olen ajatellut itsekseni asian niin, että järjestän ne sitten kun arki alkaa palaamaan kuvioihin ja illat on pimentyneet ja tarvitaan piristystä.....? Tai sitten järestän ne ensi viikonloppuna ja istun täällä yksin, juon ne viunat, enkä kerro kelleen...? Ei vaan, vakavasti ottaen, olen ensimmäisen ehdotuksen kannalla....Siis, että jätetään ne tuparit sitten myöhemmälle...

Nyt valmistumaan harjoittelun alkamiseen, tänään olisi ensimmäinen päivä!Wow!Vähän ehkä jännittäis!

Viikko on mennyt todella nopeasti, tänään tulee tasan viikko muutosta...=)
On tullut kyläiltyä tämän viikon aikana varmaankin enemmän kuin viimeiseen puoleen vuoteen..Ihanaa ollut kyläillä, vaikka joskin väsyttää ja asunnon kunnostaminen on ollut paitsiossa. Mutta kolmea pahvilaatikkoa vaille valmista on ja olohuoneeseen löytyi verhotkin eilen. (pituus häiritsee) Makkarin verhot saan ensi viikolla, koristetyynyt löytyy sitten kun löytyy. Keittiön yläkappa odottaa löytämistään, sitten kun pääsen ihan kunnollisiin kangaskauppoihin....? Mitat otettiin tänään ystiksen kanssa.

Käytiin myös kävelemässä rannassa, oih, en muistanutkaan kuinka ihana tuo Saimaa on. Syksyn värit alkavat löytyä puista, vesi on jo kylmää, aurinko paistoi ja kaksi "elämää parantamassa" olevaa naista(+koira). Mikä parempaa? Ajan salliessa alan koluamaan kyllä lähiseudun lenkkeilymaastot lävitse, varmasti löytyy. Ensi kesää odotellessa, 500 m päästä löytyy myös uimaranta.

Huomenna olisi tarkoitus käydä keittelemään omenasosetta, elämäni ensimmäinen kerta...Joten saas ny nährä, mitä siitä tulee...Todennäköisesti siinä ei voi epäonnistua ainakaan kovinkaan paljoa..? No sittenhän sen näkee, olen ainakin yrittänyt.

Niin rakastan pimeää aikaa, kynttilät valaisee jälleen asuntoani. Vähän huokailuttaa kun se pimeä aika kestää niin kauan meillä täällä. No mutta pääsenhän ostamaan kaikenmaailman lyhtyjä ja kynttiöitä paljon enemmän, varsinkin parvekkeen voisi vaikka valaista kokonaan lyhdyillä?!Koska miulla on oma parveke!!Sinne ajattelin ostaa myös jonkilaisen syyskukan, koristamaan!
Ajatuksia on pyörinyt viime päivien aikana paljon, en tosin saa niitä nyt tähän "paperille"...(väsymys valtaa, klo. 22.32)

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
- Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en-

Kauniita unia, oman kullan kuvia!

Se näkyy,se vilahtaa, se on SAIMAA!Huomasin juuri tänään herätessäni, että makkarinikkunasta välähtee Saimaa, ei se kovin selkeästi näyt mutta näkyy kuitenkin!Joten ranta on siis lähellä, eikä vain uimisen takia vaan lenkkeilynkin kannalta. Täältä löytyy varmasti hyvät lenkkeilymaastot! Kunhan saan vain aikaiseksi, niin lähden katsastamaan ne!

Hieman "arkea" olen saanut tänään kokeilla, kuinka ihanaa onkaan kun voi laittaa pyykit koneeseen ja ei tarvitse varailla aikoja tai lähteä viemään niitä johonkin!Voin itse päättää milloin pesen ja mitä pesen! Samalla parvekkeelta on tullut tiirailtua linja-autoja, jotta pääsisin johonkin käsitykseen, mihin aikaan niitä menee ja minne...Haha, odotan tämän päivän keskustanreissua,saas nährä pääsenkö sinne asti,etten hyppää väärään bussiin...Noh ei täällä voi eksyä, kyse onkin vain uuden opettelusta ym.

Ihanaa olen kotona!!!!<3 ja rakastunut....;)

Vihdoinkin muutto on takana ja tavarat jotakuinkin järjestelty paikoilleen...:) Kiitos ystävilleni, jotka olivat hoitamassa muuton viime lauantaina!Ilman heitä,ei muutosta olisi tullut mitään(vaikka valmiiksi olinkin pakannut ja kantanut laatikot alas odottamaan muuttoa)!

Tämä uusi asunto on vaan niin ihana, kaukana keskustasta, lähellä Saimaata...Jotkut sanovat rantaan olevan 300metriä!:) Niin lähellä kyseistä vesistöä en olekkaan asunut vielä, se on aivan ihanaa!(tänään on ollut jälleen yksi niitä "aivan ihanaa"-päiviä, silloin ihana on perussanani) En vaan voi sille mitään, mitä lähemmäs pääsin kotia sen parempi olo oli!Siis alku viikko on mennyt Kymenlaaksossa hoitaessa kouluasioita ja vanhan asunnon siivousta, nähdessä kamuja ym. Nyt vihdoinkin pääsen hiljalleen kotiutumaan, hoitamaan täällä ne asiat kuntoon ennen kuin alkaa harjoittelu..

Viime viikonloppu oli kyllä taas jollain lailla niin mahtava, vaikka olikin hieman hässäkkää..Perjantaina tytöt päättivät viettää kanssani vähän läksijäisiä, jonka lopputuloksena olisi ollut jatkot...Pyrr, olisi varmaankin ollut hyvät jatkot, mitä illan aikana tein asiasta merkintöjä...Pyrrr,ehkä vielä jonain päivänä!=) Lauantaina muuton jälkeen saunottiin ystiksien kanssa tässä miulla ja lähdettiin vähän ulkoilemaan..=) Tällä kertaa tuloksena, jatkot, miun luona....Tosin niihin oli kutsuttu vain "tietty,valittu"...Pyrr...Lepilepi ja kaikkee...Astetta hauskempaa oli ainakin näin jälkikäteen ajateltuna!Mites se menikään Pohjanmaan kautta ja voisi myös todeta etten tarvitse enää putkimiestä...(se olisi pitänyt oppia jo exän kautta,että rööriroopeista ei yleensä seuraa hyvää)

Yleensä tällaisten viikonloppujen jälkeen olen tuntenut jonkinlaista katumusta ja moraalista krapulaa mutta nyt on jokin toisin. En tuntenut mitään sellaista, olin vaan iloinen onnistuneesta viikonlopusta. :) Seuraavaa viikonloppua odotellessa...?!=)

Kynttilä lattialla....

Istun sohvalla ja katson ympärilleni..Monta laatikkoa on pakattuna ja muutama vielä odottaa täyttymistä. Edessä on tyhjä, puoliksi purettu kirjahylly ja sen lasiset ovet nojaavat seinää vasten. Keskellä lattiaa palaa kynttilä, kynttilä jonka sytytin tekemään tunnelmaa tähän muuttoon..DVD:ltä soi ihanaa musiikkia, sen tahdissa olen taas pakkaillut ja nauttinut. Ulkona hämärtää jo, kohta pimenee. Kynttilä kuitenkin valaisee ja tuo lämpöä jo puoliksi tyhjään asuntoon.

Tyhjentäessäni laatikoita ja kaappeja, monta jännää tavaraa on osunut käteeni. Tavaroita joilla on todella paljon muistoja vuosien saatosta. Pistää hymyilemään väkisinkin kun muistoja tulee mieleen. Mielenkiintoisin tavara, minkä löysin oli, patterin ilmaamiseen käytettävä avain. Sen oikeaa nimeä en todella tiedä mutta sellainen täältä löytyi, siihen liittyy "nainen hädässä"- tarina. Oli niin kylmä kun patterit eivät toimineet ja hetkellinen herrasmies auttoi!(ei miusta ole vaan pitkävihaiseksi ihmiseksi, sisimmässäni olen puolittain antanut anteeksi hetkelliselle herrasmiehelle...vaikkakin tiedän ettei tarvitse,ei se kuitenkaan tarkoita unohtamista...unohda en koskaan) Se viikonloppu oli kyllä yksi parhaimmista viikonlopuista, mitä olen täällä viettänyt.

Monta muistoa sopii tähänkin asuntoon..Niitä on ihana muistella samalla kun pakkailee elämäänsä laatikoihin, monet itkut ja naurut on koettu. Miten se aika onkin saanut siivet selkäänsä jossain vaiheessa? Muistan muuttopäiväni tänne kuin eilisen päivän, sen "hädän" ja paniikin, mitä uusi paikka toi tullessaan. Muistan myös sen kuinka olimme ystikseni kanssa hieman ihmeissämme kun sulake paloi, jo heti ensi tuntien jälkeen ja puoli asuntoa oli pimeänä. Hauskoja hetkiä, vaikka sillä hetkellä tuntuikin, ettei elo voi lähteä mitenkään sujumaan tällaisessa kaupungissa. Lähti se, sitten kuitenkin. Uusi kaupunki, uudet ihmiset ja uusi elämänsivu?!Nyt sitä sivua kirjoitellaan loppuun ja aika on todella vähissä.

Kieltämättä olo on hieman haikea kuitenkin...Jää tänne ainakin yksi hyvä asia ja se on ystäväni. Tosin ystävyys ei katso välimatkaa, se pysyy jos on pysyäkseen...Joten uskoisin pystyväni lähtemään turvallisin mielin matkaan, matkaan kohti kotia? Siltä nyt juuri tuntuu, olen menossa kotiin. Tosin en tiedä mitä siellä kotona odottaa, se jää nähtäväksi. (ainakin hieman villakoiria, tyhjässä asunnossa...joten siivoamaan pääsee ainakin, samalla voi kolistella ne vanhat luurangot pois kaapeista, niin ei tartte joka kerta säikkyä kun avaa kaapinoven..)

Tänään on ollut kovin jännä päivä. Olen tuntenut kovaa ikävää, ikävää ystävääni kohtaan. Tahtoisin hänen olevan mukana elämässäni, ylä- ja alamäessä. Se ei vain ole nyt mahdollista...Mutta hyvä puoli on myös se, että ikävän kanssa oppii elämään ja sen oppii unohtamaan myös. Tosin välillä se nostaa kurjaa päätään ja silloin täytyy pysyä lujana, muuten siitä ei pääse ylitse.

Tuo kynttilä tuossa lattialla, se muuten rauhoittaa..Ja jollain kumman tavalla, todella nautin tästä hetkestä näiden muuttolaatikoiden keskellä..hihi...

2 pistettä miehille...

Annan 2pistettä miehille...Siitä, että eilinen lipaston kantaminen olisi ollut kovin paljon painavempaa jos oltaisiin naisten voimin se sitten kannettu kolmanteen kerrokseen. Toinen piste tulee siitä, että eilinen ilta jätkien kanssa oli aivan mainio!Oli todella virkistävää pitkästä aikaa olla ulkona jätkäporukan kanssa, tietty onneksi miulla oli kuitenkin toinen naisvahvistus mukana. Näiden jätkien kanssa oli jotekin vaan niin rentouttavaa, johtuuko siitä, ettei kellään ollut taka-ajatuksia vai jalkapallosta?!

Jalkapallo, laji joka kerää kymmenkunta miestä kasaan, muutamaan otteeseen viikossa. Kasvattaa pojista miehiä?Vai tekee miehistä poikia? Kukaan heistä ei ollut olevinaan parempi kuin muut, kaikki olivat maanläheisiä, ennakkoluulottomia ja nimenomaan hauskoja!=) Yllätyksekseni sain huomata, että he vetivät meidät(niaset) tanssilattialle, eikä päinvastoin ja osasivat vieläpä tanssia!!Tai no hauskaa ainakin oli!

Illan kohokohtia oli kun keskustelin aina yhden isin kanssa, kuinka minulle löytyy mies!Neuvoja: "pistä ittes likoo nyt!", "oot mahtava Pike, kuka tahansa haluu sut!", " meet nyt tonne ja alat kattelee!", "ainut virhe mikä tossa sun asukokonaisuudessa on, toi paita, toi olkapää ja se häiritsee sua mutta nyt et anna sen häiritä!"....Ohhoh, ihan mahtavia, harmi vaan kun en tarvitse sitä miestä, ainakaan NYT!Elo on edelleenkin paljon helpompaa ilman kuin kanssa...Ja sitä paitsi miulla on jo mies, miun kummipoika, hän on miun mies!<3

Ja vuotta vanhempana jälleen...

Noora ja vuotta vanhempana jälleen....Lainatakseni kaverini sanoja,taannoiselta junamatkalta, "ai kauhee kun myö ollaan vanhoja"...Öö,ei...En tunne itseäni vielä NIIN vanhaksi kuin kaveri silloin tarkoitti...Enkä usko koskaan tuntevanikaan itseäni niiiiiiiiin vanhaksi, etten voisi olla kuitenkin nuori!Asennekysymys, jos minulta kysytään...=) Asunto täyttyi kerta heitolla vieraista, tunnissa oli asunto täynnä!Huhhuh, sitä vaan miettii millaista se sitten olisi kun mahdollisesti joskus olisi omia lapsia ja järjestäisi heidän syntymäpäiviään!=) Ei vaan kiva kun ihmiset tulivat käymään ja juomaan kahveet.
Sain kauan kaipaamiani kukkia, VIHDOINKIN!=) Ihanat syyskukat tulikin!Olo on kuin trinsessalla konsanaan, syntymäpäivänä!Pöydältä löytyy myös Bushin jooga kirja, jossa Bush-nukke näyttää jooga-asentoja...Ihan vitsillä vaan!=) Parasta kuitenkin päivässä oli, että ihmiset tulivat käymään luonani ja istuivat hetken kanssani!Ja kaikki ne onnentoivotukset, ne kyllä piristivät kummasti, niitä tuli odottamattomiltakin ihmisiltä!=) Kiva homma! Kuitenkin yhtä onnentoivotusta jäin odottamaan mutta sitä todennäköisesti ei tule tapahtumaan...
Seuraavat tsembalot ovatkin sitten tuparit uudessa asunnossani...Vähän toisenlaiset juhlat ovat sitten!=)
P.S. Irrotin muuten kattolampun katosta, ihan itse!!Ilman MIESTÄ!=)

hyvin paistettu pannunakki....

Mihin se syksy katosi? Eilen oli vielä, ah niin kiva pilvinen päivä ja tänään kun heräsin niin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittarin lukemat läheni jo +19 ennen puolta päivää...Siinä sitä sitten taas sotkettiin pyörällä, kohti Kuusaanmäkeä, eikä ollut kuuma juuri yhtään...Siis puolessa välissä matkaa jouduin luopumaan hupparistani ja koululle kun pääsin(sen mäen päälle,on muuten pitkä ja jyrkkä se mäki) tukka sojotti kikkaralla joka suuntaan, naama punoitti ja selkä oli läpimärkä...Ole siinä sitten "ihastuttava" kun miespuoleinen viestintätaidon opettaja kävelee vastaa ja on niin freshinä!"Mitäs Noora, oot vissiin polkenu tänne?"....No joo tyhmempikin sen ehkä huomasi, hymyissä suin vastasin tulleeni tekemään opparia...=)
Polkiessani koulua kohti, Mp3- soittimesta alkoi pauhaa Anna Puun: Melankolian riemut!Hah, olin täysin unohtanut lisänneeni kyseisen kappaleen soittimeen...Hymy nousi jälleen huulilleni kun kuului "sul on kaikki melankolian riemut, hyvää musaa ja lentäviä lauseita", hahaa, totta niin on! Turha se on synkistellä kun voi myös hymyillä ja olla iloinen. Elämässä on kuitenkin niin monta asiaa minkä takia voi olla iloinen, esim. oma ihana sänky, kivat alkkarit, MARKE, hyvin paistettu pannunakki, astetta kajahtaneemmat opettajat ja luokkakaverit, raskaana olevat naiset, naapurin outo mummo...Ihan perussettiä, ei tartte olla mitään ihmeellistä jotta voisi iloita!Pääsäntöisesti kaikki mikä on negatiivista voi myös olla positiivista!=)
Niin ja jos joku miettii, mikä ihme on "hyvin paistettu pannunakki"...Se on Atrian grillinakki, joka on paistettu sopivan ruskeaksi, pannulla!hehe....

Question: Tell me what you think about Me
I buy my own diamonds and I buy my Own rings
only ring your celly when I'm feellin' lonely
when it's all over Please get up and leave
Question: Tell Me how you feel about this
try to Control me boy you get dismissed
pay my Own fun, oh I pay my own bills
always 50/50 in relationships

The shoes on my feet
I've bought it
The clothes I'm wearing
I've bought it
The rock I'm rockin
I've bought it
'Cause I depend on me
If I wanted the watch you're wearin'
I'll buy it
The house I live in
I've bought it
The car I'm driving
I've bought it
I depend on me
(I depend on me)

All the women who are independent
Throw your hands up at me
All the honeys who makin' money
Throw your hands up at me
All the mommas who profit dollas
Throw your hands up at me
All the ladies who truly feel me
Throw your hands up at me

Girl I didn't know you could down like that
Charlie, how your Angels get down like that
Girl I didn't know you could down like that
Charlie, how your Angels get down like that

Tell me how you feel about this
who Would I want if I would wanna live
I Worked hard and sacrificed to get what I get
ladies, it ain't easy bein' Independent
Question: how'd like this Knowledge that I brought
braggin' on That cash that cash that he gave you Is yo' front
if you're gonna brag make Sure it's your money that you flaunt
Depend on noone else to give you what You want

Paatoksella!=)

Tänään on vaan taas ollut yksi niistä päivistä, kun on naurattanut omat toilailuni...Sain raahattua itseni kauppaan, sillä näin yhden tuttavapariskuntani (kaukaa)...Ja mitä mie tein, menin hyllyjen taakse piilon, etteivät he näkisi miuta...Siellä sitä sitten oltiin, hyllyjen välissä...Haha, oikeesti, miten naurettava näky varmaan olin...Mutta jotenkin en vain jaksanut kohdata heitä ja vastailla kysymyksiin "noh, mites miehet?", "joko on SE oikea löytynyt" ja sitä kuinka he ovat niiiiiiiiiiiiiin onnellisia...Joo-o, tuollaiset voi vintata kintaalla mutta en vaan aina jaksa niitä kysymyksiä. Käy siinä sitten selittämään, että olen yksin ja olen päättänyt olla yksin. Etten oikeastaan halua ketään edes elämääni (tällä hetkellä).

EN TARVITSE MIEHIÄ!Osaan ruuvata itse kirjahyllyni ovet pois ja ottaa lamput katosta, siivota, tehdä ruokaa ja jauhaa turhan palttisia juttuja!Ja jos en jotain osaa, niin opettelen!(ystis,onnistui takomaan sen päähäni eräänä iltana kun valittelin kyvyttömyyttäni) Joku joskus sanoi minulle, ettei voi käsittää naisia jotka eivät tarvitse miestä mihinkään, sitä kuulemma yritetään olla niin vahvoja ilman miestä....Tasa-arvossa on kuulemma menty liian pitkälle...? Mutta oikeasti miksei nainen pystyisi kaikkeen siihen samaan mihin mieskin? No okei, tiettyihin juttuihin nainen ei kykene, koska ei ole miehistä varustusta. Mutta muuten...Kyllä ne naisetkin rakentaa taloja ja hemmetin hyviäkin sellaisi, on naiset myös virkavallan ammateissa...*nauraa* Ei vaan vakavissani, osataan me olla yhtä hyviä kuin miehetkin, ehkä jopa parempia!Aion nyt olla sellainen nainen JOKA EI TARVITSE NIITÄ MIEHIÄ!

Seuraava asia mikä on kummastuttanut...Miksi ihmeessä exät löytävät aina ennen sinua uuden naisen?? Oli se minkälainen exä tahansa, tuntuu se silti hieman oudolle ja joissain tapauksissa se aiheuttaa säröä itseen kun näkee entisen uuden kanssa...Siinä alkaa vähintäänkin tuntea, miten ihmeessä minä en ole löytänyt noin "nopeasti"(suhteellinen käsite) uutta? Taisin oikeasti olla vaan joku leikkikalu, laastari tms. Tästäkin keskustelimme ystikseni kanssa tänään....Totuus löytyy kaurapuurosta...Tai lähinnä siitä kuka sen miehille keittää..Siis oikeesti, MIEHET ei vaan osaa olla yksin ja relata, kenties miettiä mitä haluavat jatkossa, kenties itsenäistyä!!!!!Niin se vaan menee, "kun vanha kuolee, uutta suoneen"....Miehet eivät siis osaa elää ilman meitä ah, niin ihania NAISIA! He vaan tarvitsevat jonkun, joka pitää heistä huolta ja pesee kalsarit!(on muuten aika paskasia kalsareita pesty) Seuraavalla ei aina edes välttämättä ole väliä, kunhan vaan on joku!(nimimerkillä:kokemuksen syvällä rintaäänellä)
Juu ja sitten ne uudet suhteet kestävät max 2 vuotta ja sitten ollaan taas yksin ja taas uutta kehiin...Tässä on selvä kaava!Jonka summa on : monen monta särkynyttä sydäntä ja satojen litrojen edestä vuodatettuja kyyneliä!!!!!!

Monet ystävistäni ovat olleet jo tähän ikään mennessä suhteellisen pitkissä suhteissa, 1-7 vuotta kestäneissä... Kun ne ovat päättyneet, 99% heistä on ottanut aikaa itselleen. Eivätkä rynnineet suin päin suhteeseen, se kuinka paljon omaa aikaa he ovat tarvinneet, on ollut suhteellinen käsite. Mutta silti he ovat tehneet sen!!!Joten naiset vaan on niin paljon viisaampia kuin miehet! Ehkä totuus löytyy myös siitä, että miehet ne vaan tarttee sen äidillisen otteen elämäänsä, oli se sitten oikeasti se äiti tai tyttöystävä, pahimmassa tapauksessa molemmat!!VOI LUOJA!!

Ja niin miten ihmeessä me naiset sallitaan tämä?!?!?!?!?!?Siis OIKEESTI!!!!Nyt on aika näyttää mistä se kana kusee ja näyttää ettei me olla mistään sokerista tehtyjä!!Jos jotain mielenkiintoista joskus tulee vastaan, niin HARKITSEN TODELLAKIN HARKITSEN TODELLA TODELLA PITKÄÄN JA HARTAASTI, MITÄ TEEN ASIALLE!!
Kiitos, nyt voin hyvillä mielin lähteä unten maille!

Jänskättää, kikatuttaa ja on vaan niin hyvä olla!=) Tänään lähden ystiksen voimin, pienellä Fiat Puntolla kohti E-Karjalaa...Saan haettua uuden asuntoni avaimet ja vien jo hieman tavaraa asuntoon, sellaista mitä en varmaankaan täällä enää tarvitse! Ihanaa nyt se muuttaminen alkaa, tosin virallisesti se tapahtuu vasta kahden viikon päästä mutta on kiva viedä jo pikku hiljaa tavaraa sinne!=)
Kävin tänään aamulla katsomassa kun toinen ystis täydensi tatuointiaan...Miulla on niin paha tatuointikuume!Tosin rahalliset varani eivät nyt anna periksi, eli siis joudun hetken aikaan odottelemaan...(tosi pitkään) Mutta kyllä mie sen kolmannen vielä otan, jonkun yhtä ihanan kuin nämä kaksi muuta!=)
Keskiviikkona kävin "näyttäytymässä" pitkästä aikaa yöelämässä...JA huhhuh!!!Ihana tanssitaja löytyi, sai veivata ihan huolella, sheikkaa sitä äässii!=) Vai miten se menee? En vaan voi käsittää, juttu nyt vaan menee niin, ne kenellä on jotain toista verta myös, ne vaan osaa tanssia!Oli tosi ihanaa pitkästä aikaa, tanssia sellaisen kanssa! Hauskaa oli! Olin kaivannut hauskaa, todella pitkään ja sitä sain!Elämä on ollut liikaa mollivoittoista koko edes menneen kesän, joten nyt on aika piristyä ja väläyttää miun "ihana" hymy taas huulille ja olla ottamatta niin vakavasti kaikkea! Asiat kyllä hoituu, ihan varmasti, en ole vielä jättänyt hoitamatta niitä! Ei silti tarvitse vakavoitua!
Tänään on ensimmäinen syksyinen päivä, tosin on liian lämmin ollakseen syksy...Mutta vettä sataa ja pilvet ovat vallanneet kaupungin...Ihanaa!Illalla voin käpertyä sohvalle peiton alle ja sytyttää kynttilöitä palamaan ja nauttia pimeästä ja kosteesta!=) Kuunnella ah niin ihanaa Pete Parkkosta ja unelmoida hänestä!(sekoan tiedän sen) Pete on vienyt miun sytämmen ihan täydellisesti!<3>
Viikonloppuja kaikille!

Tähän syksyyn mie lähden yksin....

Tää syksy on miulle, se päätös varmentui eilen...Huokasin helpotuksesta kun puhelu oli päättynyt. Ihan oikeasti kuin taakka olisi poistunut harteiltani...Kyynel tuli linssiin kun tajusin menettäneeni hyvän ystävän, joka on ollut miun tukipilari jo pitkään...Se harmittaa kaikein eniten, mikään ei ole niin kuin ennen. Mutta kait siitä jotain positiivistakin voi ajatella,nytpähän on kokeiltu ja ei tarvitse enää arpoa...Kun mietin 6-vuoden takaisia asioita, voin todeta samalla tavalla se loppui silloin, tosin sitä ei ehditty näin pitkälle viemään...Silloin osapuolena olin mie, nyt on roolit vaihtuneet. Kyllä mie tykkään, syyt oli vaan vähän väärät miksi tähän ryhdyttiin. Mitä enemmän aikaa olen viimeisten viikkojen aikana saanut ajatella, sen varmemmalta se on osittain tuntunut. Mutta täytyy myöntää, naisellisuuteni on tullut esiin, miksen minä ikinä saa sitä mitä tahdon?!=)
Uskon hatarasti vielä siihen, että löydän sen mitä tahdon. En ehkä ole itsekkään varma mitä tahdon, joten nyt on hyvä hetki miettiä. (jälleen) Keskittyä miuhun ja kouluun ja tulevaisuuteen. Totesin tuossa puhelimessa tänään, että tämä on ensimmäinen hetki kahteen vuoteen, jolloin en ole hyppäämässä suhteesta suhteeseen...Vaan saan oikeasti, elää tässä hetkessä ja yksin. Kamu kysyi, miten ihmeessä jaksan taas sinkkuilla?!Enhän mie välttämättä jaksakkaan mutta ei tässä vaihtoehtoja ole. Baarissa jätkien bongaaminen ei ole tällä hetkellä listalla ykkösenä, ei kiinnosta! Etsin jotain uutta, en tiedä mitä mutta se varmasti selviää...En toivu yhdestä suhteesta, vaan voisiko sanoa kolmesta...?+ ne kaikki muut heilastelut...hah....
Puun Annaa lainatakseni:

"Rakkaus, ehkä vielä toinenkin
hän saapuu vaikka yksi lähtikin
on huomen jotain jota aavistin
tänään

herään ehkä vielä toivunkin
ja toivon, joskus vielä uskonkin
se saapuu lohtu jonka aavistin
tänään

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
vaikka illat tuhlaa, aamut antavat
ja minä nousen vaikka putoan
nousen vaikka putoan...."