Lasillinen punkkua ja kaksi ruispaahtista perunasalaatilla...

"Toiset päivät ovat parempia
kuin toiset,
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni,
miten tämänkin kuvan värität...."

Paatoksella höyryt pihalle elimistöstä- päivä

Tänään oli pitkästä, pitkästä aikaan huono aamu. Ahdistus meinasi ottaa voiton koko aamusta, vapaasta aamusta. "Kone" ei meinannut lähteä mitenkään perin käyntiin, ajatukset vain pyöri päässä. Lähinnä kyllästyminen ja ahdistus, ei elämään vaan ihmis(een)iin..Onneksi kuitenkin sain itsestäni irti ja lähdin kaupunkiin hoitamaan asioita ja tapaamaan ystistä.

Päivä kaupungissa kiinteistövälitysfirmoja kierrellen ja muuten vain kauppoja kierrelen ja "lounas & kahvi" ystiksen kanssa piristi kummasti. Avautuminen ja auringonpaiste oli vain plussaa. Oli niin mukava katsella ihmisiä ja keskustella heistä, keskutella tulevasta ja asioista joista en ole pitkään aikaan puhunut.

Kotiin saavuttuani pari ystistä soitti ja kysyi keittäisinkö kahvia...Tottahan toki, harvoin kuitenkin olemme kaikki saman katon alla, viime aikoina ehkä enemmän mutta kuitenkin. Taisi olla ensimmäinen kerta kun istuimme kaikki kolme minulla samaan aikaan. Sain paatoksella päästää viimeisimmät höyryt pois elimistöstäni, eikä minua tuomittu! Ihanaa! Käänsimme ja väänsimme asioita, jokainen toi esiin oman näkökulman asiaan kuin asiaan. Kukaan meistä ei ollut kuitenkaan sillä asenteella liikenteessä, että "minä olen oikeassa" tai "sinä et tiedä mitään, sinulla ei ole sitä, tätä ja tota". Helpottavaa!

Vielä enemmän helpotti, ettei minun tarvitse heidän seurassaan tuntea huonoa omaatuntoa, siitä millainen olen ja mitä ajattelen ja uskallan jopa kertoa todelliset ajatukseni, ilman mitään erikoista "herneiden vetoa sieraimiin". Ja myös itsekkäästi ajateltuna he kuuntelivat minua ja minä heitä. (eikä edelleenkään tarvitse tuntea huonoa oloa siitä) Vaikka emme aina ajattele samoin, kunnioitamme toisen mielipidettä.(ilman erillistä "sotaa")

Heidän kanssaan voin hyppiä "silent discon tahdissa" ilman, että he katsovat minua kummissaan ja ilman ennakkoluuloja. Se on vapauttavaa, joskus kaipaa vaan sitä "aivot narikkaan" hetkeä. Kuitenkin 38t 15min viikosta, hymyilen, olen asiallinen ja kuuntelen ja olen ymmärtäväinen. Joskus vaan on ihana heittää "lekkeriksi", vaikka olen "aikuinen", ehkä olenkin kuitenkin lapsenmielinen tai "pimee" siinä suhteessa. Se on vain purkautumiskeino.

Kaiken kaikkiaan päivä on ollut onnistunut! =) Kiitos teille ystikset, jälleen! Ilman teitä, ei minua olisi! <3

Haasteellinen työ..

Jälleen on paluu koittanut tuttuun ja tehokkaaseen työympäristöön, jossa mikään päivä ei ole samanlainen. Mietinpä taas eräänä päivänä töitä tehdessäni, että milloinkohan tämä uusien asioiden opettelu loppuu? Toisinaan se pitää työn haasteellisena ja mielenkiintoisena mutta toisinaan sitä kaipaisi välillä jotain "vanhaa", jonka minä jo osaan.

Erään iltavuoron alussa, minulle oli laitettu potilas, joka oli todella kriittisessä tilassa. Samalla hetkellä kun luin nimeni taululta potilaan nimen vierestä, väristi kylmätväreet ruumiini. Mielessä juoksi ajatus "kumpi meistä kuolee ensin, tästä vuorosta tulee pitkä vuoro, toivottavasti en tapa häntä". Hyvä etten kääntynyt kannoillani ja lähtenyt takaisin kotiin, sillä pelotti niin maan todella paljon! Onneksi huomasin, että nimeni perään oli kirjoitettu toinen nimi, hän oli vanhempi hoitaja joka oli laitettu "takapirukseni"!Onneksi! Iltavuoro meni nopeasti, sain kaipaamaani tukea vanhemmalta hoitajalta ja opin uusia asioita ja mikä tärkeintä potilas jäi henkiin!

Saman illan aikana päätin, etten voi käydä pelkäämään työtäni. Jos alan pelkäämään, en voi tehdä sitä. On opittava luottamaan itseensä, siihen, että olipa tilanne mikä tahansa minä voin auttaa jollain tapaa. Jossain vaiheessa osaan tehdä työtäni ilman jatkuvaa apua, siihen menee aikaa mutta sieltä se tulee. Mutta on myös muistettava, etten tee työtä yksin, vaan olen samassa huoneessa kaikkien kanssa ja saan apua pyytämällä.

Tämän päivän vuoron jälkeen alkaa vapaat ja suuntaan heti töiden jälkeen pois. Vaikkakin kyse on vain yhden yön keikasta, tulee se silti tarpeen. Olen jo jonkin aikaa miettinyt pientä pakoreissua. Kunhan on enemmän aikaa, teen pidemmän pakoreissun, muuten ei vaan jaksa.

Kielletty hedelmä, forbidden fruit, verboten Frucht, förbjuden frukt...

Kielletty hedelmä, siihen lankeaminen olisi myrkkyä...Entä jos, se hedelmä maistuisi vaikka hunajalle ja tuoksuisi viehättävälle ja näyttäisi mehukkaalle?!Jos vain vähän maistaisi sitä hedelmää? Ei paljoa, vain vähän...Mitä pahaa siitä voisi syntyä? Järki kuitenkin sanoo "ei", olisi syytä kerrankin kuunnella "järjen ääntä"...Sellaiset hedelmät on nähty ennenkin, eikä niistä ole seurannut mitään hyvää..Tai siis ei "sellaista" ole nähty ennen, se on eri lajike...

Virheistä viisastuneena, en aio maistaa hedelmää, se on niin kielletty. Kielletty oman itseni kannalta...Jos lankean maistamaan, en todella syö koko hedelmää. Maistamisen on tapahduttava neutraalilla maaperällä, jotta voin paeta.. Mission impossible, joten maistaminenkaan ei onnistu..

Häviääkö himo kiellettyyn hedelmään ajan myötä? Muistuuko se mieleen, heti kun näkee hedelmän? Miten voisi kääntää hedelmän rumaksi, mauttomaksi ja pahan hajuiseksi(mädäntyneeksi)?

Joku kysyi taannoin "parasta ystävääni", vastasin ettei minulla ole sellaista. Kysyjä kauhisteli, ettenkö ole päästänyt ketään lähelleni, jotta voisin sanoa henkilöä parhaaksi ystäväkseni. Minulla ei ole "bestistä", vaan on monta hyvää ystävää. Ystävää jotka ovat kaikki erilaisia, omine luonteineen. Joillekin ystäville kerron enemmän ja heihin luotan enemmän, toisille vähän vähemmän ja luotan toisenlaisissa asioissa heihin. Yksi ystävä on ehkä hieman tärkeämpi kuin kukaan muu, vaikkakin ystävyytemme on ollut vuoristorata kautta aikojen. Tiedän, monien ihmisten kyseenalaistavan ystävyyttämme mutta jos palaamme ihan perustasolle.

Hän on se joka on ollut aina tukenani, se joka on auttanut minua asiassa kuin asiassa. Vaikka olemme ajoittain tehneet pientä pesäeroa, sanoisin silti meidän olevan tiimi. Tuntuu, ettei kukaan muu ymmärrä suhdettamme kuin me itse, emmekä mekään aina..Ystäväni puolisko kertoi meidän olevan tiimi, johon kellään muulla ei ole asiaa...? Tottahan se on! haha, hän on minun vaimo...Ehkä minulla kuitenkin on se "bestis", ehkä hän kuitenkin on se "bestis"...Mutta kuten sanoin, olen enemmän sitä mieltä, että minulla on monta hyvää ystävää. Kaikki erilaisia!

Tällaista tänään...Vapaita vietellessä!

"Aikuisen teko, aikuisen elämää"...

Juttelin tuossa eilen illalla yhden ystiksen kanssa pitkästä aikaa puhelimessa ja kerroin hänelle käyneeni katsomassa asuntoja ja harkitsevani asunnon ostoa...Hän oli iloinen puolestani ja sanoi, "sehän on jo ihan aukuisen teko"....O- ou, en ole itse nähnyt asunto asiaa mitenkään "aikuisen tekona", vaan lähinnä järkevänä sijoituksena, joka kannattaa pitää mielessä...Tosin en ole varma, että saisinko edes lainaa, ilman takaajia en...Mutta isäni on jo ilmaissut kantansa asiaan ja on valmis kirjoittelemaan nimiä papereihin...Ihana isi!=)
Onko nämä asuntoasiat sitten jo sitä "aikuisen elämää"?!Ei kai?!Jos asunnon osto tekee minut aikuiseksi, jään vuokralle...hihi..Ei vaan, pakko kait se on sitten alkaa myöntää pikku hiljaa itselleen myös, ettei tässä enää mitään "teinejä" olla, ei kyllä "valmiita" aikuisiakaan...Kuitenkin jotain sinne päin.
Toisen vapaapäiväni(tänään) käytän jälleen asuntonäyttelyissä kiertämiseen ja iltapäivällä kummipoitsu perheineen saapuu kahvittelemaan, illalla ystis tulee saunaan ja huomenna arki painaakin jo päälle jälleen!
Huoli ystävästä painaa mieltä, todella toivon ettei mistään vakavasta ole kyse!Ja toivotan hänelle voimia! <3 *halaus*

Keväinen räntäsade, postista tullut yllätys, pieni shoppailureissu työpäivän päätteeksi...
Suunnitelma: hautautua uuden kirjani maailmaan, sovitella ostamiani, unohtaa räntäsade...
Olisiko tässä pikaresepti rentoutumiseen?Kyllä vain!Vielä huominen aamuvuoro ja sitten kaksi ansaittua vapaata! Tämän illan avulla jaksan sen!(alkaa 10 päivän putki yhdellä vapaa tuntua pikkuhiljaa)
Akt:n lakko alkaa sopivasti, ei tarvitse pähkäillä liikkumista huomisen jälkeen vasta kun viikonloppuna..hihi..

Mukavaa loppuviikkoa!