Pitkästä aikaa....

Aika on taas vierähtänyt, enkä ole totta puhuen edes muistanut kirjoittaa....
Syysloma alkoi tänään virallisesti. Aamulla "raahauduin" kampaajan tuoliin puoliksi nukuksissa mutta se oli kyllä mukava aloitus viikolle. Olen tyytyväinen tukkaan muuten, vielä uusi väri kun tulee niin sitten se on hyvä taas hetkeksi. Kaikki sanovat kampaajani olevan kallis, onhan se. Kuitenkin olen joka kerta ollut tyytyväinen tulokseen ja miksi en maksaisi siis laadusta? Enkä käy kuitenkaan ihan niin usein, että talouteni kaatuisi siihen. Jos se kaatuu niin siihen kyllä vaikuttaa niin monet muutkin tekijät.
Viime viikkojen aikana olen käynyt läpi todella ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita. Koulu on tänä syksynä vienyt odotettua enemmän aikaa ja hermot ovat kiristyneet siltäkin suunnalta. Samalla valmistuminen koulusta käy yhä lähemmäksi ja jälleen pitäisi alkaa miettimään koulunjälkeistä elämää. Mitä ihmettä sitä touhuaa sen jälkeen? Mihin ihmeeseen sitä suuntaa? Joko se perhe pitäisi perustaa? Lapsia hankkia?
Voin kyllä myöntää, olen kärsinyt viimeisen 6kk todella "kuumasta" vauvakuumeesta. Kaikki ihmiset ympärilläni tuntuvat olevan raskaana ja lasketutajat sen kun lähenevät. Ei mene viikkoakaan etteikö eräs ystäväni soittaisi ja kyselisi raskauteen liittyviä asioita, koska olenhan sairaanhoitajaksi opiskelemassa. Tottakai minun täytyy tietää juuri hänen raskauteen liittyvät asiat!!!Hän tuntuu pitävän miuta jollain tapaa henkilökohtaisena sairaanhoitajanaan. (PRKL) Enkä todellakaan sitä ole!!!Ei miun tarvitse tietää kaikkea, sitä varten on olemassa kätilöt ja terveydenhoitajat neuvoloissa, jotka kertovat kyllä kaikki raskauteen liittyvät asiat!!No onneksi kaikki odottavat äidit eivät ole samanlaisia...=) Hyvänä esimerkkinä tulevan kummipoikani äiti, hänen kanssaan lähinnä olen oppinut raskauden edetessä asioita ja olemme yhdessä tehneet miun koulutehtäviä yms. Kertaakaan hän ei ole soittanut kiukkuista puhelua ja vaatinut miulta vastausta ongelmaansa!!=)
Omalla tavallaan välillä olen kuitenkin tuntenut ahdistuksen tuntemuksia ympärilläni olevista tulevista vauvoista, vaikka kukaan ei miuta kehotakkaan hankkimaan lasta mutta silti tulee sellainen olo...Nyt pitäisi hankkiutua raskaaksi ja muodostaa perhe...Ohhoh, okei noi mie vaan tunnen...Vaikka kuinka voisinkin yhden lapsen ottaa tähän, en kuitenkaan koe olevani vielä ihan valmis siihen...No se lapsista...
Toinen ahdistus ja kiukun aihe on ollut tuo ihana parisuhteeni...Eilen illalla kiukustuin ihan turhasta, en tosin purkanut kiukkuani siihen ukkeliin...Sadattelin vain itsekseni, koska olin ihan tyhmä...On vaan jotenkin ollut normaalia enemmän ikävä sitä ukkelia. Helpotusta ikävään ei ole kuitenkaan luvassa, molempien aikataulut tuntuvat olevan niin "kiireisiä"!!Toinen kun asuu toisaalla niin se on astetta hankalampaa välillä sopia yhteistä aikaa...Voin kyllä sanoa, en ole itse ollut kovinkaan aktiivinen sen suhteen mutta voisi hänkin välillä koittaa tulla puolitiehen vastaan. Sitä tässä varmaan vähän odottelenkin! Kaukosuhde on välillä perseestä!!=)
Samalla olen kyllä miettinyt suhteen vakavoitumista...Ohhoh, toivottavasti ei vielä vähään aikaan!En ehkä kuitenkaan ole valmis mihinkään vakavampaan, vaikka toisaalta olisinkin. Pää tuntuu vain olevan niin sekaisin tällä hetkellä. Ei puhettakaan yhteenmuuttamisesta tms. ( sen puoleen ei hätää, en usko hänen sitä edes harkitsevankaan) Sinäällään voin kyllä huokaista helpotuksesta...Tai sitten en...
Tämä kaikki sekavuus taitaa johtua siitä, että kohta pitää taas alkaa ihan oikeasti miettimään, mitä tapahtuu koulun jälkeen. Mihin suuntaan? Sen tiedän että tänne Kouvolaan en kyllä jää!!Toisaalta haluaisin kuitenkin lähteä johonkin kauemmaksi töihin, siis tarkoitan nyt Suomen ulkopuolelle...Ja vielä Ruotsiakin pidemmäksi..=) Haluan kokea vielä, ennen kuin asetun aloilleni. Ehkä pitäisi vain luottaa siihen aikaan, se tuntuu näyttävän mitä tapahtuu kuin malttaisi vain odottaa...Ääh, siinä mie en ole koskaan ollut hyvä..Siitä saankin välillä kärsiä! Kesällä osasin vain ajatella itseäni ja mennä niin kuin huvitti, liikoja ressaamatta. Mutta nyt sekin taito on hävinnyt?! Kuka osaisi opettaa miut taas siihen??Halukkaita???
Noh ehkä joku vielä joskus sen miulle opettaa...Näihin sanoihin....Nyt aloitan syysloman vieton tai no töiden teon, huomisesta alkaen...=)