Eilen tai siis tänään se eka kerta tapahtui eron jälkeen...Ystäväni kysyi miulta tässä illalla,miltä se tuntui? Olihan se hieman outoa kun ei ollut mitään tunteita mukana, ei ollut niin hyvää kuin voisi olla..Tietää kuitenkin miltä se tuntuu kun on sellainen ihminen mukana kenestä välittää.Toisekseen mie olin aika kovassa ns. suojakännissä,joten ehkä se niin sanotusti helpotti tilannetta?! Ei oikein tuolla yläpäässä liikkunut mitään suurempia ajatuksia...=) Eri asia sitten varmaan jos ja kun jonain päivänä tekee sen selvinpäin...Nyt voi sitten taas ihan hyvällä omalla tunnolla olla yksikseen ilman mitään tuollaisia hommia. Tosin nyt kun pääsi sen makuun, ni pelottaa että alkaa hakee sitä joka kerta kun on ulkona tuolla...Enkä mie sitä halua sitten taas,koska tiiän että siitä ei seuraa mitään hyvää...Noh pittää mennä päivä kerrallaan taas eteenpäin,kattoo mitä ne tuo tullessaan...
Olo on kyllä ihmeen tasapainoinen.Olin ajatellu,että tänään olis ollu huono päivä mutta ei se nyt ihan niinkään ole menny. Nauranu oon enemmän kun laki sallii ja väsyttää ja kroppasta huomaa että jotain on tullu tehtyä,muutakin kuin tanssittua...=) Kiva näin, kerrankin!
Huomenna alkaa sitten vika viikko tuota harjoittelua, siis ihanaa!!!Opparin luentopäivä lähestyy ja ressi lisääntyy ihan urakalla...Ohhoh...Noh ehkä tästä selvitään hengissä!