Maatessani eilen rannalla lueskelin samalla yhtä suosittua naistenlehteä, olin taas pitkästä aikaa ostanut sen "rantalukemiseksi", jotain selailtavaa...Lehden joka numerossa on tositapahtumiin perustuva kirjoitus, tällä kertaa kirjoituksen oli kirjoittanut nainen joka eli muutaman vuoden narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavan miehen kanssa. Voin sanoa, että ei ollut mitään kaunista luettavaa, vaikkakin kirjoitusta oli varmasti sensuroitu rankallakädellä.
Lukiessani sisälläni kasvoi pieni ahdistuksen tunne, en oikein osaa kuvailla sitä sen kummemin. Takaraivossa alkoi vilistä kuvat minusta itkemässä, kiukkuamassa, anteeksi pyytämässä, "alistuvana", selittelemässä kavereilleni milloin mitäkin tekosyytä. Lempilauseitani oli varmaankin "kyllä tää tästä", "se ei vaan ajatellut nyt", "kyllä se muuttuu", "mie olen vaan varmaan vainoharhainen", "en vaan osaa luottaa, vaikka ei ole mitään syytä olla luottamatta", "sillä nyt oli vaan vähän huono päivä tänään", "pitää olla vaan kärsivällinen", "ei se päässyt nyt tulee kun auto meni rikki" ym.....
Samalla hetkellä muistin vahvasti miltä tuntui kun toinen vetäytyi ihan kylmäksi, mikään ei riittänyt ja hänessä ei ollut koskaan vikaa. Minussa oli "vika", vaikka kuinka aina huomioin häntä, mikään ei ollut hyvä, enkä todellakaan saanut vastakaikua teoilleni. Tai sain vastakaikua, silloin kun hänelle kävi, silloin kun hän halusi minulta jotain oli se mitä tahansa. Tunne siitä kuinka paljon kaipasin hänen oikeaa läsnäoloa silloin kun todella tarvitsin häntä, enkä sitä saanut. Aina jollain ihmeen tapaa hän sai käännettyä kaiken niin, että minä olin se jonka piti muuttua ja tehdä asioita ja "käyttää aivoja". "Parasta" kaikessa tässä on se, että minä olin paska kun vihdoin ja viimein sain voimia kasaan ja lähdin lopullisesti siitä suhteesta.
Voin sanoa ihan suoraan, että nämä muistot ovat todellakin tatuoituina muistiini, ne varmaankin haalenevat ajankuluessa mutta tuskin koskaan katoavat kuitenkaan. Olo oli jotenkin niin haavoittuvainen juuri sillä hetkellä kun luin tuota kirjoitusta. Jotkut asiat vaan muistuttavat vanhasta, tulee deja vuu (en osaa kirjoittaa sitä oikein) ilmiöitä ja vahvoja sellaisia. Kieltämättä asiat pyörivät eilisen päivää mielessäni, vaikka olikin mahtava päivä muuten. Iltaa kohden olo kuitenkin helpotti, teki varmaan se pakokaasunkatku tehtävänsä?!=) Niin siis tosiaankin pikkuserkkuni vei minut eilen moottoripyöräajelulle!
Joku saattaisi kysyä, mitä sinä nyt enää noita asioita mietit?!En minä niitä mietikkään mutta jokainen meistä varmaankin tietää, kuinka jotkut asiat muistuttavat jostain vanhasta asiasta?(olivat ne hyviä tai huonoja asioita) Ne asiat jotka jäävät mieleen,jättävät myös jälkensä meihin jokaiseen...Kun tietää toisesta hieman edes, voi se selittää miksi toinen käyttäytyy ajoittain kuin käyttäytyy??(olenko ihan hakoteillä?) Olen vain todellakin niin onnellinen, että itse olen päässyt VIHDOINKIN eroon tuosta suhteesta!!Vaikka ne vanhat asiat ajoittain aina päätäänsä nostaakin....
Vielä parempaa "omistan" tällä hetkellä jonkun joka tuntuu oikeasti välittävän minusta ja ei epäröi näyttää sitä!(no ehkä vähän,julkisilla paikoilla,hehe) Vaikka välimatkaa onkin tällä hetkellä sellaiset 350km...Vaikkakin vastaan pyristelin pitkään, tekosyitä keksien, tässä sitä ollaan!=) Puhelinlaskut kasvavat, pissin varmaankin hunajaa jälleen kun maksan niitä, ei se haittaa. On se sen arvoista!2 yötä on jäljellä, enkä malttaisi millään enää odottaa!Toisaalta on sitä jaksettu tähänkin asti, niin kyllä sitä jaksaa vielä vähän?!(jep) Tuntuu,että viimeiset pari puhelua on kyllä jollain tapaa ollut pientä kiukkuamista puolin jos toisin, minulla ainakin johtuu ikävästä. "Ei tarkkoja suunnitelmia, voi muuttaa, entä jos en vaikka näekkään häntä jos ne suunnitelmat muuttuu?!"(ajatus käynyt useampaan otteeseen päässä) Ukolla johtuu stressistä, toivottavasti nyt jaksaisi kuitenkin!<3>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti