Ihmiset ilmoittelee iloisia "aikuisten asioita" jatkuvasti. Lähipiirissä mahat kasvavat tiuhaa tahtia, sormuksia vaihdetaan, häitä suunnitellaan ja asuntoja ostetaan. Kaikki on niin onnellisia, suunnittelevat tulevaisuuttaan perheenä. Minä olen onnellinen heidän puolestaan, oikeasti olen.

Jotenkin tuntuu, että itse putoaa pois, eikä enää ole samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Itsellä kun ei ole ajankohtaista käydä edes suunnittelemaan häitä, lapsia tai asuntoa. Haaveita, ne ovat tällä hetkellä, kaukaisia haaveita, ei sen enempää.

"Mites miehet?Joko on löytynyt "se oikea"?" Kaksi perinteistä kysymystä, jotka minulta kysytään lähes aina. Varsinkin ne ihmiset, joiden kanssa on harvemmin tekemisissä tuppaavat kysymään näitä. Sano siinä sitten, aina se sama vastaus. "No ei mitään erikoista, ei ole ollut aikaa, koulu ja harjoittelu ovat vieneet ajan..." Tottahan se on, kuulostaa vaan niin tyhmälle. Vastaukseni on joko tyhjentävä tai siitä seuraa "lohdutusta" , kuinka "se oikea" löytyy vielä ja saan kaiken haluamani. Pyh, mitä skeidaa, sanoisinko. En jaksa niitä katseita ja oletusarvoja mitä saan sillä kun vastaan edelleen olevani sinkku.

Todella, kyllä haluaisin parisuhteen ja kaiken. Ainut vaan, etten halua suhdetta suhteen takia vaan suhteen jossa tunnen jotain,jossa on hyvä olla. Miksi pitäisi tyytyä toiseen vaihtoehtoon jos on mahdollista saada jotain parempaa? Se "parempi"= "se oikea"? En tiedä.

Viimeisen viikon yöunet ovat menneet suoraan vessanpöntöstä alas viisurikivun takia. Josko sitä sitten tänä yönä saisi nukuttua? Kahden antibioottikuurin ja särkylääkkeiden voimalla? En voinut kuvitellakkaan kuinka hammaskipu voi lamaannuttaa niin totaalisesti. Eilen oli totaalinen hajoaminen kivun kanssa, ei enää vaan jaksanut...Jännä mitä vähäiset yöunet ja kipu saavat yhdessä aikaan...Sillä sainkin kolmannen hammaslääkäriajan, ihme kyllä aikoja alkoi löytymään kun tarpeeksi paniikkisena soitti. Näin minä vietän ensimmäistä lomaviikkoa, kiltisti sairastellen.

Noh, jospa se huominen olisi jo parempi päivä. Ainakin lääkkeitä riittää, tuolla arsenaalilla jos ei pöpöt häviä niin jo on ihme! Haen huomenna kummipojan kyläilemään luokseni muutamaksi tunniksi. En malta odottaa, ihanaa olla pienen miehen kanssa! <3 On siis parempi alkaa nukkumaan, jotta jaksaa touhuta huomenna!