Oma parveke,johon voi tuoda koneen, omalle pöydälleen. Paikka jossa nauttia aamukahvi ja paistatella aamun nousevassa auringossa.
Meneillään oleva kesä on antanu tulta persauksiin monelle. Tuntuu, että vähän väliä ystäviltä ja tutuilta tulee ilmoituksia, "mentiin kihloihin", "muutetaan yhteen","meille syntyi vauva", "meille syntyy vauva", "menemme naimisiin"... Edellä mainituista ihmisistä, monet ovat tavanneet vasta vähän aikaa sitten. Ja nyt on jo tehty isoja päätöksiä liittyen tulevaisuuteen... Tulee vain mieleen, että mihin ihmeeseen ihmisillä on kiire? Miksei voi kaikessa rauhassa katsoa mitä tulevan pitää ja sitten tehdä niitä isoja päätöksiä?
Ehkä itse olen niin vankka "hitauden" kannattaja, etten halua esim. mennä kihloihin kuukauden tuntemisen jälkeen. Mielestäni kyse on vaan niin lopullisesta asiasta, sillä kun tai jos joskus minua joku kosii, on se sitten menoa. Se on lupaus elämästä, lupaus siitä, että toinen rakastaa ja haluaa olla kanssani koko loppuelämän. Sillä asialla ei leikitä. Ja jotenkin tuntuu niin hullunkuriselta, voiko oikeesti sanoa tuntevansa toisen läpikotaisin kuukauden jälkeen?
Tai enhän minä ole koskaan kokenut, "rakkautta salamana", joten en voi sanoa..Voisin kuitenkin väittää, että olen kohdannut sellaisen ihmisen, kenen kanssa olin valmis matkaamaan vaikka maailman ääriin...Jälkikäteen ajateltuna, olen todella tyytyväinen, ettei mitään sidoksia tullut tehtyä tänä aikana. Sillä jos nyt olisin sidottuna häneen, olisi elämäni todella paljon vaikeampaa.
Mutta ihmiset ympärilläni selkeästi ovat kokeneet, "rakkautta salamana"- efektin. Joten toisaalta, mitä siinä sitten enää miettimään? Luulin vain joskus, että sellaisia tapahtumia tapahtuu vain kirjoissa ja rakkaus elokuvissa. Toisaalta miksei niitä voi tapahtua ihka oikeassa elämässä?
Toivotan näille kaikille ihmisille ympärilläni onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti