Lähtö...

Äitienpäivä viikonloppu takana...Kiva viikonloppu takana...Surullinen lähtö takana...
Lähtö, sunnuntai...Nuo kaksi asiaa kuuluvat kovin tiiviisti elämääni, ovat kuuluneet jo jonkun tovin, vuosia...Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, junamatkat jotka kuluvat krokotiilinkyyneleitä vuodattaen..? Tai ainakin viimeisen vuoden aikana olen päätellyt niin...Tärkeitä ihmisiä jää aina taakse, vaikka kuinka koittaisi lähteä katsomattaan taakseen, silti se tuntuu niin pirun pahalle välillä...
Sunnuntai, viikon pahin päivä..Liittyy aina lähtöön ja siihen ettei, kukaan koskaan tee mitään sunnuntaisin. Tai jos tekee,niin se tekeminen on jotain mihin en halua osallistua...?
Kahvi+suklaa, auttaiskohan tätä fiilistä? Vai sekottaisko päätä vielä vähän enemmän?