Aamut on.......

Kaikki oikeestaan alkoi eilisestä illasta...
Sain vihdoin vastauksen tavara pyyntöihini...Vastaus oli: "sitten kun oot täällä päin voit tulla hakee kamas..."Ohhoh, mikähän hemmeti siinä on niin vaikeeta laittaa ne postiin?!No vastaus oli, jos hän kerkee/muistaa niin voi laittaa ne postissa tulemaan. Ohhoh, miksi asiat täytyy tehdä niin vaikeaksi?! Laittais nyt ne vaan tulemaan ja sillä siisti, pääsisi miusta eroon, eikä tartteis enää ikinä nähä miuta!!Sitähän se on halunnu koko vuoden!!Ei tarttee kuulla eikä nähä!!
Noh, ehkä pakko tunnustaa...Aamulla se valkeni...
Ei miusta ole menemään sinne hakemaan niitä tavaroita, en mie ole niin vahva! En mie kestä sitä tilannetta...Siinä on kolme vaihtoehtoa ja kaikki niistä koskee...
A) Hän istuu koneella ja on välinpitämätön. Eikä ole kasannut tavaroita kasaan, vaan joudun ihan itse ne sieltä tonkimaan!
B) Hän tulee avaamaan oven, pyytää sisälle ja tarjoaa kahvia ja sanoja. Eikä ole laittanut tavaroita valmiiksi vaan alkaa kasaamaan niitä sitten siinä samalla ja koittaa saada sanan suustaan!!
C) Hän ei ole kotona ja tavaroiden luovutus miulle siirtyy taas eteenpäin. Ja mie sadattelen kun joudun aina odottamaan häntä!!
Kaikki kolme vaihtoehtoa on siis suhteellisen syvältä. Mikään niistä ei tunnu hyvälle, tiedän itseni sen verran hyvin. Vetäisin omalla tavallaan pultit jokaisesta. Tai no jos B- vaihtoehto toteutuisi, jäisin varmasti istumaan ja kuuntelemaan häntä. Koska jollain kumman tavalla hän saisi miusta sympatiat esille. Sitten mie varmaan vain nyyhkisin ja ottaisin sen takaisin ja sama oravanpyörä jatkuisi taas!!Sitä mie en todellakaan halua tai ehkä haluan. Mutta en oikeastaan, se mitä mie haluan on kaikkea muuta kuin sitä oravanpyörää.
Mistä mie saan sen voiman mennä sinne?!Eikö nyt olisi vain helpompi laittaa ne tavarat postissa, niin hän voisi sitten keskittyä omaan elämäänsä ja seuraavaan "uhriinsa"?!(okei, ei noin saisi sanoa, eihän sitä tiedä vaikka seuraava tyttö olisi se hänen elämän nainen)
Soitin tänä aamuna ystävälleni, ilmoittaakseni...Voicen kilpailuissa kotiäidit vain voittavat lippuja James Bluntin tulevalle keikalle, eikä kukaan muu!!No, eihän se ihan niin mene! Mutta kun voittaja hehkutti sitä, miten ihanaa on päästä sinne keikalle miehensä kanssa fiilistelemään niin tuli itselleen sellainen olo, että mie en ikinä pääse tekemään mitään tuollaista! Että, hyvää ystävänpäivää heille vain!!!Mie vietän sen ihan yksin, syöden suklaata!!
Niin siis puhelunaikana aloin ihan hysteerisesti nyyhkyttämään, siitä ei meinannut tulla loppua!
Kauhea paasaus alkoi samantien kun aloitin nyyhkyttämisen tai no oikeestaan jo ennen sitä!
En mie ehkä kuitenkaan ole valmis laskemaan irti siitä ukosta, vaikka järki on jo ehkä tehnytkin! Vaikka se kohtelee miuta ihan miten sattuu, silti muistan tällä hetkellä ne hyvät hetket sydämessäni, enkä niitä huonoja...Huonoja hetkiä kuitenkin oli hieman enemmän, järkeni muistaa ne mutta sydän vain ne hellät hetket! Mie vaan rakastan sitä, ei sen kummempaa!
Vaikka tarjolla olisi nyt ruotsalaista laatulihaa, ollut jo kesästä asti...Vaikka odotan hänen mahdollista saapumista tänne niin silti, ottaisin mielummin ukon takaisin. Hitto, mitä mie selitän?!Oikeesti, saisin ruotsalaista, ihanaa hmm....Niin mie haikailen jonkun hiton ukon perään?!Ohhoh!!!
Jos joku tulee sanomaan miulle,että elämä on helppoa! Niin suksikoon jordaaniaan!!!=o)