Mie en nyt vaan jostain syystä käsitä...Miten ihmeessä miulla on näin tasapainoinen olo kaiken tän jälkeen?!Tuli tuossa taannoin mieleen, että kohta on 3kk kulunut erosta,niin vähän aikaa.Ennen mie olisin itkeskellyt vielä ihan kunnolla kun on niin outoo...Voin myöntää kävin kattomassa eilen naamakirjassa sen sivuja ja petyin kun en päässyt näkemään sieltä juttuja...=) Mutta ei se ei ollut sellainen pettymys,että voi kyynel.Vaan sellainen,hö,hetken mökötys ja sitten eteenpäin. Ei sen enempää,eikä vähempää?!
Mie en ole kiukunnut mistään varmaan viimeiseen kuukauteen siis kenestäkään miehestä, päinvastoin!=)Mie en ole epävarma mistään, miuta ei ahdista,en stressaa ainakaan miehistä!Ihan outoo...Hmm..Mitähän sitä keksisi että sais nuo tunneskaalat takas?!Hehe..Ei mutta niin se vaan menee,ihminen on sopeutumiskykyinen ja vuoden aikana sitä oppii pitämään edellä mainittuja tunnetiloja "normaaleina".Tiettyyn pisteeseen ne onkin normaaleja mutta sen raja on aika häilyvä,milloin menee ylitse ja millon on "normaalia".Oon vaan miettiny,onko tää normaalia että miulla on näin tasapainoinen olo tuon eron suhteen jo nyt?!Eiks miun pitäs vähän nyt kuitenkin itkeä ja tihrustaa?En mie sano ettenkö välillä ajattelis, mitähän sekin touhuaa.Todellakin teen sitä mutta se ei ole enää samanlaista ajattelua kuin ennen.Siitä puuttuu se tunne,että miun pitäs stressata siitä.Viime yönä töissä ollessani,ehdin hetken selata kanavat lävitse.Urheilukanavalta tuli vapaaottelua,samalla muistin hetken jolloin me katsoimme samaiselta kanavalta nyrkkeilyä.Se ei tuntunut pahalle,vaan tuli sellainen tunne "tätä olen joskus tehnyt" ja se siitä.Vaihdoin kanavaa..En tiedä saako tästä nyt mitään selkoa.Mutta ennen olisin varmaan samalla sekunilla soittanut jollekkin ystävistäni ja tilittänyt, kuinka tehtiin sitä ja tätä ja siitä olisi pitänyt tehdä terapeuttinen hetki?!
Ehkä voisi olla mahdollista,että alkaisin näkemään suhteen osana menneisyyttäni,osana elämääni?!Enkä todellakaan kadu sitä,että tapasimme ja että nykyinen ystäväni "paritti" meidät.(toivottavasti hänkin jo vihdoin ymmärtää,ettei se todellakaan haitannut)Mutta nyt vihdoin ja viimein todellakin voin sanoa,en kyllä lähde siihen juttuun enää kertaakaan uudelleen mukaan!Enkä mie vihaa häntä tai sitä mitä tapahtui.En kuitenkaan pidä hänestä tai siitä mitä tapahtui.
Olipas taas sekavasti kirjoitettu!=) Heh, no en mie mikään yksinkertainen ihminen olekkaan!!Jos ei joku ole vielä huomannut....
Eikö tääl käy ku mie kommailemassa?
VastaaPoista..Go Noora,go Noora..*pom-pomit heiluu*Ei todellakaan pidä itkeä ja tihrustaa..oo mokoma sen arvonen..Ansaitset paaaljon parempaa!!
Ja kyllä kultaseni,tiiän..mut silti huono omatunto..*haleja*-S-
Et sie -S- ainut ole kuka näitä juttuja käy lukemassa, mutta asiaan. Näinhän se Noora hyvä ilmeisesti menee (niinkuin mie mitään mistään tietäisin =)), että sie nyt oot ilmeisesti hyväksynyt tuon siun tilanteen osana mennyttä elämää, ja kuten sanonta sanoo, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee...
VastaaPoistaLuulen tietäväni tän ihan jo sen perusteella, et eipä tää omakaan tilanne mikään kovin herkullinen ole tuossa viime aikoina ollut, mut toisaalta olo on ollut helpottuneempi kuin aikoihin.
Tsemppiä vaan kovasti täältäkin :)
-Henkka-
-Henkka-..mie sanoinki et kommailemassa=)
VastaaPoistaLuulen Noora et siun itsetunto on kuitenki kasvanu sen verran,jos ei muuten,ni sen Ruotsin reissun aikana..Tiiät ettei siun maailmaa pysty yksi huonosti käyttäytyvä,itsekäs ukonretale kaatamaan.Jokaisella on myös niitä hyviä muistoja joita pitääki olla ja miettiä..muutenhan sitä alkais pikkuhiljaa vihata kaikkia,eikä koskaan pääsis eteenpäin elämässä..Mie oon aikas ylpee siusta!!-S-