Mietin tänään yhtä ystävääni ja meidän suhdetta toisiimme...Totesin mielessäni, minä en jaksa enää yrittää pitää sitä suhdetta kasassa...Miksi minun pitäisi aina jaksaa panostaa kun toinenkaan ei panosta? Ok, meillä on välimatkaa tällä hetkellä jonkin verran mutta ei ylitsepääsemättömästi, ainakaan minun mielestä..Ja tilanne tulee jälleen muuttumaan syksyllä ainakin hetkeksi, tosin melkein heti sen jälkeen se muuttuu jälleen...Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mutta minusta välimatka ei ole este ystävyydelle?!Vai onko?
Tämän kesän aikana olen kyllä kieltämättä huomannut ketkä oikeasti ovat ystäviäni ja ketkä todennäköisesti tulevat hiljalleen jäämään pois elämästäni...Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin....Aika aikansa kutakin! Olen huomannut, että ne "oikeat" ystävät joita minulla muutama on, eivät välitä siitä missä asun tai mitä teen työkseni tai olenko parisuhteessa vai en, vai onko he kenties itse parisuhteessa vai ei?!Heistä ja ei välttämättä kuulu moniin päiviin tai viikkoihin mitään mutta silti tiedän heidän olevan tavoitettavissa kun haluan jutella tms. Kuitenkin minun suhde heihin on vastavuoroista, eikä vain toispuoleista...Vaikka meillä elämäntilanteet vaihtelee, eivät he katoa elämästäni silti mihinkään!
Siksi olen tullutkin siihen tulokseen, että miksi pitää toispuoleista ystävyyssuhdetta yllä? Antaa sen hiljalleen hiipua, hiipua pois...
Mutta kiitos niille rakkaille ystäville joita minulla on kourallinen, ootte ihania ja miun elämä ei olis mitään ilman teitä! <3
Mä olen tullut samaan tulokseen kuin sinä. Sä vain ilmaisit asian kauniimmin :)
VastaaPoistaKiitos Noora, että olet olemassa <3
R
Mites se menikään..?? "Niinä aikoina kun ei minusta mitään kuulu,olen minä omilla teilläni,kulkien kuitenkin niin että tieni toinen puoli on aina varattu sinulle.."<3-S-
VastaaPoistaHejsan Darling... Sådana vänner som du växer inte på träd.. Jag finns alltid här även om vi har ett hav emellan... Du betyder mycket för mig kraaaaaaam från din vän Maria
VastaaPoista