Kello ei edes herättänyt tänä aamuna ja silti olin tikkana pystyssä klo. 7 jälkeen. Eilen ei myöskään kello herättänyt ja nukuin lahjakkaasti ½-tuntia pommiin, noh ehdin töihin kuitenkin. Tänään tepastelin vessanpeilin eteen seisomaan ja katsoin itseäni. Näin väsyneen, silmät turvoksissa, tummat silmäpussit omaavan tytön, tukka sojottaen kiharalla joka suuntaan. Mie oikeesti olen väsynyt, vaikka kuinka koitan tolkuttaa itselleni "pari päivää jäljellä, sitten oot jo lähempänä kotia".
Tuntuu kuin alkaisin hajoamaan pala palalta rikki...Sisäinen ahdistus on kasvanut suhteellisen suureksi, enkä oikeastaan tiedä miten siitä päästään eroon? Se ei enää piilotu asioiden taakse, eikä se häviä keksimällä tekemistä, jotta saisi sen pois ajatuksista. Kaikki tuntuu menevän päin mäntyä, ei miusta ole mihinkään...Ystäväni ovat jaksaneet tukea ja tsempata, joka on ihanaa mutta entä jos niiltä loppuu voimat miun kanssa? Ja ymmärrän ihan täysin, että loppuiskin, en miekään jaksais...
On h****** vaikee vetää kasvoille se pirteä hymy ja näyttää että kaikki on okei, kun mikään ei ole hyvin. Oikeesti tää yksin oleminen alkaa syömään naista. Ensin se oli hyvä juttu, päästä tänne vähän mietiskelemään "elämän totuuksia" ja nuolemaan haavoja. Mutta nyt sitä on oikeestaan jatkunut kohta 3,5kk, ei ole enää kivaa. Kaipaan takaisin kotiin, omien ystävieni luokse ja hanipöön lähelle. Sekin varmaan lähtis karkuun kun joutuis miun "käsittelyyn",siis halauksien ja pusuttelujen kohteeksi. (saan aina välillä sellaisia pussailukohtauksia) =) Hän ei aina tunnu oikeen kestävän niitä, wonder why? =) Se on vaan miun tapa,varsinkin jos ei olla nähty pitkään aikaan.
No ei pelkoa siitä, että joutuis niitä kestämään. Ei miusta tällä menolla ole edes kotiin lähtijäksi, että saisin aloitettua reilusti pakkaamisen ja siivoamisen. Enkä mie just tällä hetkellä jaksa edes luottaa siihen, että mikään kestäisi...(Pieleen menee kuitenkin, joten yhtä hyvin voi aloittaa jo suremisen nyt. Ompahan sitten vähemmän surettavaa kun asia tapahtuu...)Se on fakta, eikä valitusta!Voin kertoo, on sitä eletty onnellisimpia päiviäkin....Nyt on vaan auringosta huolimatta aika p-fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti