Hah, ensimmäinen "lomapäivä" ja mie olen jo tikkana pystyssä ennen kahdeksaa...Päässä jomottaa vähän eiliset terästetyt lonkerot mutta ei paljoa!=) Oli muutes aika ihanaa, relata vaan...Mielessä kävi josko olisin lähtenyt käymään lähibaarissa, moikkaamassa tummaa ja pitkää silmäniloa...Heh, en sitten kuitenkaan lähtenyt..=)
Tänään saapuu ratsuväki kaupunkiin,eli yksi ystis tulee kyläilemään ja maailman parantaminen alkaa..Puhuttiin eilen puhelimessa mein ystävyydestä, todettiin meillä olevan sellainen napanuora, joka tuskin katkee koskaan. Onhan sitä yritetty sahata katki mutta ei se tunnu katkeavan..=) Ollaan koettu niin paljon hyvää kuin huonoakin mutta kaikesta ollaan selvitty! Eikä meitä tunnu haittaavaan välillä pitkätkin välimatkat, koska onhan meillä puhelin...haha...Jotenkin on vaan niin kiva juttu kun on joku tällainen ystävä, kuka on jo "vanha ystävä" ja kenen kanssa voi puhua kaikkea mitä omassa päässä liikkuu ja olla ihan oma"ihana"itsensä...=)
Pari päivää sitten miulle annettiin mahdollisuus ottaa "aikalisä". Ensin se tuntui ihan kaameelle ajatukselle mutta eilisen työpäivän(12t) aikana miulle alkoi valkenemaan. Nyt miulla on myös aikaa ajatella mitä mie haluan, oikeestaan olen varmaankin jonkunlaisen päätöksen tehnyt jo. Olo on helpottanut kummasti, sitä ei voi uskoakkaan!=) Samalla olen miettinyt ettei miun elämä niin helposti kaadu, en mie ole kaatunut koskaan kokonaan..Joten syksyn haasteet vastaan vaan ja sillä sitten mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti