"Viimeistä" viikkoa viedään tehohoidon parissa...Ensi viikon alusta siirrynkin sitten kirurgiselle vuodeosastolle kuudeksi viikoksi...Tuntuu osittain pelottavalta lähteä vuodeosastomaailmaan, sillä siitä on jo jokin tovi kun viimeeksi siellä on tullut oltua..Varsinkin tuo "kirran" puoli on vieraampaa. Eikä asiaa auta se, että pomo on laittanut tasan yhden perehdytyspäivän koko kuudelle viikolle. Mutta kait se on ajateltava vain, että mikä ei tapa se vahvistaa ja taas oppii jotain uutta! Pääasia, että töitä riittää!
Maaliskuun puolivälissä sitten siirrynkin takaisin teholle, pomo lupasi kirjoittaa sopimuksen suoraan syksyyn asti. Mikä on hänen syksy, en tiedä?!No kesän yli on ainakin töitä siis. Samalla "pelottaa" jumiutuminen samaan paikkaan pidemmäksi aikaa. Entä jos löydän itseni samasta paikasta 20 vuoden päästä ja en ole nähnyt mitään muuta? Tietysti tykkään kyllä työstäni teholla mutta en halua vielä vakiintua mihinkään tiettyyn erikoisalaan. Ystis totesi kyllä hyvin, etten ole jumahtavaa tyyppiä. Vielä ainakaan...Lohdullista! =)
Kolmen vuoden tauon jälkeen lainasin toiselta ystikseltä neulomapuikot ja aloin vääntää kaulahuvia itselleni. Olen saanut aikaan suunnatonta hilpeyttä ja ihmettelyä, "sinäkö neulot?" Tuleepahan vähän harjoiteltua sorminäppäryyttä toisella tavalla. Ja ihan hyvin se on sujunut, vaikka itse sen sanonkin. Muutamia virheitä on tullut mutta ei se haittaa. Viime lauantaista tähän päivään, kaulahuivilla on pituutta jo metrin verran. JES! =) Työkaverini epäilivät nimittäin tämän olevan niitä "ikuisuus projekteja", aion näyttää ettei se niin mene!(älä yllytä hullua)
Nyt lähden kyllä uhmaamaan pakkasta ja tungen nokkani ulos hetkeksi!Ehkä saa sitten helpommin päiväunesta kiinni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti