Ajoittain tuntuu, että meillä naisilla varsinkin on taipumusta nähdä asiat haluamallamme tavalla.( hyvänä esimerkkinä, meille naisille tarkoitettu sarja Kumman kaa, vaikkakin runsaalla huumorilla höystetty) Niin, että joskus jopa käsitys todellisuudesta hämärtyy.
Varsinkin vaikeiden asioiden kohdalla, emme aina välttämättä halua nähdä asian todellista luonnetta. Ajattelemme vain, "kyllä tämä tästä", "ei asiat niin pahasti ole","kyllä hän oikeasti välittää minusta". Eikä siinä auta, vaikka joku lähipiiristä yrittäisi palautella meitä todellisuuteen. Todellisuushan ajoittain on, että asiat voivat olla huonosti, eikä ne parane!
Siinä vaiheessa varsinkin kun alamme ymmärtämään, mihin suuntaan asiat ovat menossa, tungemme usein ns. pään puskaan ja odottelemme siellä, että joku muu hoitaisi asiat. Ikävä kyllä jokaisen on otettava jossain vaiheessa se pää sieltä puskasta pois ja kohdattava tosiasiat. Siinä hetkessä piikit saattavat raadella kasvomme mutta se on tehtävä. Ilman sitä emme voi alkaa korjaamaan asioita tai ylipäätään tekemään niiden eteen mitään.
Elämää ei voi elää sulkemalla tosiasioita pois. Mutta elämän tarkoitus ei ole myöskään jäädä märehtimään huonoja asioita.
Eräs "lempi" laulajistani, Leona Lewis antaa voimaa uudessa laulussaan...
"Someone once told me
that you have to choose,
what you win or lose
you can´t have everything,
don´t you take chances,
you might feel the pain,
don´t you love in vain
cause love wont set you free,
I could stand by the side
and watch this life pass me by
so unhappy but safe as could be
So what if it hurts me?
So what if i break down?
So what if this world just throws me off the edge
my feet run out of ground I gotta find my place I wanna hear my sound
don´t care about other pain infront of me
cause i´m just tryna be happy,
just wanna be happy, "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti