Tsuk tsuk, tasaista tahtia eteenpäin. Ei mitään ylimääräistä pään vaivaa, vaikkakin ympärilläni tuntuu kuohuavan.. Välillä sitä kuitenkin tulee ajatelleeksi, että tätäkö se "aikuisen" elämä nyt sitten on? Työtä, vastuuta, rutiineja...=Tylsyyttä? haha...Ei, minun elämäni harvemmin on tylsää...Viime viikonloppu todisti sen jälleen kerran, vaikkakin tällä kertaa en itse aiheuttanut minkäälaista draamaa mutta jouduin osalliseksi siihen...Totuus on kuitenkin se, että välitän ympärillä olevista ihmisistä, enkä voi antaa heidän tuhota jotain, mikä on tärkeää! Mutta on myös myönnettävä, ettei kukaan muutu ellei itse halua muuttua. (kyse on kaverista)

Tänään oli poikkeuksellisen mukava vapaapäivä(yleensä kaikki vapaat on kyllä mukavia)...Aamupäivällä herättyäni tepastelin asunnossa pyjamassa iltapäivään. Puhelin soi ja eräs entinen luokkakaverini ehdotti lenkkiä hänen ja koiransa kanssa. Siinä,sitä sitten lähdettiin jäälle kävelemään ja koira hetkellisestä vapaudestaan. Ja me nautimme toistemme seurasta, oli mukava saada vähän vanhemman miehen näkökulmaa asioihin. Lenkin jälkeen luin, luin, luin, en olisi millään malttanut lopettaa lukemista. Kirja, jonka nyt illalla sain päätökseen, oli "pakkomielteeni" vajaan viikon ajan. (Liza Marklund: Uhatut, suosittelen lämpimästi) Iltapäivästä tapsin muutamaa ystävääni kaupungilla ja jälleen palasin kotiin. Siis päivä on mennyt tekemättä mitään tähdellistä...Aika ihanaa!Ei ylimääräistä meteliä, vain minä, kirja ja "unelma asunto" netissä. Mitä muuta sitä tarvitsee?

Jotkut ihmiset jäävät paremmin mieleen kuin toiset, heissä on jotain..Viime viikonloppuna tapaamani henkilö on pyörinyt mielessä ajoittain kuluneiden päivien aikana. Tiedän etten tule koskaan tapaamaan häntä enää uudelleen, minulle jäi kuitenkin mukava lämmin muisto hänestä. Kim Heroldin, Social Butterfly, joka soi päässäni uudestaan ja uudestaan, "kato hei, opettele tää klenkkaus", hauskoja hetkiä ja minä, päättäväinen, "oudosti" puhuva nainen...hehe...Ajoittain on mukava leikitellä mielikuvilla, millaista elämäni olisi jos asiat olisivat tapahtuneet toisin tai toisessa järjestyksessä, miten olisin suhtaunut ja miten olisin toiminut. Tämän henkilön kanssa en voisi kuvitella eläväni, hetkessä eläminen hänen kanssaan oli kyllä hauskaa. Mikä mukavampaa, oli läheisyys, pienet jutut, ne tuntuivat pitkästä aikaa kivalle. Kivaa oli myös palata kotiin, yksin!

Yksinäisyydestä, nautin siitä! Tällä hetkellä, täysin rinnoin! Ei mitään ylimääräistä kiukkuamista, ei velvotteita, ei mitään muuta kuin minä! Sama nainen!Minun haaveet, minun teot, minä!Ihanaa!=)