Neljä päivää sairaana, tekee ihmeitä omalle mielellekin...Uudesta työpaikasta saatu noro pakotti minut lepäämään muutaman päivän ajan. En muistanutkaan milloin olin viimeeksi oikeasti levännyt noin hyvin. Vietetyt vapaat ovat menneet touhuillessa rästiasioita tai näkiessä kavereita ym. Nyt, vaikka tuskaista se osittain olikin, "jouduin" makaamaan sohvalla ja nukkumaan. Sohvalla maatessani, oli aikaa ajatella asioita.(jälleen)
Aika lailla tasan vuosi sitten aloitin kirjoittamaan tarinaa tytöstä ja pojasta. Tarinaa joka ei päättynyt hyvin mutta jonka avulla itse sain koottua itseäni kasaan, pala palalta. Nyt kuluneen vuoden jälkeen voisin sanoa, että oikeasti alan olemaan jälleen sinut itseni kanssa. Mikä kaiketi tarkoittaa, että taidan olla päässyt entisen suhteen yli. Toki, jotkin asiat muistuttavat exän olemassa olosta mutta ne eivät koske enää. Niistä on tullut muistoja, jotka kulkevat matkassa koko elämäni. Enkä näe sitä ollenkaan huonona asiana, vaikka siltä tuntuikin vielä jokin aika sitten. (jos joskus saan lapsen, hänellä on sitten valmiina kasa pehmoleluja ym.)
Ns. sohvaviikon päätteeksi olen tyytyväinen elämääni. Se on ehkä hieman "tylsää" mutta tylsä on hyvää. En jaksa välittää pienistä negatiivisista asioista, ne ei ole elämää ennenkään kaataneet. (paitsi ehkä hetkellisesti) Alan hiljalleen sopeutumaan tädin rooliin, johon on luojan kiitos aikaa vielä puoli vuotta...Otan vastaan kevään avoimin mielin ja jatkan ronkelina olemista!hehe...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti