Kesä saapuu tai ainakin tänään tuntuu siltä...Auri paistaa täydeltä taivaalta ja lämmittää...Ihmiset pukeutuu jo kevyemmin tai sitten se oon vaan minä...Laivat ovat jälleen auki, terassikausi siis avattu! Saimaan aallot liplattavat rauhassa ja ihmisiä on liikkeellä...KESÄ!

Ei jaksa ressaa mistään ylimääräisestä, paitsi vähän...Kuulemma kyyninen asenne on unohdettava, en mie ole kyyninen, olen vain realistinen...! Kateellinnen, joo, vähän kavereilleni, kenellä on joku mutta en häiritsevästi. Omat muurit on kuitenkin suhteellisen korkeella, eikä niitä ihan kenen tahansa takia lasketa alas..? Kuulemma kohtaan vielä, "jalat alta" vievän miehen, jaah...Jos niin todennäköisesti hänessä on jotain pahasti vialla kuitenkin. Tunneperäinen ihminen tarttee järkeä käyttävän vastaparikseen??

Enkä jaksa niitä "huokauksia", joita ihmiset vetävät tai "voivotteluja", tulee lähinnä sellainen olo että olen vammainen..Päivettelemiset yms. voi jäädä pois, kiitos! Elämä ei ole ruusuja tai vaaleanpunaista, jos ei ole ketään, on mentävä yksin! Enkä pelkää sitä, enkä välitä siitä, mitä muut sanovat! Olen omaitseni, jos se ei jollekin käy niin voi voi....En myöskään ole lapsi, kenelle lässytetään, joten senkin voi unohtaa. Minulla on jo äiti, en tarvitse toista. Ja olen pahoillani jos joku ystävistäni kokee minun tarvitsevan "äidillistä" hahmoa elämääni. Siinä on hän on väärässä.

Ei tällä kertaa muuta.. =)