Ilmojen puolesta kesä olisi alkanut, kalenteri näyttää kuitenkin vielä kevättä..Huh, onneksi on vielä kevät, kesä alkaa vasta muutaman viikon päästä virallisesti. En ole valmis kesään vielä, en alkavaan lomaani, enkä mihinkään muuhunkaan. Miten se tuleekin näin nopeasti? Vastahan tarvoimme lumisateessa, kiroten pakkasta?!
Vaikka pidän kesästä, en silti jostain syystä ole yhtään valmis siihen tänä vuonna..Ehkä se johtuu siitä, etten ole lähdössä mihinkään? Viimeiset kaksi kesää olen lähtenyt ja se on tuonut ns.vapauden tunnetta ja jännitystä elämääni ja samalla on voinut nollata taaksen jääneen talven. Miten minä nyt sen nollaan? Sama työpaikka, sama asuinpaikka, vaikkakin asunto on muuttunut. Mutta samat ihmiset ja heidän sama elämä, kaikki on samaa...Plaah...
Pyöräillessäni töistä tänään, selitin työkaverilleni(hänen kysyessään) missä olen käynyt kouluni ja seuraava kysymys olikin, mistä olen kotoisin?Sen jälkeen hänen nuoret silmänsä pyöristyivät, hän katsoi minua kiinnostuneena ja totesi minun liikkuneeni paljon. No, kait minä olen liikkunut paljon, nyt en enää voi...Tai voin kyllä mutta en niin irtonaisesti, toisaalta olen niin iloinen asunnostani ja sen sisustamisesta.
Suurin pelko kai on se, että löydän itseni samasta paikasta, samasta elämästä, samasta työstä vielä 30 vuoden päästä ja voin sanoa eläneeni samaa elämää jo pitkään. Eikä mitään muutosta ole tapahtunut sinä aikana. Kuinka tylsää se sitten on? Olla sama!
Jonkinlainen kevätahdistus/kesäahdistus kai nostaa päätään...Mikään ei ole samanlaista kuin vuosi sitten?!Eli ehkä en olekkaan samassa paikassa, samassa tilanteessa, samanlaisella elämällä.. Jossain vaiheessa sitä kai on vain asetuttava aloilleen ja mietittävä vakaata elämää...Hui! En ole valmis!
On aika vetäytyä nukkumaan...Samanlaisin mielin,
Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti