Eilen sain mukavan puhelinsoiton, ystävä oli lähtenyt sairaalaan synnyttämään. Samalla minua pyydettiin lapsenvahdiksi, olemaan neljän muun lapsen kanssa kotiin kun isä ja äiti ovat sairaalassa..
Pakko kyllä myöntää, että lupautumisen jälkeen sisälläni alkoi jymistä tunne siitä, että miten minä pärjään. Olen kyllä ollut heidän elämässään mukana mutta en kertaakaan vahtinut näin "pitkään" kaikkia lapsia. Ikäjaukauma kun menee 1v8kk- 11v välille. Sissus, äkkiseltään joku voisi olla jopa kauhuissaan!
Termi kotiäiti, on avautunut minulle aivan uudella tavalla tämän päivän aikana. Ystis kun ajoittain sanoo, ettei omaa aikaa juurikaan ole, TOTTA! Voin myöntää, että tämä käy ihan työstä kun touhuaa tässä pitkin päivää. Vaikka lapset ovat aivan mahtavia ja vanhemmat sisaret ovat auttaneet minua, silti "työtä" riittää. Se mikä on alkanut ihmetyttämään, miten ihmeessä kotiäidit onnistuvat näyttämään niin hyviltä kun liikkuvat ulkona?! Itsehän en ole ehtinyt vielä pesemään edes tukkaa(vaikkei mitään erikoista ole tapahtunut), ajatus kauppaan lähdöstä ei houkuttele. (tukka pystyssä, tummine silmänaluksineen) Sillä tällä hetkellä on ensimmäinen hetki koko päivässä kun talossa on hiljaista ja saan istua kahvikupin kera ja kirjoitella...Nuorin lapsista(kummipoikani) on päikkäreillä ja vanhemmat lapset touhuavat hiljakseltaan huoneessaan.
Täytyy myöntää, että nostan hattua ystävälleni, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa hommaansa ja vielä täysillä! En ole vielä kertaakaan nähnyt niin omistautunutta äitiä! Pakko myös sanoa, se, että vauvakuumeeni laskee kyllä roimasti! haha! Vaikka näistä mukuloista tykkäänkin, en silti halua omia lapsia vielä hetkeen...(sitä paitsi siihen vaadittaisiin, se isä, eikä sitä ole)
Nyt on aika palata lasten seuraan ja touhuiluun! Jännistys ja odotus tiivistyvät, tahdon uutisia! hih!
N
Pakko kyllä myöntää, että lupautumisen jälkeen sisälläni alkoi jymistä tunne siitä, että miten minä pärjään. Olen kyllä ollut heidän elämässään mukana mutta en kertaakaan vahtinut näin "pitkään" kaikkia lapsia. Ikäjaukauma kun menee 1v8kk- 11v välille. Sissus, äkkiseltään joku voisi olla jopa kauhuissaan!
Termi kotiäiti, on avautunut minulle aivan uudella tavalla tämän päivän aikana. Ystis kun ajoittain sanoo, ettei omaa aikaa juurikaan ole, TOTTA! Voin myöntää, että tämä käy ihan työstä kun touhuaa tässä pitkin päivää. Vaikka lapset ovat aivan mahtavia ja vanhemmat sisaret ovat auttaneet minua, silti "työtä" riittää. Se mikä on alkanut ihmetyttämään, miten ihmeessä kotiäidit onnistuvat näyttämään niin hyviltä kun liikkuvat ulkona?! Itsehän en ole ehtinyt vielä pesemään edes tukkaa(vaikkei mitään erikoista ole tapahtunut), ajatus kauppaan lähdöstä ei houkuttele. (tukka pystyssä, tummine silmänaluksineen) Sillä tällä hetkellä on ensimmäinen hetki koko päivässä kun talossa on hiljaista ja saan istua kahvikupin kera ja kirjoitella...Nuorin lapsista(kummipoikani) on päikkäreillä ja vanhemmat lapset touhuavat hiljakseltaan huoneessaan.
Täytyy myöntää, että nostan hattua ystävälleni, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa hommaansa ja vielä täysillä! En ole vielä kertaakaan nähnyt niin omistautunutta äitiä! Pakko myös sanoa, se, että vauvakuumeeni laskee kyllä roimasti! haha! Vaikka näistä mukuloista tykkäänkin, en silti halua omia lapsia vielä hetkeen...(sitä paitsi siihen vaadittaisiin, se isä, eikä sitä ole)
Nyt on aika palata lasten seuraan ja touhuiluun! Jännistys ja odotus tiivistyvät, tahdon uutisia! hih!
N
<3<3<3<3<3<3<3 Kiitos miljoonasti avusta vielä kerran..-S-
VastaaPoista