Katselin juuri viimeisintä postaustani, siitä on aikaa jo yli kuukausi...On ollut tarkoitus kirjoittaa monesti ja olen aloittanutkin, jostain syystä kuitenkin en ole saanut tekstiä valmiiksi..Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaa..

Noh, päällimmäisenä. Siskoni synnytti kolmisen viikkoa sitten ihanan pienen trinsessan, hänestä tulee neljäs kummilapseni. En voinut kieltäytyä kunniasta, onhan kyseessä siskoni ja hänen perheensä. Ja olen aivan innoissani uudesta tulokkaasta. Kävin taannoin katsomassa häntä, tätin mussukkaa, aivan ihana. Vaikkakin ajoittain näen hänessä paljon isänsä piirteitä, mielestäni ehkä liikaakin.(heh) Mutta onneksi vain tietyissä kulmissa ja on myös ihana huomata, miten hänestä löytyy meidän suvun piirteitä myös.

Kesä tuntuu menneen ja vihdoin syksy alkaneen...Jos totta puhutaan, en olisi jaksanut helteitä enää hetkeäkään. Siksi olen niin tyytyväinen, ette saamme jokaiseen vuoteen kaikki neljä vuodenaikaa..Hyvine ja huonoine puolineen. Olen "romantiseerannut" asuntoani, kynttilöillä ja nautin niiden tuomasta valosta. Tänään kaupasta tarttui mukaan uudet verhot, jotka olisi tarkoitus viikon kuluessa asentaa paikoilleen. Something new.

Tapailusuhteeni tuntuu ajautuvan hiljalleen arjenraiteille. Huomaan, että alku jännitys on poistumassa ja tilalle on tulossa hiljalleen vakautta. Tosin joka päivä opin hänestä jotain uutta, jokin uusi piirre löytyy lähes päivittäin. Eikä ne kaikki ole ehkä kuitenkaan ihan positiivisia piirteitä. Enkä nyt tarkoita, että ne olisivat kauhean negatiivisiakaan ja että niitä pitäisi alkaa sen kummemmin pohtimaan. Mutta niin sanoakseni alan hahmottamaan hänen kokonaiskuvaa hiljalleen. Asioita ja piirteitä joiden kanssa on opittava elämään, jos meinaa olla kuvioissa mukana. Ja niin varmaan hän on myös huomannut minusta monia "ärsyttäviä" piirteitä ja todennäköisesti pohtii ajoittain samankaltaisia asioita.

Todella positiivinen asia tässä tapailussa on, me puhumme jonkin verran. Okei, minä yleensä aloitan puhumisen mutta saan myös vastakaikua ajatuksilleni ja huomaan etten ole ainut, joka ajattelee asoita. Mikä vielä parempaa, hän puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Hän on jotain aivan uutta minulle, verrattuna edellisiin suhteisiini. Jotain parempaa, jos niin voi sanoa. Siksi en todella halua jättää asioita kesken, vaan katsoa ne loppuun asti.

Jep, jep, johan siinä sitä tekstiä tulikin.. Nyt en jaksa enää naputella, haluan vain mennä hänen kainaloon ja viedä hänelle iltapalaa mukanani. Jatkan sitten paremmalla ajalla kun "joudun" olemaan yksin ja ketään ei ole häiritsemässä.... heh...