But hey, that´s me!

Päässä vilisee niin paljon ajatuksia, etten oikeen tiedä mistä aloittaisin?!Samalla väsymys painaa päälle, kolmen päivän työputki takana, koulun lisäksi. Jotkut ihmiset tekevät varmaan pidempiäkin työputkia, niin miekin olen tehnyt mutta nyt vaan tuntuu väsyttävän normaalia enemmän. Vappu 2009 on takanapäin, se meni kirjaimellisesti töitä tehden!
Vappupäivänä sain kaveriltani auton lainaan ja pääsin töiden jälkeen lähtemään kohti Etelä-Karjalaa. Siellä odotti kummipoika ja kummipojan äiti. (kummipojan isä oli Saksassa ja muut lapset olivat viikonlopuksi lähteneet isälleen) Oli aivan mahtavan ihanaa nähdä poitsua pitkästä aikaa! Hän oli kasvanut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, ei mikään vaavi enää. Jokelteli ja hymyili, hampaitakin oli tullut yksi lisää sitten viime näkemän. Hän on ehkä maailman ihanin poitsu!(puolueellinen olen, joo,tiedetään) Oli ihana saada hänet syliini ja halia, käydä lenkillä ja työnnellä häntä vaunuissa. Herätä yöllä hänen öninöihin ja nähdä heti ensimmäisenä aamulla hänen hymynsä, vieressäni. Miten voikaan joku olla niin suloinen? Niin ja ei unohdeta hänen äitiään, ystävääni. Oli aivan ihana nähdä myös häntä, vaikkakin aika meni todella nopeasti. Tuntui, ettei oikein ehditty jutustella. Vierailuni oli niin lyhyt mutta sitäkin tärkeämpi(ainakin minulle), sitä kun ei taas tiedä milloin seuraavaksi tavataan!
Lähtö Helsinkiin tuntuu lähestyvän päivä päivältä, paljon on vielä tekemistä ennen sitä. Eilen ajaessani pois Etelä- Karjalasta, mieleni valtasi hieman haikea olo. Haikeus johtui siitä, että en todella tiedä milloin seuraavaksi ehdin käymään moikkaamassa ystäviäni siellä?! Samalla hetkellisesti ajattelin, olisiko kuitenkin pitänyt etsiä sieltä töitä ja palata kotijuurilleni?!Mutta se tunne katosi äkkiä, sillä en ole vielä valmis palaamaan sinne. Todennäköisesti jonain päivänä teen "comebackin" mutta en vielä. Etsiskelen vielä paikkaani tässä maailmassa, sitä en tiedä minne se vie mutta haluan ensin varmentaa sen.
Sydämeni halajaa toisaalta kokea, elää, nähdä, "olla sinkku". Toisaalta se myös halajaa tuttua, turvallista, rauhallista, "tylsää", parisuhdetta, perhettä. Kuitenkin tämä viimeinen vuosi on todellakin ollut kaikkea muuta mitä olisin toivonut olevan. Ei siinä, paljon hyvääkin on tapahtunut mutta se minkä "piti" olla hyvää olikin 95%:sti kaikkea muuta. Joten ehkä tuo parisuhde ym. ei ole juuri nyt minua varten?! Toki totutteleminen tähän "sinkkuuteen" on ollut taas aika vaivanloista. Sillä vaikka toinen ei ollut fyysisesti läsnä, oli hän silti aina tavoitettavissa puhelimen toisessa päässä.(sillon kun halusi, eikä puhelin ollut "äänettömällä","hävinnyt","taskussa") Tuli kuitenkin tiettyjä rutiineja, joita noudatettiin "uskollisesti" tai vähemmän...Se on ollut, ehkä eniten vaikeaa tässä koko hommassa...JA ne jälkimainingit mitä on ollut, tosin viimeisin oli miun itse aiheuttama mutta sitä en kadu!Jostain syystä kuitenkin tulee sellainen olo, ettei tämä ollut vielä tässä...?Jostain kumman syystä, tulee sellainen olo, ettei exän kanssa mikään ole ikinä lopullista?!Paitsi minä olen lopullisesti lähtenyt, mitä hän ei varmaankaan tule tajuamaan vielä vähään aikaan?!
Tämä väsymys on saanut lähipäivinä liiallisen yliotteen. Sen mukana on tullut jatkuva ärsyyntymisen tunne ja kiukuttelu. Tyyliin, yksikin poikittainen sana ihmisiltä niin räjähtää...Niin tai sitten, "uskallappas olla liian onnellinen nenäni edessä" ja taas räjähtää!!=) On ottanut päähän, ihmiset jotka ovat onnellisia! Ihan nurinkurista mutta niin se vain on, en ole jaksanut paljoa olla onnellinen ihmisten puolesta. En vaan ole jaksanut! Ei kiinnosta!Olen tosi itsekäs siinä mielessä...But hey, that´s me!Take it or leave it!=) Ehkä tää väsymyskin helpottaa nyt kun hammas on kunnossa ja lentsu takana(toivon mukaan)!!
Nyt olis kait vielä alettava siivoushommiin, sitten taidankin loppuillan löhötä...=)
"Hei, kuka toi sun kaveris on?Vai onks se sun ahteris?"-Madagascar 2-