Tänään sen sitten aloitin...Ai minkä?!No pakkaamisen...Kävin lävitse yhden kaapin ja cd-levytelineen...Siinähän sitä pari tuntia sitten vierähtikin, nopeammin kuin voi arvatakkaan...
Käteeni tarttui monia asioita mutta muutamia jäin ihastelemaan..Löysin vanhoja kirjevihkoja, yläasteen ajoilta. Luin innolla niitä, sieltä löytyi mitä "mielenkiintoisimpia" kirjoituksia! Lähinnä aihepiirit liikkuivat pojissa, kotibileissä, kouluaineissa, sisaruksissa ja vanhemmissa. Kotibileet, niitä oli joka viikonloppu. Ei tarvinnut kuin kysästä vähän kamuilta, mitä meinasivat perjantaina tai lauantaina. Vastaus oli: "Tallilla on bileet!". Talli, juu, se "kuuluisa" vanha punainen navetta, joka oli otettu kaupungin käyttöön. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä yläasteesta, "coolit" pojat olivat vuokranneet sen mopojenrassaamisia varten. "Coolit" pojat olivat tietysti se mielenkiinnon kohde, taisin jopa seukkailla yhden kanssa muutaman kuukauden(ensi rakkaus). Salaa istuin hänen skootterinsa kyydissä(vanhemmiltani), bensanhajuiset vaatteet selitettiin milloin mitenkin. Muodissa taisi silloin olla Adidaksen tuulipuvuntakki(sininen,valkoisilla raidoilla) ja Leviksen 555-malliset farkut..=) Ja teräskärkiset maiharit..Tottaikai piti kulkea muodinmukana, omistin siis edellä mainitut vaatteet...=)
Kaivellessani kaappeja löysin kaksi vanhaa päiväkirjaani...Sinne vuodatin sydäntäni, jos jokin asia on unholassa, sieltä varmasti voi tarkistaa!=) Siellä on pitkät kirjoitukset ensimmäisestä "oikeasta" suhteestani, kuinka se alkoi, miten äitini suhtautui, miten meillä milloinkin meni ja miten se loppui. Sen jälkeen sinne olen aina silloin tällöin kirjoitellut kuulumisia, tosin kirja on välissä vaihtunut. Viimeisin kirjoitus taitaa olla siltä ajalta kun muutin tänne Kymenlaaksoon, se oli ehkä ensimmäinen kunnollinen pesäero vanhempiini ja ystäviini. Vaikkakin olin asustellut L:rannassa muutaman vuoden, se oli kuitenkin "tuttu" paikkakunta. Olihan se kotipaikkaani lähellä. Elämäni täällä Kymenlaaksossa on ollut hieman railakastakin ajoittain....?=) Oli kyllä mukava lukea kaiken maailman kommelluksista ja jutuista mitä on tullut joskus tehtyä. Pitäisi melkein vieläkin kirjoitella jotain muistiin sinne. Tosin nyt tämä blogin kirjoittaminen toimii "päiväkirjana", sillä eroavaisuudella, että kuka tahansa voi lukea kirjoituksiani täällä.
Viimeistä hyllyä tyhjentäessäni käteeni tarttu kasa valokuva-albumeja...Päälimmäisenä tuli esiin lukioajan kuvia, vanhojen tansseista, penkkareista ja lakkiaisista. Lukion aikana muutuin "totaalisesti", vanhat yläasteen kaverit jäivät taustalle(onneksi, tarkoitan nyt joitakin,en kaikkia) ja tilalle tuli uusia ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. (mutta tekemisissä kuitenkin) Lukion ensimmäisen ja toisen kesän aikana, tapasin ensimmäisen kunnollisen poikaystäväni. Kunnollisella tarkoitan nyt edellä mainittua poikaa. Se poika todellakin vei sydämeni! Sydänsuruilta en päässyt kuitenkaan välttymään, onneksi ajalla on tapana kullata muistot! Tässä tapauksessa, niin todellakin on käynyt..=) Hymyllä voin muistella sitä vuotta, minkä elimme yhdessä...Siitä kait tämä "tumma,pitkä ja atleettinen- pinttymä on jäänyt päähäni" ja mihin sekin on johtanut?! Hah!
Siis joo, tein tänään pienen matkan muistoihin...=) Hymy nousi todella huuleeni kun muistelin menneitä aikoja. Huokaisin kuitenkin myös helpotuksesta kun sain todeta, ettei niitä enää tarvitse elää uudelleen!(tai no ehkä sitten joskus lapsien kautta) Nyt on kuitenkin jatkettava hommia ja pikkuhiljaa alettava valmistautumaan illan jääkiekko- otteluun Suomi-USA!Kannustettaa leijjjonat voittohon!!=)
Käteeni tarttui monia asioita mutta muutamia jäin ihastelemaan..Löysin vanhoja kirjevihkoja, yläasteen ajoilta. Luin innolla niitä, sieltä löytyi mitä "mielenkiintoisimpia" kirjoituksia! Lähinnä aihepiirit liikkuivat pojissa, kotibileissä, kouluaineissa, sisaruksissa ja vanhemmissa. Kotibileet, niitä oli joka viikonloppu. Ei tarvinnut kuin kysästä vähän kamuilta, mitä meinasivat perjantaina tai lauantaina. Vastaus oli: "Tallilla on bileet!". Talli, juu, se "kuuluisa" vanha punainen navetta, joka oli otettu kaupungin käyttöön. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä yläasteesta, "coolit" pojat olivat vuokranneet sen mopojenrassaamisia varten. "Coolit" pojat olivat tietysti se mielenkiinnon kohde, taisin jopa seukkailla yhden kanssa muutaman kuukauden(ensi rakkaus). Salaa istuin hänen skootterinsa kyydissä(vanhemmiltani), bensanhajuiset vaatteet selitettiin milloin mitenkin. Muodissa taisi silloin olla Adidaksen tuulipuvuntakki(sininen,valkoisilla raidoilla) ja Leviksen 555-malliset farkut..=) Ja teräskärkiset maiharit..Tottaikai piti kulkea muodinmukana, omistin siis edellä mainitut vaatteet...=)
Kaivellessani kaappeja löysin kaksi vanhaa päiväkirjaani...Sinne vuodatin sydäntäni, jos jokin asia on unholassa, sieltä varmasti voi tarkistaa!=) Siellä on pitkät kirjoitukset ensimmäisestä "oikeasta" suhteestani, kuinka se alkoi, miten äitini suhtautui, miten meillä milloinkin meni ja miten se loppui. Sen jälkeen sinne olen aina silloin tällöin kirjoitellut kuulumisia, tosin kirja on välissä vaihtunut. Viimeisin kirjoitus taitaa olla siltä ajalta kun muutin tänne Kymenlaaksoon, se oli ehkä ensimmäinen kunnollinen pesäero vanhempiini ja ystäviini. Vaikkakin olin asustellut L:rannassa muutaman vuoden, se oli kuitenkin "tuttu" paikkakunta. Olihan se kotipaikkaani lähellä. Elämäni täällä Kymenlaaksossa on ollut hieman railakastakin ajoittain....?=) Oli kyllä mukava lukea kaiken maailman kommelluksista ja jutuista mitä on tullut joskus tehtyä. Pitäisi melkein vieläkin kirjoitella jotain muistiin sinne. Tosin nyt tämä blogin kirjoittaminen toimii "päiväkirjana", sillä eroavaisuudella, että kuka tahansa voi lukea kirjoituksiani täällä.
Viimeistä hyllyä tyhjentäessäni käteeni tarttu kasa valokuva-albumeja...Päälimmäisenä tuli esiin lukioajan kuvia, vanhojen tansseista, penkkareista ja lakkiaisista. Lukion aikana muutuin "totaalisesti", vanhat yläasteen kaverit jäivät taustalle(onneksi, tarkoitan nyt joitakin,en kaikkia) ja tilalle tuli uusia ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. (mutta tekemisissä kuitenkin) Lukion ensimmäisen ja toisen kesän aikana, tapasin ensimmäisen kunnollisen poikaystäväni. Kunnollisella tarkoitan nyt edellä mainittua poikaa. Se poika todellakin vei sydämeni! Sydänsuruilta en päässyt kuitenkaan välttymään, onneksi ajalla on tapana kullata muistot! Tässä tapauksessa, niin todellakin on käynyt..=) Hymyllä voin muistella sitä vuotta, minkä elimme yhdessä...Siitä kait tämä "tumma,pitkä ja atleettinen- pinttymä on jäänyt päähäni" ja mihin sekin on johtanut?! Hah!
Siis joo, tein tänään pienen matkan muistoihin...=) Hymy nousi todella huuleeni kun muistelin menneitä aikoja. Huokaisin kuitenkin myös helpotuksesta kun sain todeta, ettei niitä enää tarvitse elää uudelleen!(tai no ehkä sitten joskus lapsien kautta) Nyt on kuitenkin jatkettava hommia ja pikkuhiljaa alettava valmistautumaan illan jääkiekko- otteluun Suomi-USA!Kannustettaa leijjjonat voittohon!!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti