Viikko on mennyt todella nopeasti, tänään tulee tasan viikko muutosta...=)
On tullut kyläiltyä tämän viikon aikana varmaankin enemmän kuin viimeiseen puoleen vuoteen..Ihanaa ollut kyläillä, vaikka joskin väsyttää ja asunnon kunnostaminen on ollut paitsiossa. Mutta kolmea pahvilaatikkoa vaille valmista on ja olohuoneeseen löytyi verhotkin eilen. (pituus häiritsee) Makkarin verhot saan ensi viikolla, koristetyynyt löytyy sitten kun löytyy. Keittiön yläkappa odottaa löytämistään, sitten kun pääsen ihan kunnollisiin kangaskauppoihin....? Mitat otettiin tänään ystiksen kanssa.

Käytiin myös kävelemässä rannassa, oih, en muistanutkaan kuinka ihana tuo Saimaa on. Syksyn värit alkavat löytyä puista, vesi on jo kylmää, aurinko paistoi ja kaksi "elämää parantamassa" olevaa naista(+koira). Mikä parempaa? Ajan salliessa alan koluamaan kyllä lähiseudun lenkkeilymaastot lävitse, varmasti löytyy. Ensi kesää odotellessa, 500 m päästä löytyy myös uimaranta.

Huomenna olisi tarkoitus käydä keittelemään omenasosetta, elämäni ensimmäinen kerta...Joten saas ny nährä, mitä siitä tulee...Todennäköisesti siinä ei voi epäonnistua ainakaan kovinkaan paljoa..? No sittenhän sen näkee, olen ainakin yrittänyt.

Niin rakastan pimeää aikaa, kynttilät valaisee jälleen asuntoani. Vähän huokailuttaa kun se pimeä aika kestää niin kauan meillä täällä. No mutta pääsenhän ostamaan kaikenmaailman lyhtyjä ja kynttiöitä paljon enemmän, varsinkin parvekkeen voisi vaikka valaista kokonaan lyhdyillä?!Koska miulla on oma parveke!!Sinne ajattelin ostaa myös jonkilaisen syyskukan, koristamaan!
Ajatuksia on pyörinyt viime päivien aikana paljon, en tosin saa niitä nyt tähän "paperille"...(väsymys valtaa, klo. 22.32)

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
- Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en-

Kauniita unia, oman kullan kuvia!