Toinen uneton yö alkamassa....Kello on jo vaikka mitä, eikä uni ole tulossa tai ehkä on mutta ei se siltä tunnu...Takan äärettömän huono päivä, pitkästä aikaa. Teholla, siellä meni hyvin, sain kaipaamaani vastuuta ohjaajaltani. Alkaa oikeasti tuntua siltä, että tuo on se minun juttu!
Muuten onkin päivä mennyt äärettömän hitaasti ja edes inssiopiskelijan piipahtaminen ei auttanut...Vaikka kuinka, toinen sanoi haluavansa nukuttaa minut, mikä on ajatuksena ihanaa..Ei vaan toinen taida tietää, ettei se ihan niin helposti käy. Tunnetusti en ole kovinkaan hyvä nukkumaan toisen vieressä, saatikka jos toinen vain nukuttaisi ja lähtisi sitten...Joten aika kului höpötellessä niitä näitä...(tänään en olisi jaksanut sitä ollenkaan)Siinä toinen sitten seisoi ovellani ja teki lähtöä, katsoi minua pitkään, totesi "en tiedä onko nuo enemmän ruskeat vai vihreät, nuo siun silmät"...Toisinaan ne on nappi ruskeat, joissa on vihreän vivahdetta ja toisinaan tumman vihreät,joissa on ruskeaa. (Mitä sitten?) Suukot vaihdettiin ja painoin oven kiinni ja suuntasin omiin ajatuksiin.
Tuntuu jotenkin epäselvältä tällä hetkellä. Toinen vaikuttaa kerrankin "kunnolliselta" ja minä olen ihan ihmeissäni. Hän sanoo haluavansa edetä rauhassa, mikä ei ole huono juttu ollenkaan. Olen itse vain tottunut toisenlaiseen tahtiin, ehkä on aika totutella kiireettömyyteen tietyissä asioissa? Eikös se sanonta mene, hiljaa hyvää tulee?
Noh, huomenna on kummipoikani siskon Halloween- juhlat. Eli kasa kiljuvia lapsia, pitämässä hauskaa...Taidan mennä sinne, koska viihdyn kuitenkin lasten parissa. Samalla voi sitten halia kummituspoikaa ja ihmetellä hänen kasvuaan! Sitä ennen on kuitenkin suoritettava virallinen anatomian kirjan avaus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti