Miulla on sellainen pieni,pienen pieni ongelma. Mie työnnän ihmisen pois kun hän koittaa tulla lähelle ja haluan hänet sitten kun hän on kaukana. Suutun siitä, kun en ole saanut aikaiseksi sanottua asioita ja koitan olla kannustava, vaikka en oikeen osaa!Tahtoisin hänet nyt tänne kun miulla on sellainen olo!No sitten kun hän on täällä ollut, (aiemmin viikolla) kovasti on alkanut ärsyttämään, läsnäolo. "Haluan olla kotonani,kuin kotonani!""Älä sotke tätä järjestystä!" "Sitä vain tekisi mieli hokea koko ajan: Mitä ihmettä sie soitat miulle?Ei miulle kannata soittaa, oon vaan tällainen tyttö!Huomenna kun heräät ni toivoisit olevasi poissa!"
Varmaan suurin näistä pienen pienistä ongelmista on se, etten luota itseeni sitäkään vähää, mitä ennen! Tämä taas johtaa siihen, etten voi luottaa sitäkään vähää toiseen ihmiseen. Vaikka toinen soittaa, mikä oli sinäällään yllätys mutta toisaalta ei ollut, koska jos on viettänyt aikaa toisen ihmisen kanssa, niin kai sitä nyt soittaa?! Itse taas vedän jonkin sortin haarniskaa päälleni, ettei tartteisi taas kärsiä?!Loogista?!Ei!Nainen?Joo!
Tahtoisin jo nyt heti alkuun kertoa, miksi olen yksin, miksi viihdyn kotonani yksin!Tiedänkö itsekkään, no joo...
Viime kesä ja menneet pari vuotta, en ole ollut yksin. Vielä on haavoja pidemmältäkin aikaväliltä, jotka eivät ole parantuneet täysin. Ne muistuttavat tasaiseen tahtiin läsnäolostaan. Niin ja sitten ne tuoreemmat haavat, jotka ei ole kauhean syviä mutta vielä rupisia kuitenkin.
En uskalla luottaa edes huomiseen, että puhelin soisi tms. Haluaisin, ihan oikeasti haluaisin luottaa huomiseen mutta ei miulla ole mitään syytä siihen. Kuitenkin maailmassa on monia naaraspetoja, jotka saalistaa...hehe..En tiedä, en todella tiedä!Taidan olla hieman sekaisin taas vaihteeksi. Kaikki on vaan käynyt niin nopeesti, etten ole ehtinyt ihan pysyä kärryillä. Ja nyt sitten pitäisikin "luottaa" toiseen?WTF?
On kait parempi vain kertoa, että mene ja tule niin kuin lystäät mie menen yksin eteenpäin?!Ääh, taidan olla vähän väsynyt...Huomenna vielä harjoittelupäivä ja sitten kauan odotettu vapaa...Haluisin kertoa näistä tuntemuksista yhdelle ystävälleni, se ei ole kuitenkaan mahdollista!Ehkä joskus sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti