Paatoksella höyryt pihalle elimistöstä- päivä

Tänään oli pitkästä, pitkästä aikaan huono aamu. Ahdistus meinasi ottaa voiton koko aamusta, vapaasta aamusta. "Kone" ei meinannut lähteä mitenkään perin käyntiin, ajatukset vain pyöri päässä. Lähinnä kyllästyminen ja ahdistus, ei elämään vaan ihmis(een)iin..Onneksi kuitenkin sain itsestäni irti ja lähdin kaupunkiin hoitamaan asioita ja tapaamaan ystistä.

Päivä kaupungissa kiinteistövälitysfirmoja kierrellen ja muuten vain kauppoja kierrelen ja "lounas & kahvi" ystiksen kanssa piristi kummasti. Avautuminen ja auringonpaiste oli vain plussaa. Oli niin mukava katsella ihmisiä ja keskustella heistä, keskutella tulevasta ja asioista joista en ole pitkään aikaan puhunut.

Kotiin saavuttuani pari ystistä soitti ja kysyi keittäisinkö kahvia...Tottahan toki, harvoin kuitenkin olemme kaikki saman katon alla, viime aikoina ehkä enemmän mutta kuitenkin. Taisi olla ensimmäinen kerta kun istuimme kaikki kolme minulla samaan aikaan. Sain paatoksella päästää viimeisimmät höyryt pois elimistöstäni, eikä minua tuomittu! Ihanaa! Käänsimme ja väänsimme asioita, jokainen toi esiin oman näkökulman asiaan kuin asiaan. Kukaan meistä ei ollut kuitenkaan sillä asenteella liikenteessä, että "minä olen oikeassa" tai "sinä et tiedä mitään, sinulla ei ole sitä, tätä ja tota". Helpottavaa!

Vielä enemmän helpotti, ettei minun tarvitse heidän seurassaan tuntea huonoa omaatuntoa, siitä millainen olen ja mitä ajattelen ja uskallan jopa kertoa todelliset ajatukseni, ilman mitään erikoista "herneiden vetoa sieraimiin". Ja myös itsekkäästi ajateltuna he kuuntelivat minua ja minä heitä. (eikä edelleenkään tarvitse tuntea huonoa oloa siitä) Vaikka emme aina ajattele samoin, kunnioitamme toisen mielipidettä.(ilman erillistä "sotaa")

Heidän kanssaan voin hyppiä "silent discon tahdissa" ilman, että he katsovat minua kummissaan ja ilman ennakkoluuloja. Se on vapauttavaa, joskus kaipaa vaan sitä "aivot narikkaan" hetkeä. Kuitenkin 38t 15min viikosta, hymyilen, olen asiallinen ja kuuntelen ja olen ymmärtäväinen. Joskus vaan on ihana heittää "lekkeriksi", vaikka olen "aikuinen", ehkä olenkin kuitenkin lapsenmielinen tai "pimee" siinä suhteessa. Se on vain purkautumiskeino.

Kaiken kaikkiaan päivä on ollut onnistunut! =) Kiitos teille ystikset, jälleen! Ilman teitä, ei minua olisi! <3