Juttelin tuossa eilen illalla yhden ystiksen kanssa pitkästä aikaa puhelimessa ja kerroin hänelle käyneeni katsomassa asuntoja ja harkitsevani asunnon ostoa...Hän oli iloinen puolestani ja sanoi, "sehän on jo ihan aukuisen teko"....O- ou, en ole itse nähnyt asunto asiaa mitenkään "aikuisen tekona", vaan lähinnä järkevänä sijoituksena, joka kannattaa pitää mielessä...Tosin en ole varma, että saisinko edes lainaa, ilman takaajia en...Mutta isäni on jo ilmaissut kantansa asiaan ja on valmis kirjoittelemaan nimiä papereihin...Ihana isi!=)
Onko nämä asuntoasiat sitten jo sitä "aikuisen elämää"?!Ei kai?!Jos asunnon osto tekee minut aikuiseksi, jään vuokralle...hihi..Ei vaan, pakko kait se on sitten alkaa myöntää pikku hiljaa itselleen myös, ettei tässä enää mitään "teinejä" olla, ei kyllä "valmiita" aikuisiakaan...Kuitenkin jotain sinne päin.
Toisen vapaapäiväni(tänään) käytän jälleen asuntonäyttelyissä kiertämiseen ja iltapäivällä kummipoitsu perheineen saapuu kahvittelemaan, illalla ystis tulee saunaan ja huomenna arki painaakin jo päälle jälleen!
Huoli ystävästä painaa mieltä, todella toivon ettei mistään vakavasta ole kyse!Ja toivotan hänelle voimia! <3 *halaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti