Paljon on taas tapahtunut sitten viime kirjoituksen...En muistanutkaan koko blogia tässä kaikessa myllerryksessä...
Pitäsköhän ensin kertoa hyvät asiat?!Onko niitä?!No on kait ainakin vähäsen...Kummipoikani sai nimen viime viikon sunnuntaina, Luka Rafael...Hän hienosti heti nimen saamisen jälkeen päätti buklia sylikumminsa päälle ja lattialle!!=) Onneksi miun ei tarvinnu pitää häntä sylissä...Olin vieressä auttamassa. Voi että hän kyllä on niin ihana, olen menossa huomenna hoitamaan häntä. Siinä onkin sitten puuhaa kerrakseen koko illaksi!Aika ihanata..Aiemmin en ole oikeen uskaltanut jäädä hänen kanssaa ihan kahestaan mutta nyt tuntuu siltä,eiköhän myö pärjäillä...?!
Noh, tää vuosi ei ole alkanut muuten sitten kauheen mallikkaasti, miun elämän tuntien...Ei siinä montaa tylsää hetkeä ole..Tunteet solmussa ristiin ja rastiin seilaillen, vihaa,rakkautta,ahistusta,iloa..Rakkaus se on mikä on saanut miut ahistumaan ja miettimään mitä haluan...Tällä kertaa valitsin itseni,joka oli kaikkien muiden mielestä tosi rohkea päätös. Jostain kumman syystä en ole tuntenut itseäni kovinkaan rohkeaksi nyt pariin viikkoon...Lähinnä olo on ollu ahistunut ja paska, unet on hävinnyt tai ei ehkä hävinnyt mutta kovin sekavia ja pätkittäisiä...Ainut mikä on pitänyt miut tiellä on ollut tuo mahtava harjoittelu,jossa nautin täysin rinnoin kaikesta mitä saan kokea..Okei, no tietty Luka ja hänen äiti ja äidin kamu ja muut ystävät.
Mutta en vaan jaksais yrittää millään, vaikka pitäs. Tänään on taas niitä päiviä kun vaan vois hautautua sänkyyn,peiton alle ja mököttää. Mitään ei huvita tehä, vaikka monet on houkutellu tänään vaikka mihin. Oon vaan niin väsyny, en vaan jaksa! Haluun vaan nukkua, jos se uni tulis vaan ensin jostain...Nii, ja kyllä mie taas tästä kait nousen, ei muukaan auta..Koko kevät edessä en mie voi olla hoitamatta velvollisuuksiani..Haluisin saada nää jutut vaan nyt päätökseen, toisin sanoen tavarani pois Imatralta. Mikä ihme siinä on, ettei se posti voi niitä tänne kulettaa?! Kuitenkin osoitekkin tiedetään...Voisin vaikka maksaa postimaksun!En ehkä olisi halunnut hoitaa asioita näin mutta ei miulle jääny vaihtoehtoja...Tai siltä ainakin tuntuu,ei miulle annettu mitään vaihtoehtoja...Selvä!
Voi ihme,miten ihmisestä voikin tuntuu näin pahalle...Ekaa kertaa pariin viikkoon, tänään on oikeesti liian vaikee päivä..Miuta koskee, koskee niin paljon!Haluun vaan takas sen minkä menetin mutta parempana..Ei sitä kyllä voi saada...Miksi?! Ja hemmetti sitten ympärillä pyörii vaan pariskuntia,joilla kaikki on niin ihanasti ja hyvin...Elämä hymyilee kaikille muille,paitsi miulle!Pää hajoaa!!Mie en taho ketään muuta!!
Mut,hei...Aina välillä pitää käydä pohjamudissa,tietääpähän olevansa taas...Huomenna voi sitten taas hymyillä ja olla ilonen,tänään oon vaan!!