Harjottelun ensimmäinen viikko takana, olen tyytyväinen itseeni ja kuluneeseen viikkoon. Huomenna alkaa jälleen uusi viikko, uusine haasteineen. Kuluneella viikolla, aloitin myös lätkäkauteni ja hauskaa oli. Olimme kaverini kanssa melkein ainoat Jokeri- fanit. Joten saatoimme, ehkä hieman herättää huomiota Kisapuiston hallissa..haha...Ei varmaan vieressä istuneet miehet uskoneet, että kahdesta naispuoleisesta kannattajasta lähtisi niin paljon ääntä!! Välillä kyllä hävettiin molemmat kun tajuttiin, kuinka paljon huudettiin...
Pelissä tuli vastaan myös muutamia vanhoja tuttuja, joihin suhtautuminen on hieman hankalaa. Johtuu siis sellaisista tapahtumista, mitä on lähiaikoina käynyt. Kovasti yritin paeta kohtaamista mutta eihän se nyt mitenkään voi onnistua. Joten iloisesti tervehdin ja "pakenin" paikalta äkkiä. Ei kait siinä muuten mitään mutta minulle tuli sellainen tyhmä olo. Vähän sellainen, "pelle", koska uskon heidän tienneen jo ennen minua asioista. Vaikka en usko, heidän ajattelevan minua mitenkään ihmeellisesti mutta on se kuitenkin aina hankalaa. Siksi yleensä välttelen viimeiseen asti tuollaisia tilanteita.
Ah, tänään tulee jälleen vieraita. Vanhemmat ja sisko miehensä kanssa tulevat kyläilemään. Joten olen siis touhuillut jo aamusta alkaen, jotta tämä asunto näyttäisi edes vähän siistimmälle. (hehe...)
Olen myös samalla nauttinut sadepäivästä, parasta oli herätä sateeseen ja katsoa ulos, todeta syksyn ihanuutta! Samalla mietin, kuinka kivaa on olla lähellä läheisiä. Kuinka mukavaa oli kun kummipoitsu ja hänen ihana äitinsä tulivat eilen kyläilemään. Olen vaan niin rakastunut siihen pieneen mieheen, en tiedä mitään parempaa kuin se, että hän istuu sylissä ja touhuaa. Kävelee ympäri asuntoa ja touhuilee menemään! Saan paljon enemmän olla hänen lähellä! <3>
Pelissä tuli vastaan myös muutamia vanhoja tuttuja, joihin suhtautuminen on hieman hankalaa. Johtuu siis sellaisista tapahtumista, mitä on lähiaikoina käynyt. Kovasti yritin paeta kohtaamista mutta eihän se nyt mitenkään voi onnistua. Joten iloisesti tervehdin ja "pakenin" paikalta äkkiä. Ei kait siinä muuten mitään mutta minulle tuli sellainen tyhmä olo. Vähän sellainen, "pelle", koska uskon heidän tienneen jo ennen minua asioista. Vaikka en usko, heidän ajattelevan minua mitenkään ihmeellisesti mutta on se kuitenkin aina hankalaa. Siksi yleensä välttelen viimeiseen asti tuollaisia tilanteita.
Ah, tänään tulee jälleen vieraita. Vanhemmat ja sisko miehensä kanssa tulevat kyläilemään. Joten olen siis touhuillut jo aamusta alkaen, jotta tämä asunto näyttäisi edes vähän siistimmälle. (hehe...)
Olen myös samalla nauttinut sadepäivästä, parasta oli herätä sateeseen ja katsoa ulos, todeta syksyn ihanuutta! Samalla mietin, kuinka kivaa on olla lähellä läheisiä. Kuinka mukavaa oli kun kummipoitsu ja hänen ihana äitinsä tulivat eilen kyläilemään. Olen vaan niin rakastunut siihen pieneen mieheen, en tiedä mitään parempaa kuin se, että hän istuu sylissä ja touhuaa. Kävelee ympäri asuntoa ja touhuilee menemään! Saan paljon enemmän olla hänen lähellä! <3>
Katotaas kuin mieli muuttuu kun parkkeeraan poitsun viikonlopuksi sinne hoitoon...=)-S- <3
VastaaPoista