"Hei sinä, joka joskus olit minun paras ystäväni. Minä halveksin sinua. Minä halveksin sinun kyvyttömyyttäsi ilmaista itseäsi, sinun lapsellisuuttasi, laiskuuttasi, pakenemistasi. Sinä et ole enää se, jonka kanssa menin naimisiin. Minä syytän sinua rakkaudettomuudesta, vähintääkin riittämättömästä rakkaudesta.
Syytän sinua siitä, että haluan kaiken ilmaiseksi. Syytän sinua siitä, että et ole niin kuin viisitoista vuotta sitten. Se on pelkästään asennekysymys. Minä syytän sinua siitä, että et edes yritä muuttua. Ja itseäni siitä, että yritän muuttaa sinua. Minä syytän itse rakkautta, joka jätti meidät yksin."
-Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos!-

Jollain oudolla ja todella ihmeellisellä tavalla, minä tunsin jokseenkin samanlaisia tuntemuksia suhteessani. Kirja on todella avannut silmiäni ja tunteitani, pistänyt niitä "sanoiksi". Vaikkakin kirjassa on kyse pitempiaikaisesta suhteesta...