Nämä viimeiset pari päivää on ollu suhteellisen syvältä pääsääntöisesti, ainakin tunteiden osalta. Justiinsahan mie ehdin sanoa, että nyt menee hyvin. Heti sen jälkeen sain kuulla suhteellisen huonoja uutisia, kuten varmaan jostain rivienvälistä on ollut luettavissa. Oon käynyt jälleen kerran läpi koko tunneskaalan, surusta- iloon. Esittänyt kysymyksiä, joihin vastaukset löytyvät vain yhdeltä ihmiseltä, joita en tule koskaan saamaan. Sinäällään sillä ei ole enää mitään merkitystä, ne ei todellakaan parantaisi mitään, eikä muuttaisi yhtään mitään. Kuitenkin kaipaisin sitä peräänkuulutettua REHELLISYYTTÄ!!Virheiden myöntämistä ja pahoittelua! Ei ne paranna mitään mutta ne osoittaisi inhimillisyyttä, vaikka toisesta ei niin välittäisikään mutta ne osoittaisi vastuun ottamista teoistaan!!Sitä mie haluan, että hän ottaa vastuun teoistaan!!Seisoisi tekojensa takana,eikä valehtelisi!
Nyt kun tiedän millainen hän todellisuudessa on, ei miuta kyllä yhtään yllätä mikään enää!!Sen tiiän, että miun suojamuuri nousi korkealle!Käärin sydämeni lukkojen taa, niin ettei kukaan voi sitä avata. Se ei kestä montaakaan iskua enää, seuraavat iskut on sitten todella harkittuja ja niiden iskujen arvoisia!Eli ei todella tule tapahtumaan pitkään aikaan!
Kaikesta mistä olen pitänyt, niistä kaikista jutuista on viety se "kivuus" pois!!En todella voi kuvitella tekeväni kenenkään kanssa mitään. Minkä ihmeen takia miulle sattuu nää idiootit miehet?!Nämä huonot kokemukset?!Okei sattuuhan niitä monille muillekin ja pahempiakin asioita. Mutta nää on ihan tarpeeksi pahoja asioita miulle, en mie halua edes näitä! Osa asioista saadaan parannettua, kirjaimellisesti. Mutta entäpä se luottamus toista kohtaan? Ei sitä voi parantaa. Ei pelkoa siitä, että aika kultaisi muistot. Tästä jäi niin huonot muistot, ettei mikään aika kultaa niitä!!Surullista, sillä en mie ihan näinkään olisi halunnut tapahtuvan!Mutta johan mie alan oppia, aina ei todellakaan saa sitä mitä haluaa!!
Omalla tavallaan nyt tuntuu siltä, ettei millään ole enää mitään väliä. En mie tunne enää mitään, muuta kuin kuinka sydämeni kovettaa itseään...
Mut hei, tää on vaan elämää ei sen enempää tai vähempää!