Unesta alkaa ja Parruun päättyy...=)

Diibadaaba, kahvikuppi vieressä ja ehkä jopa toinen aamu putkeen kun saan nukkua yhdeksään...Hmm, aika luksusta olla koulussa. (tuota en sitten oikeesti sanonut) Yöllä näin unta, unta exästä, se oli kovin kummallinen uni. Unessa olimme kotisairaanhoidontyttöjen kanssa hänen asunnossaan, pitämässä ensiapurastia(hän itse oli töissä,eikä tiennyt meidän olevan siellä,mutta koska minulla oli keinoni,niin pääsimme asuntoon).Ruokatunti alkoi lähestyä ja hänen autonsa kurvasi talon pihaan, teimme naiselliset maastoutumiset, kiiros isojen vanhanaikasten kaappien mahduimme tyttöjen kanssa sinne.(ärsyttävä ohjaajani meni letteineen suihkuverhon taa). Voi luoja, siellä me sitten kökötettiin!=) Exä kävi syömässä ja kuului selvittävänsä samalla tartuntatautiasiaa jonkun kanssa puhelimessa. (tein todella töitä,etten hyökkäisi kaapista nirhaamaan häntä). Seuraavassa kohtauksessa joku todella ruma +40- vuotias nainen kirosi kuinka oli saanut poikaystävältään ylimääräistä paskaa, olin siinä paikalla ja kysyin kuka tämä poikaystävä oli, mainitsi hän exäni nimen ja minä meinasin tukehtua kahviini!Mutta tyynenrauhallisesti join kahvini ja esitin todella ymmärtäväistä, enkä sanallakaan maininnut, että olisin itse ollut saman miehen kanssa ja saanut häneltä yhtä ikäviä muistoja. Niin se tilanne meni sitten ohitse ja seuraavassa kohtauksessa olin ystäväni kanssa yhdillä kotipaikkakunnalla. Paikallisessa istuessamme, höpöttelimme hänen tilanteestaan ja kuinka siitä pääsisi irti. Niimpä niin siihenhän se asteli, exäni,meidän pöytään. Pyysimme häntä ensin ystävällisesti lähtemään ja kun sana ei tehonnut, "hain" hänelle uuden tuopin ja survoin sen kirjaimellisesti päähänsä, lasi ei tosin kyllä särkynyt!Mutta olutta valui....Hymyilin ja huikkasin tutulle baarimikolle, "eiks miun aika ollutkin jo poistua?!" Nokka pystyyn ja menoksi, ystäväni seurasi minua ja nauroimme loppuillan exäni ilmeelle, "ethän sä kosksaan ole noin tehny...!!". Siihen se jäi,seuraavaksi alkoi todellisuus kutsua minua, eli herätyskello alkoi soimaan.
Voi luoja, minä hymyilin kun heräsin!Aivan mahtava uni!=) Mutta tässä on melkein kaikki mitä olen viime päivinä käynyt läpi hereillä ollessani, +40 nainen(työkaverini,joka valittaa aina!), kotisairaanhoidon harjoittelujakso, ystävä joka yrittää päästä pois huonosta tilanteestaan ja minä joka jollain tavalla olen alkanut läpikäymään uudelleen tätä viime aikaista elämään. Johtuu varmaankin siitä, että olen yrittänyt olla tukena ystävälleni, joka todella käy samanlaisia tuntemuksia lävitse kuin itse olen käynyt. Voi luoja, kun tästä taas päästään eteenpäin niin ollaan taas ystäväni kanssa astetta kovempia likkoja!=) Meidän yhteinen ystävämme ei juurikaan tiedä tästä mitään, mitä ystävälleni on tapahtumassa. Siinä suhteessa olen taas vähän puun- ja kuoren välillä ja eilen tästä keskustelimmekin, enkä yhtään ihmettele miksei ystäväni halua kertoa yhteiselle ystävällemme asioita. Hänen astenteensa on vähän puillaan, nätisti sanoakseni. Ei tässä tilanteessa auta näyttää kuinka "me oltiin oikeassa", vaan nyt kuuluu olla tukena ja unohtaa omat tuntemuksensa sivuun tilanteesta. Rehellinen saa tietysti olla mutta ei tarvitse loukata kuitenkaan!
Noniin ja sitten vielä yhdestä ystävästäni, joka on tulossa kanssani kotipaikkakunnalleni viikonloppuna. Toivon hänen käyttävän järkeä käytöksessään viikonloppuna, varsinkin yöelämässä. Jollain tapaa hän vihjasi eilisessä keskustelussamme, että on ajatellut millaisia kavereita miulla siellä on. Josko heiltä irtoisi jotain....Miun ajatukseni katkesi siihen paikkaan, kyse oli vielä ns.läheisimmistä ystävistäni(miehiä ovat). Ei hemmetti, ei minulle tulisi mieleen edes alkaa suunnittelemaan kamujen kamujen hoitelemista! Tutut ovat erikseen ym. Mutta ystävät!! En kyllä muutenkaan pidä siitä, että samaa miestä käy kaverukset hoitelemassa, tai ainakin itse yritän välttää tällaista kaavaa! Onhan se juu pikkasen outoa!
Puhutaanpa nyt Parrusta(toinen miespuoleinen ystäväni,kotipaikkakunnallani), hän on ollut pitkään ystäväni, vaikkakin olemme olleet ns.katkolla välillä. Parrun kanssa ystävyys, ei kuitenkaan ole pelkkää tytön ja pojan välistä ystävyyttä, siinä on enemmän. Jotain mitä en voi selittää mutta joku mikä meitä vetää puoleensa ja saa aikaan sähköisyyttä. Kummipoikani äiti sanoi eilen, että olen mustis Parrusta aina välillä! Joo-o, voin myöntää, koska hän on kuitenkin miun oma!=) Tosin hänellä on tyttöystävä mutta tämää on vieras nainen minulle ja en mie voi sellaisia kieltää, koska en tunne heitä!=) Mutta jos ystäväni alkavat miettiä Parrua, muuna kuin miun kaverina,niskakarvat nousee pystyyn!!!Näpit irti!!=) Jollain tapaa samanlaista käyttäytymistä, olen huomannut hänessäkin, erään suutelokohtauksen jälkeen, jonka taannoin järjestin hänen ystävän kanssa...Hänen ystävänsä totesi, nyt se Parru suuttui tai ainakin tuli mustikseksi!!Joo-o, niin siinä vähän niin kuin tuntui käyneen mutta kun palasin hänen luokseen, hänen ilmeensä helpottui. Saman illan aikana Parrun toinen kaveri sanoin kännipäissään miulle, että "tuo teijän juttu on ja tulee olemaan aina, jotain muuta kuin kaveruutta!" ja siksi hänen tyttiksensä, joskus taannoin oli tehnyt selväksi,että Parru on varattu! Niimpä niin...Ehkä tuo kiteyttää kaiken!=) Siinä on se joku, todennäköisesti se ei toimisi jos olisimme oikeasti yhdessä mutta näin se toimii!Parrukin totesi erään iltana, että olemme suhteellisen avoimia ihmisiä, ainakin toisillemme!<3
Mutta nyt lähden valmistautumaan koulupäivään, johan tässä tulikin istuttua...=)