Huoh,pääsiäinen on alkaa olla takana ja 5 päivän työputki loppui!!Kieltämättä tänä aamuna oli todella hankala nousta ylös jälleen klo.6. Silmät eivät meinanneet millään aueta ja päätä kiristi jo ennen töihin menoa. Töissä se ärripurri iski vielä enemmän, mikään ei oikein sujunut millään lailla ja potilaatkin vain v****** tai ainakin miusta tuntui siltä!Siinä sitten vaan hymyilet nätisti ja toivot mielessäsi pääseväsi pois täältä!Onneksi "lukittauduin" pariksi tunniksi "koppihoitoon", eli menin jakamaan lääkkeitä. Sain olla ihan omissa oloissani, keskittyä vain ja ainoastaan lääkkeisiin. Mikään ei häirinnyt,paitsi kun huoneessa ravaavat työkaverit. Mutta se on normaalia, sillon kun jakaa lääkkeitä,ei tarvitse onneksi kommentoida mihinkään!
Pääsiäinen meni sitten yllättävän nopeasti ja suunnitelmat(tenttiin lukeminen ja Anna-Leenan lukeminen) muuttuivat monesti. Eilinen vieraiden osalta meni kyllä ihan yliäyräiden. Olin ajatellut imuroida, niin ystävä soitti ettei voi olla kotona, että voisiko tulla käymään. Yritin sanoa, että pitäisi imuroida, ei auttanut. Noh ystävä tuli kyläilemään ja kertoili kuulumisensa pääsiäisreissultaan. Minä istuin ja kuuntelin,enkä ollut oikeen mukana. Aloin myös imuroimaan kesken vierailun,koska olin niin suunnitellut. (toinen vieras oli tulossa muutaman tunnin päästä) Ystäväni istui vielä hetken ja lähti sitten. Meni muutama tunti ja toinen vieras tuli...
Tämä vierailu oli tosin jo ennalta sovittu, sillä tämän kanssa kirjoitimme sitten alivuokrasopimukset kesän ajaksi asunnoistamme. IHANAA!!Pelkkää positiivista siis tämä vierailu. Kesän suunnitelmat töiden osalta on siis viittä vaille valmiit, puolen elämän muutto edessä(toisen puolen jätän tänne) ja työsopimuksen allekirjoitus vielä edessä. Tosin se tapahtuu sitten vasta lähempänä töiden alkua. Parin tunnin jatkuvan puhumisen jälkeen, kieltämättä huokasin helpotuksesta kun vieraani lähti. Siinä todellakin on vielä kovempi puhuja kuin minä!=)
Siinä sitten meni sekin päivä, ennen nukkumaan menoa yritin lukea tuota ihanaa romaania mutta uni otti vallan ja yövierailulla ollut koiruuskin nukkui.
Aamulla töihin kävellessäni, ajatukseni harhailivat exään. Viime lokakuuhun ja siihen riitaan mikä meillä oli, siihen että hän "lukitsi" minut kämppäänsä. (otti siis avaimen pois ja lähti itse menemään,tuli kyllä takaisin) Suuri ahdistus meni lävitseni, muistot olosta sillä hetkellä ja tunteista mitä läpi kävin. Mietin, miten ihmeessä olen ollut niin sokea ja antanut jonkun kohdella minua ihan miten sattuu. Vaikkakin tilanne saatiin selvitettyä mutta muistot niistä tuntemuksistani on todella ahdistavat. Ne pulpahtivat niin tuoreeltaan mieleeni, muistan joka ikisen hetken siitä illasta! Voin sanoa, ei tuntunut kovinkaan hyvälle! Onneksi työmatka ei ole minulla pitkä,joten heitin hukkaan ajatukset! Sanontaan," aika kultaa muistot", näitä muistoja ei mikään aika kultaa! Tosin uskoisin niiden ajanmyötä haalistuvan mutta en usko niiden muuttuvan! On niin hyvä olla nyt näin!Olla yksin, saan keskittyä itseeni!
Näihin ajatuksiin,
Noora
P.S. Kirjotan vielä yhden kohdan siitä romaanista!=)