Niin se vaan viikko on jo yli puolenvälin, ihan ei uskoisi. Mennyt aika taas niin nopealla vauhdilla eteenpäin. Pahimmat kiukunpuuskat alkaa olla takanapäin, toivonmukaan ainakin. Viikonloppua odotellessa, mitä se tuo tullessaan..Ainakin odotetun vieraan Pohjois- Pohjanmaalta, 5- vuotta sitä vierailua onkin odotettu. Nyt vihdoinkin se taitaa onnistua, vieras on jo tehnyt matkaa muutamia tunteja, eli jos Vr ei sössi tätä juttua niin puolen yön jälkeen menen asemalle vastaan. Kevätlentsu on(perinteisesti) vaivannut minua tämän viikon, jospa sekin alkaisi olla kohta voitettu. Tosin, niin kuin aina, levätähän minä en osaa edes sairaana...(paitsi jos on kuumetta liikaa)Henki on meinannut aina välillä loppua kesken mutta ei se anneta häiritä.=) Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt taas, kohta on taas viikko viime viikonlopun tapahtumista, olen todella onnellinen siitä....=) Tosin välillä mietin kuitenkin, pitäisikö minun kertoa Parrulle tapahtumista...Vai odottaa että toinen tapahtumien osapuoli kertoo, jokin minussa sanoo ettei hän tee sitä, siis kerro...Mutta on vaan jotenkin niin outo olo olla, tuntuu vähän siltä kun olisin loukannut häntä(Parrua). Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa?!Olisiko se oikea tie?!Vai kertoisinko?!Entä jos hän saa jostain muualta kuulla?Mitäs sitten tehdään?!No "onneksi" hänellä on tarpeeksi tekemistä omassa elämässään,niin ehkä annan asian odottaa...?
Nyt kuitenkin jatkan vieraan odottamista.=)