Viimeistä Marraskuun päivää viedään, huomenna vaihtuu jo kuukausi...Ja alkaa armoton joulun odottaminen?!Ei ainakaan minulla...Ei olekkaan tullut kirjoteltua pitkään aikaan, on ollut olevinaan niin kiirettä?!

Jos joku olisi sanonut kuukausi takaperin, että valmistun, en olisi uskonut!(enkä uskonutkaan)Vielä kuukausi sitten tilanne näytti oikeasti todella toivottomalle...Tentti rästissä ja opinnäyte ihan totaalisesti kesken ja haastava harjoittelupaikka..Henkinen väsymys oli oikeasti ottaa vallan, teki mieli luovuttaa ja monet kerrat sitä suorastaan itkinkin! Onneksi oli ihmisiä, jotka loivat uskoa minuun..Sytämmelliset kiitokset siitä ystävät!:)

Viime perjantaina, opinnäytteen esityksen jälkeen alkoi jo tuntua siltä, että kyllä tämä tästä...Ainut asia, mikä alkoi jännittää oli kypsyysnäyte..Mutta sekin oli tänään ja hienosti hoidettu!En voi uskoa tätä todeksi ennen kuin oikeasti on ne paperit kädessä!

Olo on ollut viime viikkoina muutenkin sekava.Olen yrittänyt päästä pois tilanteesta, jossa olen ollut kuukauden päivät.Huonolla menestyksellä ja lauantai-illan jälkeen olen alkanut miettimään, etten ehkä kuitenkaan halua päästä tilanteesta pois...? Viikko sitten, olin varma, etten halua olla tilanteessa, kaiken sen jälkeen mitä silloin viikonloppuna tapahtui...Nyt on kuuppa jälleen ihan sekaisin.

Mitä jos toisesta tietää, ettei suhde tule toimimaan? Tietää, että olemme niin erilaisia, ettei siinä olisi mitään järkeäkään? Ja sitten kun asia on puitu jo yhteen kertaan, ettei tästä tule mitään ja tässä ei olisi mitään järkeä ja että tästä puuttuu se "jokin"! Ja silti huomaan olevani edelleen tässä tilanteessa...
Pidän ihmisestä, on ollut kivaa yhdessä...Mutta kun ollaan vaan niin eri kohdissa menossa, etten oikeasti jaksa uskoa...Toinen puhuu toisinaan sellaisista asioista, joista itse puhuin silloin 18- kesäisenä mutta toisinaan osoittaa kypsyyttään sellaisissa tilanteissa, joissa en ikinä uskoisi hänen olevan kypsä...

Sitten on sekin, että tämä asia on jo puitu hänen kanssaan ja ollaan molemmat samalla linjalla...Mutta mitä ihmettä hän sitten tulee ja ottaa minut?!(enkä nyt tarkoita siinä mielessä) Miksi ihmeessä hän laittaa viestiä ja pitää yhteyttä?! En vaan kestä kärryillä, järki sanoo, että pitäisi antaa tilanteen vaan kuihtua mutta...

Ystispari onnistui shokeeraamaan lauantaina ihan kymmenen- nolla...Meni tupariboolit väärään kurkkuun. Enkä tainut kunnolla onnitellakkaan kun toista heistä...Ja tänäänkin jokinlainen shokki valtasi vieläkin,siis hyvässä mielessä..Toisilla menee, ei kahta ilman kolmatta....Ja toisilla ei neljäs ilman viidettä! :) Ihana juttu!

Nyt vetäydyn nauttimaan kodistani ja kynttilöistä!:)